Perhospäivä

Tänään oli paljon erilaisia perhosia liikkeellä. Niiden kuvaaminen on kyllä haastavaa, mutta ainakin ne olivat kauniita katsella. Yritin kyllä kovasti saada edes jonkinlaisia kuvia aikaiseksi. Tänään oli muutenkin niin ihana aurinkoinen, lämmin ja kovin kesäinen syyspäivä.

Upea suruvaippa poseerasi lopulta minulle kyllä todella kiitettävästi, pysyen pitkän aikaa lähes täysin paikallaan, joten sitä ei voi syyttää huonoista kuvista.

Neitoperhosilla sen sijaan oli täysi vauhti päällä, tämä yksilö pysähtyi pieneksi hetkeksi yhteiskuvaan suruvaipan kanssa.

Ja pitkän odotuksen jälkeen tämäkin yksilö pysähtyi hetkeksi, ja avasi siipensä ihailtavikseni.

Sain minä vähän paremmankin kuvan suruvaipasta.

Yksi amiraaliperhosistakin malttoi pysähtyä hetkeksi siivet avoinna kuvattavaksi.

Tämä kuusi oli sekä perhosten että monenlaisten muidenkin pörriäisten suosiossa. Valitettavasti en saanut näitä perhosia parempaan yhteiskuvaan, olivat nimittäin kovin vilkasliikkeisiä.

Sitruunaperhonen viihtyi omassa seurassaan erillään muista perhosista, ja oli kyllä tällä kertaa huonosti paikallaan pysyvää sorttia.

 

Amiraaliperhosia, neitoperhosia ja suruvaippoja oli kaikkia useampia yksilöitä, mutta en ole ihan varma kuinka monta niitä oli yhteensä, kun ne lentelivät niin kovasti ympäriinsä.

Pari perhosta

Tänä kesänä ei perhosia ole juuri näkynyt. Keväällä näin joitakin sitruuna-, neito- ja nokkosperhosia, mutta sitten kaikki perhoset katosivat jonnekin, ja vasta nyt elokuussa perhoset ovat alkaneet vierailla ahkerasti pihallani. Kaikkia en ole edes ehtinyt tunnistaa, mutta useimmin olen nähnyt neitoperhosia ja sitruunaperhosia, myös ainakin amiraaliperhonen on käynyt täällä. Perhoset ovat vaan kovin liikkuvaisia, eivätkä kovin helposti malta jäädä paikalleen poseeraamaan niin pitkäksi aikaa, että ehtisin saada niistä kuvia. Mutta tosi ihanaa, että käyvät lentelemässä, ja saan ihailla niitä, niiden kaunista liihottelua ja tanssahtelua ilmassa.

Tämä toisen takasiipensä menettänyt neitoperhonen lenteli tänään pitkän aikaa pihallani, se myös pysähteli ja pysyi paikallaan sen aikaa, että ehdin saada siitä kuvan. Ei siinä lentäessä huomannut mitään vikaa, mutta se tuntui pysähtelevän enemmän ja pidemmiksi ajoiksi kuin esimerkiksi toinen pihallani tänään lennellyt kokonainen neitoperhonen.

Tämän sitruunaperhosen kuvasin pihallani jo reilu viikko sitten. Niitä on pihallani lennellytkin aika paljon, mutta ovat olleet niin vikkeliä, etten ole muita kuvia saanut otettua. Tämä yksilö sen sijaan luotti ilmeisesti niin vahvasti suojaväriinsä tuossa vihreällä lehdellä ollessaan, että pääsin ihan lähelle ja sain ihan rauhassa ottaa vaikka kuinka monta kuvaa, mutta tiestysti se piti siipensä koko ajan tiukasti suljettunia, eikä näyttänyt minulle siipiensä yläpuolta.