Ulkoilua

Eilen oli aivan upean kaunis ja mukavan lämminkin päivä, oikein ihana ulkoilupäivä. Veljelläni oli syntymäpäivä, joimme syntymäpäiväkahvit ulkona, hyvin tarkenimme. Kävimme myös kävelyllä, aurinko lämmitti oikein mukavasti, ja näin kevään ensimmäisen leskenlehden kukankin. Siitä ei ole kuvaa, mutta myöhemmin kuljin ympäriinsä kameran kanssa, en löytänyt muita kukkia...

 ...joten kuvasin pajunkissoja, kun yhtäkkiä kaksi joutsenta lensi suoraan ylitseni. Ja vaikka ne lensivät aika matalalla ja suoraan ylitseni, en silti saanut tuon parempaa kuvaa niistä. Mutta ainakin näin ne hyvin, upeita lintuja. Viime päivinä joutsenpareja on ollut liikkeellä, monesti olen kuullut ne tai nähnyt etäällä lentämässä, mutta nyt näin ne läheltä.

Kevättä ilmassa

Jos eilen kaipailin auringonpaistetta ja keväisempiä päiviä, niin tänään sitä sitten sain. Kirkasta auringonpaistetta riitti koko päivän, ihanaa. Aurinko lämmitti todella ihanasti, ja sulatti lunta puiden ja pensaiden oksilta. Voi miten keväinen ääni lumen sulamisveden tippuminen puiden oksilta auringonpaisteisena päivänä onkaan.

Valon ja varjon leikkiä purjon versoilla.

Punkkarit puskassa

Eilen pihalleni pöllähti tilhiparvi. Äkillisesti kovan touhun ja metelin kanssa ilmaantuivat, touhottivat aikansa ja nopeasti sitten jatkoivat matkaansa. Kauniita lintuja, mutta todella vilkasliikkeisiä, ja siten vaikeasti kuvattavia. Ulos en uskaltanut edes yrittää, kun tuntuivat säntäilevän tiehensä pienemmästäkin, joten yritin kuvaamista ikkunan läpi. Jatkan siis tutulla linjalla, määrä korvatkoon laadun ;)

Kovin hyvin onnistuivat maastoutumaan tuonne pensasaitaan, mitä useampia lintuja onnistuin saamaan samaan kuvaan, sitä huonommin ne erottuivat kuvasta. Yksittäiset linnutkaan eivät olleet ollenkaan halukkaita pysähtymään ja poseeraamaan paikallaan

Tänään tein tämän kevään ensimmäiset siemenkylvöt, ensimmäiset paprikan, chilin ja petunian siemenet pääsivät multiin. Saattaa olla aivan liian aikaista, koska en omista mitään kasvivaloja, mutta sitten laitan uudet kylvökset myöhemmin. Viime vuonna kuitenkin ainakin paprikoiden satoa sain odotella ihan turhan pitkään. Vain suippopaprikat, jotka olin kylvänyt (kaupan paprikoiden sisältä otetuista siemenistä) joskus alkuvuodesta, tuottivat satoa kohtuullisen ajoissa. Ja tänään oli vähän voimia tehdäkin jotain. Niin ja aamupäivällä aurinkokin paistoi, ja antoi toivoa valon riittävyydestä.

Pyhäinpäivän petuniat

Aika kuluu ihan huomaamatta, ja syksyn edetessä kohti talvea puutarhablogini postaustahti on selvästi harventunut. Lyhyet ja enimmäkseen harmaat päivät hankaloittavat valokuvausta, eikä sateinen ja harmaa sää muutenkaan innosta kovasti puuhailemaan puutarhassa tai yleensäkään ulkoilemaan kovin paljon. Suunnittelin kyllä hakevani metsästä sammalta, jäkälää ja ehkäpä havujakin, jotta olisin voinut koristella kasvimaalaatikkoni syksyksi ja talveksi. Mutta en ole ainakaan vielä saanut mitään aikaiseksi.

Marraskuu alkoi, jokohan olisi syytä laittaa nämä vieläkin ikkunallani olevat petuniat pois. Eivät taida niissä olevat nuput enää avautua, mutta ovat vielä olleet niin kauniin vihreitä (ja täynnä niitä nuppuja) etten ole raaskinut heittää niitä pois, etenkään kun en ole saanut aikaiseksi laittaa mitään syys- tai talvi-istutuksia puutarhaani.

Marraskuu alkoi kauniina, aamulla maa ja kasvit olivat kauniin kuuran peitossa, ja aurinko paistoi. Aurinko vaan laskee niin kovin aikaisin, että aurinkoisina päivinäkään valoa ei tunnu riittävän tarpeeksi. Tänään tuli sentään ulkoiltua kameran kanssa, vaikken sitten mitään kauniita kuurakuvia saanutkaan otettua.

Sisällä petuniat kukkii edelleen maljakossa, vieläköhän ulkoa saisi pelastettua jonkun oksan maljakkoon, vai ovatkohan kaikki nuput jäätyneet pilalle?

Myrskyn jälkeen

Vieläkin tuulee melkoisesti, mutta aurinko paistaa ja on kaunista ja lämmintä. Keltaisia koivun lehtiä leijailee nurmikolleni, kesäkurpitsan kuolleet lehtivarret törröttävät kasvimaalta ja monet muutkin kasvit ovat alkaneet lakastua, on syksy.

Kullankeltainen auringonkukka loistaa lakastuneiden kasvustojen keskellä. Paljon on tullut kasvimaalle siivottavaa, lakastunutta kasvustoa lyhyessä ajassa. (Puoli)villi puutarhani on villiintynyt ehkä jo hieman liikaakin. Keskityn kuitenkin kauniisiin yksityiskohtiin, kukkiin, punaisiin pieniin tomaatteihin, ihanasti lämmittävään auringonpaisteeseen, valoon ja väreihin.

Sadetta pyysin ja sadetta sain

Jo eilen illalla myöhään satoi aika rankasti jonkin aikaa ja tänään, (aamu)päivällä tai puolen päivän maissa, satoi voimakkaasti lisää. Ukkonen ei ihan tähän kunnolla tullut, salamat kyllä näkyivät ja jylinät kuuluivat, mutta ei se ihan päällä ollut. Sade oli kyllä niin voimakasta, että ruukkukasvit uivat, salaatit painuivat maata myöten ja harmittelin, etten huomannut nostaa petuniaparvekelaatikoita sateelta suojaan. Mutta sade teki todella hyvää kuivalle maalle, voi olla, että maa kaipaisi vielä enemmänkin vettä, mutta minä olen tyytyväinen, ja kukatkin ovat varmasti pian entistä ehompia. Sade teki ilmastakin mukavan raikasta, on lämmintä ja tuulta, aurinkoista ja kaunista, ihanaa kesää.

Krassien ja petunioiden kukat vähän ränsistyivät, krasseista katkesi yksi pitkä oksakin, mustassa astiassa kasvaneet  ruiskaunokit lakosivat maahan ja juuret uivat vesilammikossa. Kaadoin ylimääräistä vettä pois näiltä ja muilta ylikastelluilta kasveiltani, ettei juuret  mätänisi.

Sateen jälkeen eivät kosmoskukatkaan olleet ihan parhaimmillaan, nyt kyllä jo näyttävät entistä upeammilta.

Petuniat eivät yleensäkään tykkää sateesta, ja nyt satoi sen verran rajusti, että suuri osa kukista meni ihan repaleisiksi tai mössöksi, uusia nuppuja on kuitenkin paljon, joten pian ne taas kukoistavat.

Nämä ja seuraavan kuvan petuniat (parvekelaatikoissa) ovat nyt helteillä olleet reunustamassa pensasaidan läpi kulkevaa kulkuväylää. Siirsin ne sinne ikkulaudoilta, kun alkoivat näyttää jatkuvasti hieman nuutuneilta, helteillä ikkunalaudoilla oli liian paahteista ja kuumaa, vaikka auringonpaisteessa viihtyvätkin.

Heinäkuu loppuu, mutta toivottavasti kesää jatkuu vielä pitkään.