Ei sada lunta

Eilen neljän jälkeen havahduin yhtäkkiä alkaneeseen lumisateeseen. Kuinka iloiseksi sitä voikaan tulla lumisateesta!

Kauniita suuria lumihiutaleita (tai oikeammin lumihiutaleryppäitä) leijaili hiljalleen maahan. Niin, se lumisade kesti kokonaisuudessaan ehkä viisi minuuttia, ja oikeammin kyse oli kai rännästä, sillä kovin märkää ja nopeasti sulavaa tuo kauneus oli.

Vaikka olenkin sitä mieltä, että kevät, kesä ja syksy saisivat olla pidemmät ja talvi lyhyempi, tykkään kuitenkin myös talvesta. Ja nyt, kun puissa ei enää ole lehtiä, on pimeää ja sataa, valkoinen lumipeite kaunistaisi luonnon.

Tänään on sitten harmaata ja satanut vettä, mutta vielä ei voi valittaa tämä syksy on ollut kokonaisuudessaan niin hieno. Ja vaikka sitä lunta olisikin satanut, tuskin se kuitenkaan olisi vielä pysynyt, ja olisinko edes halunnut talven vielä alkavan, lokakuussa. Toisaalta olisi kyllä mukava joskus siirtyä syksystä suoraan talveen ilman pimeää, märkää, kuraista ja kuollutta kautta niiden välissä, mutta sitten kevät saisi myös tulla aikaisemmin, ettei talvesta tulisi niin hirveän pitkä.