Lumiperhosia

 

Viime lauantaina satoi tännekin pikkuisen lunta. Tosi vähän kylläkin, mutta kuitenkin. Ja sen jälkeen on ollut sen verran kylmää, että lumi on pysynyt. Eilen satoi vielä vähän lisää lunta, ei paljoa nytkään, mutta sen verran, että on hieman valoisampaa ja kauniimpaa.

 

Tänään oli ihana auringonpaisteinen päivä, aamulla oli tosi kylmää, mutta myöhemmin päivällä, kun oli hieman lämpimämpää lähdin vähän ulkoilemaan. Halusin saada lumisia kuvia, mutta lunta oli niin vähän, ettei se ollut kovin helppoa. Nämä muutamat kuvat otin omalla pihallani.

 

Minusta on ihanaa, kun kerrankin on lunta nyt valaisemassa tätä pimeää vuodenaikaa. Toivoisin vaan, että lumi pysyisi tammikuun loppuun asti ja sitten saisi tulla aikainen kevät :)

Heräiskö horroksesta?

 

Yritänpä vihdoin herätellä tätä blogia talvihorroksesta. Blogin lisäksi myös puutarhainnostukseni on uinunut. Talvi on oikein hieno vuodenaika, mutta aivan liian pitkä ja pimeä. Puutarhaharrastukseni edellytykset ovat olleet heikot, varsinkin, kun huonekasvinikin ovat lähinnä kituneet. Tammikuun alussa tein pari pientä jääkoristetta puutarhaani (lähes kuihtuneista) hyasintin kukista. Otin niistä jopa kuvatkin, mutta postauksen kirjoittaminen jäi.

Syksyllä tekemästäni kanervaistutuksestakin otin kuvia tammikuussa, kun iloitsin siitä, kuinka kauniina se on pysynyt koko talven. Sekin postaus jäi kirjoittamatta. Mutta kanervaistutus ilahduttaa minua edelleen keittiön ikkunalla.

Mutta nyt vihdoin olen saanut aloitettua tämän kevään kasvatuskauden, ja toivottavasti saan myös blogikirjoituksia aikaiseksi. Eilen tein ensimmäiset kylvöt. Kylvin chiliä, paprikaa, petunioita, munakoisoja, purjoa ja ruohosipulia. Tästä se lähtee!

Haaveilua hankien keskellä

Koska olen niin malttamaton, ja epäilen aina, etten kuitenkaan saa riittävästi ja riittävän hyviä taimia selviämään kesään asti, kylvän paljon ja useammassa erässä. Jep, tein siis eilen lisää kylvöjä. Chilejä, suippopaprikoita ja petunioita kylvin jo toiset erät tänä keväänä, lisäksi kylvin myös kahta lajia basilikaa. Pienet taimet ovat niin ihanan suloisia, mutta toisaalta tuntuu ihan uskomattomalta, että niistä kasvaa suuria kasveja, kun ne ovat niin hentoja pieniä reppanoita, niin että parempi varautua laittamalla riittävästi siemeniä multaan ;)

Kun puutarhaa peittää puolen metrin hanki ja lunta sataa joka päivä lisää, tuntuu kevät kovin kaukaiselta haaveelta. Vielä, kun aurinkokin piileskelee pilvien takana, ja vain harvoin kuultaa hieman pilvien läpi tai välistä, vain päivien piteneminen muistuttaa kevään lähestymisestä. Etsin ja haaveilen löytäväni edes pieniä merkkejä kevään lähestymisestä. Avokadoni, mangoni ja sitruunani ovat huomanneet päivien pitenemisen, valon lisääntymisen ja heränneet talvilevostaan. Kaikissa niissä näkyy jo uutta kasvua, ihanaa, kyllä se kevät sieltä tulee.

Kuvassa avokadon uutta kasvua, muista en nyt saanut kuvaa. Taustalla näkyy lumen peittämä puutarhani.

Kuolleita kasveja ja lumisadetta

Tulipa taas pitkä tauko tämän blogin kirjoittamisessa. Talvella ei vaan ole ollut niin paljon tämän blogin aihepiiriin sopivaa kirjoitettavaa. En ole vielä oikein edes jaksanut suunnitella uutta kasvukautta. Tänään sataa lisää luntakin (eipä sitä ennestään täällä kovin paljon ollutkaan) ja on niin harmaata, että uusi kasvukausi tuntuu olevan jossain kovin kaukana edessä. Vuoden vaihteen tietämillä oli kyllä jo pari keväisen oloista päivää, tosin sitten tuli niin kylmä, että keväiset ajatukset karkasivat taas vähän kauemmaksi.

Tämä kuva on parin päivän takaa, otettu edellisen lumisateen jälkeen.

Huonekasvini ovat kärsineet pimeydestä, ja saa nähdä saanko pidettyä ne hengissä kevääseen asti. Tosin suurin osahan niistä on kasvatettu hedelmien siemenistä, joten sitten pitäisi vaan laittaa uusia siemeniä itämään. Olin joulun aikaan useamman päivän pois kotoa, ja vaikka olin huolellisesti kastellut kaikki kasvini ennen lähtöä, olivat ne kotiin tullessani janoon kuolemaisillaan. Muut kasvit toipuivat ainakin sen verran, että ovat edelleen elossa, mutta petunioille kävi huonommin.

Säälittävä näky

Ei sada lunta

Eilen neljän jälkeen havahduin yhtäkkiä alkaneeseen lumisateeseen. Kuinka iloiseksi sitä voikaan tulla lumisateesta!

Kauniita suuria lumihiutaleita (tai oikeammin lumihiutaleryppäitä) leijaili hiljalleen maahan. Niin, se lumisade kesti kokonaisuudessaan ehkä viisi minuuttia, ja oikeammin kyse oli kai rännästä, sillä kovin märkää ja nopeasti sulavaa tuo kauneus oli.

Vaikka olenkin sitä mieltä, että kevät, kesä ja syksy saisivat olla pidemmät ja talvi lyhyempi, tykkään kuitenkin myös talvesta. Ja nyt, kun puissa ei enää ole lehtiä, on pimeää ja sataa, valkoinen lumipeite kaunistaisi luonnon.

Tänään on sitten harmaata ja satanut vettä, mutta vielä ei voi valittaa tämä syksy on ollut kokonaisuudessaan niin hieno. Ja vaikka sitä lunta olisikin satanut, tuskin se kuitenkaan olisi vielä pysynyt, ja olisinko edes halunnut talven vielä alkavan, lokakuussa. Toisaalta olisi kyllä mukava joskus siirtyä syksystä suoraan talveen ilman pimeää, märkää, kuraista ja kuollutta kautta niiden välissä, mutta sitten kevät saisi myös tulla aikaisemmin, ettei talvesta tulisi niin hirveän pitkä.