Viimeisiä viedään

kehäkukkia

Tänään kuvasin vielä puutarhastani löytyneitä kukkia. Vielä sieltä jotain löytyi viimeöisen ja tämän aamuisen pakkasen jälkeenkin.

 

Tänä aamuna oli todella kaunista, ihana auringonpaiste ja kaunis valkoinen jäähuurre jokapaikassa. Pitkästä aikaa oli aurinkoinen päivä, vaikka kyllä eilenkin iltapäivällä jossain vaiheessa aurinko kurkisteli pilvien välistä.

petunioita

...kahdessa värissä

orvokkeja, useissa väreissä

ihana orvokki ja ihana aurinko

kasvimaalle itsestään kasvanut orvokki

ja tietysti syyskanervat

Syyskukkia

Kesäkukkieni palelluttua tuli aika hankkia syyskukat. Ostin 5 kellokanervaa (Erica gracilis) ja 4 valkoista callunaa (Calluna vulgaris 'Helena') ja lisäksi kävin hakemassa metsästä hieman sammalta ja jäkälää. Niistä tein sitten kolmeen parvekelaatikkoon istutukset, jotta sain joka ikkunalle kauniit syyskukat.

Keittiön ikkunalla, taustalla näkyy sisällä kypsymässä olevat chilit.

Olohuoneen ikkunalla, siellä on sisällä kypsymässä paprikoita ja munakoisoja. Kuvaan on päässyt myös petunian kukka, niitä on vielä muutamia jäljellä.

Tämän vein makuuhuoneen ikkunalle, mutta en ole muistanu/jaksanut/viitsinyt kuvata sitä siellä, joten siitä on nyt vain tämä huono kuva, jossa se on olohuoneen ikkunan edustalla olevalla pöydällä.

Oli synkkä ja myrskyinen päivä

Ja valoisa ja upea auringonlasku

Täällä on nyt ollut pari päivää harmaata, sateista ja tuulista, ja juuri nyt täällä ukkostaakin. Mutta yllättäen eilen illalla siinä auringonlaskun aikaan ilma kirkastui yhtäkkiä. 

Lähdin heti kameran kanssa pihalleni.(Ja hyvä, että lähdin heti, ja etten lähtenyt pidemmälle etsimään parempaa kuvauspaikkaa, sillä ei sitä kauneutta kovin pitkään kestänyt.) Hieman satoi, mutta en antanut sen haitata.

Koska en ole kovin taitava kuvaaja, näistä kuvista saa vain kalpean aavistuksen siitä, miltä ulkona oikeasti näytti. Oli oikeasti valoisaa; kaunista keltaista valoa oli paljon enemmän kuin miltä kuvissa näyttää.

Upea kellanhohtoinen valo, hieman kirkasta vaaleansinistä taivasta pilviverhon takana, ja hieno sateenkaari erottamassa keltaista ja sinistä taivasta toisistaan.

Syysistutuksia

Olen tosi huono tekemään syysistutuksia. Ensinnäkin pidän kiinni kesäkukista niin pitkään kuin mitenkään vain on mahdollista, ja sitten päivät ovatkin usein jo niin lyhyitä ja sateisia, että hyvä, jos ehdin siivota kesäkukkien rippeet pois ennen talven tuloa. Kylmässä, märässä ja pimeässä ei ole kiva tehdä istutuksia, ja niiden tekeminen tuntuu jotenkin niin turhaltakin, kun niistä ehtii nauttia niin vähän aikaa. Ja sitten päädyn katselemaan tympeän näköistä, kuollutta, rumaa puutarhaani koko talven, ja toivomaan, että sataisi edes lunta, että kaikki se rumuus peittyisi kauniiseen valkoiseen lumivaippaan.

Tässä on tuo sama istutus kuin ensimmäisessä kuvassa, mutta toiselta puolelta kuvattuna eli tämä puoli näkyy minulle sisälle ikkunasta. Ja keskellä olevan havun vaihdoin tämän kuvan ottamisen jälkeen ensimmäisessä kuvassa olevaan.

Tänä syksynä päätin edes yrittää tehdä joitakin syysistutuksia, ja vähän kaunistaa pihaani. Viime torstaina sitten vihdoin ostin 4 kanervaa (tarkalleen ottaen ilmeisesti syyskellokanervia, Erica gracilis luki parin ruukun kyljessä), lykkäsin ruukut yhteen parvekelaatikkoon ikkunalle odottamaan, ja vasta tänään ehdin ja jaksoin tehdä istutukset.

Minulla oli hieno visio, toteutus ei ole ihan yhtä hieno, mutta aika hyvä kuitenkin, ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Hienon visioni toteutukseen tarvitsin sammalta, jäkälää, havuja ja muita tykötarpeita metsästä. Eilen lähdin isäni ja yhden veljeni kanssa sieniretkelle metsään, sienisaalis jäi surkeaksi, mutta sainpa tarvitsemani jäkälät ja sammalet sun muut. Sivuhuomautuksena muistutan, että vaikka sienten kerääminen kuuluukin jokamiehenoikeuksien piiriin, sammalen ja jäkälän yms. sekä oksien keräämiseen tarvitsee maanomistajan luvan. Me olimme omassa metsässämme, joten minulla ei ollut sen suhteen ongelmia ;)
 

Enemmänkin voisi istutuksia laittaa, ideoitakin olisi, mutta minusta näyttää kivalta jo nytkin. Olohuoneen ikkunan edessä minulla on edelleen petuniat. Tänään kyllä katselin, että kaikki nuput ovat tainneet paleltua, että kaipa ne voisi jo heittää pois, mutta jäivät sitten kuitenkin vielä tuohon, kun olivat niin kauniin vihreitä, että mieluummin katselen niitä kuin tyhjää ikkunalautaa.

Kasvimaalaatikkoni kaunistin peittelemällä ne kuusen oksilla. Niihinkin voisi vielä lisätä jotakin muuta, mutta menevät kyllä tuollaisinakin. Jotakin tunnelmallista valaistusta mietin pimeneviin iltoihin. Onko kenelläkään kokemusta aurinkokennolla toimivista valosarjoista? Ovatko toimivia?

Vieraita puutarhassani

Eilistä harmaata ja sateista päivääni piristivät puutarhassani käyneet vieraat. Piileskelivät kyllä aluksi kasvimaalaatikon ja pensasaidan välissä ja osa pensasaidan sisälläkin. Aluksi näin kaksi naaraslintua, sitten kolmannenkin, ja pensasaidan keskelläkin vaikutti olevan jotakin liikettä. Likaisen ja vesipisaraisen ikkunan läpi kuvaaminen harmaana päivänä tuotti vain surkeita otoksia, joten varovasti avasin oven ja kurkkasin ulos, mutta pensasaidan suojiinhan ne pakenivat.

Tulivat kyllä takaisinkin ja koiraskin uskaltautui esiin pensasaidan suojista, mutta kuvaamaan jouduin edelleen ikkunan läpi. Eipä tarvinnutkaan yrittää tunnistaa niitä lintukirjan avulla, fasaanikoiraan tunnistan kyllä muutenkin. Aika kauan ne viihtyivät, kunhan vaan katselin niitä sisältä, ja maltoin olla yrittämättä pihalle niitä kuvaamaan. Valitettavasti kuvat ovat ihan epätarkkoja ja umpisurkeita, yritin jopa poikkeuksellisesti hieman käsitellä niitä, mutta eipä siitä juurikaan ollut hyötyä.

Vaikka olin ne jo pariin kertaan pelästyttänyt kauemmaksi, tulivat hieman myöhemmin vielä uudelle vierailulle koko porukalla. Toisesta koiraasta en aiemmin ollut nähnyt vilaustakaan, enkä kaikista naaraistakaan, vaikka naaraiden kokonaismäärästä en ole ihan varma, kun osa niistä käväisi pihallani niin nopeasti, etten ehtinyt saada niitä yhteiskuvaankaan, mutta luulisin, että niitä oli 4 tai 5.

Olen viime päivinä ollut todella laiska puutarhani suhteen, kuten näistäkin kuvista huomaa siivoamista olisi vielä. Linnut ovat ehkä kuitenkin hyötyneet laiskuudestani, ja löytäneet enemmän syötävää. Toivottavasti silti saan aikaiseksi siistiä pihaani pian, vaikka toisaalta, jos sataisi kaunis valkea lumikerros, joka peittäisi kaiken ruman kevääseen asti, en pitäisi sitä kovin pahana.

Ei sada lunta

Eilen neljän jälkeen havahduin yhtäkkiä alkaneeseen lumisateeseen. Kuinka iloiseksi sitä voikaan tulla lumisateesta!

Kauniita suuria lumihiutaleita (tai oikeammin lumihiutaleryppäitä) leijaili hiljalleen maahan. Niin, se lumisade kesti kokonaisuudessaan ehkä viisi minuuttia, ja oikeammin kyse oli kai rännästä, sillä kovin märkää ja nopeasti sulavaa tuo kauneus oli.

Vaikka olenkin sitä mieltä, että kevät, kesä ja syksy saisivat olla pidemmät ja talvi lyhyempi, tykkään kuitenkin myös talvesta. Ja nyt, kun puissa ei enää ole lehtiä, on pimeää ja sataa, valkoinen lumipeite kaunistaisi luonnon.

Tänään on sitten harmaata ja satanut vettä, mutta vielä ei voi valittaa tämä syksy on ollut kokonaisuudessaan niin hieno. Ja vaikka sitä lunta olisikin satanut, tuskin se kuitenkaan olisi vielä pysynyt, ja olisinko edes halunnut talven vielä alkavan, lokakuussa. Toisaalta olisi kyllä mukava joskus siirtyä syksystä suoraan talveen ilman pimeää, märkää, kuraista ja kuollutta kautta niiden välissä, mutta sitten kevät saisi myös tulla aikaisemmin, ettei talvesta tulisi niin hirveän pitkä.

Tintin taittama

Pikainen postaus pitkästä aikaa. Leikkasin tänään pihallani viime päivien sateiden kaatamia, pehmentämiä ja homehduttamia kuihtuneita auringonkukkia pois. Työ jäi hieman kesken, kun sain vieraita, mutta huonoimmat ehdin onneksi poistaa. Yhden miniauringonkukan jätin vielä kukkimaan, se kun seisoi kauniisti pystyssä ja kukkakin näytti vielä ihan hyvältä. Mutta eipä sekään sitten kauan pystyssä pysynyt. Satuin katsomaan ikkunasta, kun yksi talitiainen päätti kiivetä kyseiseen kukkaan. Linnut kiivetessä varsi taipui kohti maata, ja kun lintu pääsi kukkaan asti taittui varsi kokonaan poikki. Hain taittuneen kukan sitten sisälle maljakkoon, mutta eihän se sitten lähemmin tarkasteltuna enää ihan niin hyvän näköinen ollutkaan. Paremmalta se ulkona näytti, mutta saa nyt ilahduttaa minua sisällä niin kauan kuin kestää.

Terveisiä talitiaiselta!

Pirteät petuniat

Ihana syyspäivä, sade ropisee ikkunaan, taivas on harmaa, mutta pensasaidat loistavat ruskan väreissä, ja koivuissakin on vielä hieman kaunista keltaista. Puutarhassani kukkii vielä muutama pieni auringonkukka, kehäkukkien oranssia hehkua on vielä jäljellä, ja parvekelaatikoissa petuniat kukoistavat. Pikkulintuja ei tunnu sade eikä tuuli haittaavan, ne lentelevät, hyppelevät, kiipeilevät ja juoksevat ympäri pihaani ja käyvät jopa kurkkimassa ikkunasta sisälle. Tai ehkä tuuli ja sade haittaakin niitä, ja ovat siksi tänään vielä tavallista runsaslukuisimpina ja vilkaampina puutarhassani, joka on tuulensuojaisa, ja pensasadan alle ja ikkunan viereen sataakin vähemmän kuin muualle.

Epätarkka ja muutenkin huono kuva pensasaidan väriloistosta. Tuulen riepotellessa aitaa en onnistunut tarkennuksessa ja väritkin jäivät todella kalpeiksi ja sameiksi todellisuuteen verrattuna.

Syksyinen sadepäivä voi olla todella kaunis, kun puissa ja pensaissa vielä riittää väriä. Näin kuivana ja aurinkoisena syksynä muutama sadepäivä välissä tekee vain iloiseksi. Tuulee kuitenkin sen verran paljon, ettei ulkona oikein viitsi viettää aikaa, enkä sateenkaan toivoisi jatkuvan kovin montaa päivää peräkkäin.

Olen vielä näin loppusyksystäkin ihan innoissani petunioistani. Parvekelaatikoissa ne kukkivat edelleen aivan täysillä, ja sinne on taas ilmestynyt ihan uuden näköisiäkin kukkia.

Katsokaa, mitä upeita värejä, ja muotoja. Erilaisia, samankaltaisia ja kaikki niin yhteensopivia toistensa kanssa. Nautin niin kauan kuin voin, toivottavasti kukinta kestää upeana vielä pitkään, luultavammin ei niin kovin pitkään.

Kasvua ja kasvamattomuutta

Ehtiiköhän tänä vuonna kaikki lehdet pudota maahan ennen kuin ehdin ottaa ruskakuvia. Kun ei sitä kunnon ruskaa ole oikeastaan vielä ollut. Osa puista on jo pudottanut lehtensä, ja nyt, kun vihdoin alkaisi olla enemmän syksyn värejä näkyvissä, tuntuu lopuistakin suorastaan satavan niitä lehtiä maahan. Minusta tämä syksy on ollut todella hieno, toivottavasti se jatkuu yhtä upeana myös nyt lokakuussa.

Kehäkukkia pihallani ruskan sijaan.

Nyt, kun kasvimaallani on enää kasvamassa lehti- ja ruusukaalia, voisi olla sopiva hetki koota pieni yhteenveto tämän kevään/kesän/syksyn kasvusta pihallani. Ai niin persilja kasvaa ja voi myös hyvin kasvimaallani vieläkin, ja monivuotiset ruohosipuli ja mansikka tietysti. Mansikkamaatani laajensinkin tänään istuttamalla rönsyjä toiseenkin kasvimaapenkkiin, kun olen vihdoin sain siivottua kuolleet herneet, kurkut ja kesäkurpitsat sieltä pois.

Ruiskaunokitkin kukkivat pihallani vieläkin.

Yritän olla toistamatta itseäni, no kovin paljon ;) Yleisesti minun pihallani tänä kesänä hyötykasvit menestyivät huonommin ja kesäkukat paremmin. Erityisen huonosti kävi lantuille, nauriille ja vesimeloneille, joita en saanut ollenkaan, nauriit kyllä kasvattivat komeat naatit, jotka jättivät lantut ja punajuuret varjoonsa, mutta nauriita tai lanttuja niihin ei kasvanut ollenkaan. Osassa oli juurissa jonkun otuksen tekemiä vaurioita toisissa ei näkynyt mitään syytä kasvamattomuudelle. Vesimelonin taimet kuolivat jo keväällä yksi toisensa jälkeen, en tiedä miksi, mutta koska olin jo alunperinkin ollut mielestäni niiden kanssa myöhässä en kylvänyt uusia siemeniä.

Lähes kaikki hyötykasvini kärsivät alkukesän kylmyydestä, ja aika kauan sain odotella sadon kypsymistä, mutta suurimmaksi osaksi olen ihan tyytyväinen saamaani satoon. Sainhan omalta pihaltani kuitenkin ihan kivasti syötävää. Salaatti oli ainoa, jota ei tarvinnut odotella, ja jota oli enemmän kuin tarpeeksi. Chilejä, paprikoita ja tomaatteja sain sitten odotella senkin edestä. Chilejä alkoi myöhäisen alun jälkeen kypsyä melkein liiankin nopeasti ja liikaakin. Tomaatit ovat kypsyneet sisällä oikein hyvin, ja loppujen lopuksi olenkin saanut tänä kesänä, no syksynä! runsaasti tomaatteja, tomaatteja ei kuitenkaan voi olla liikaa! Paprikat ovat kypsyneet sisälläkin erittäin hitaasti ja pikkuhiljaa, vieläkin osa on ihan vihreitä.

Osa auringokukista kukkii vielä.

Postauksen kuviksi valitsin tämän kesän menestyjät pihallani, kesäkukat! Kuviin pääsivät harvat ja valitut tapaukset edustamaan lajiaan; vielä kukkivat ruiskaunokit, kehäkukat, petuniat ja auringonkukat.

Enkä voi jättää petuniaa pois tästäkään postauksesta, vielä kukkii.

Valoa syksyn pimeneviin iltoihin

Halusin puutarhaani jotain pientä tunnelmavalaistusta. Ostin kolme tällaista yksinkertaista ja edullista aurinkokennovalaisinta. Ihan kiva tuli, mutta en kyllä osaa kuvata näitä hyvin.

Ensimmäinen kuva on otettu hieman aiemmin kuin loput kaksi, kun mietin näiden sijoittelua. Illat pimenevät aikaisemmin ja aikaisemmin, ja vaikka nämä eivät paljon valaisekaan, tuovat kuitenkin pihaan valoa ja viihtyisyyttä.

Myrskyn jälkeen

Vieläkin tuulee melkoisesti, mutta aurinko paistaa ja on kaunista ja lämmintä. Keltaisia koivun lehtiä leijailee nurmikolleni, kesäkurpitsan kuolleet lehtivarret törröttävät kasvimaalta ja monet muutkin kasvit ovat alkaneet lakastua, on syksy.

Kullankeltainen auringonkukka loistaa lakastuneiden kasvustojen keskellä. Paljon on tullut kasvimaalle siivottavaa, lakastunutta kasvustoa lyhyessä ajassa. (Puoli)villi puutarhani on villiintynyt ehkä jo hieman liikaakin. Keskityn kuitenkin kauniisiin yksityiskohtiin, kukkiin, punaisiin pieniin tomaatteihin, ihanasti lämmittävään auringonpaisteeseen, valoon ja väreihin.

Kesäkukkia myrskyssä

Harmaata ja myrskyistä on täällä tänään, onneksi kuitenkin taas vähän lämpimämpää. Kesäkukkani selviytyivät kylmistä öistä (ja päivistä), nyt kun vielä kestäisivät tämän myrskyn, niin sitten on kai luvassa vähän suotuisampia olosuhteita, joten kesäkukkakausi toivottavasti jatkuu vielä pitkään. Vadissa kasvavat kosmokset tuuli puhalsi nurin (siis koko vadin), näyttivät selviytyneen muksahduksesta ehjin nahoin. Tyhmänä nostin vadin takaisin pystyyn, ja juuri äsken näin tuulenpuuskan heittävän sen taas nurin. Olkoon nyt maassa kallellaan myrskyn ajan, säilyvät ehkä paremmassa kunnossa niin.

Tomaatit ovat kypsyneet hyvin maljakossa, ulos unohtuneetkin tomaatit ovat hyvissä voimissa. Kasvimaalle itsestään kasvanut tomaatti on edelleen siellä ja seinän vieressä suurissa ruukuissa kasvavat kirsikkatomaatit 'Red Cherry't (ja yksi 'St.Pierre') näyttivät kaikki ihan hyvinvoivilta, pari kypsää kirsikkatomaattia sieltä tänäänkin söin.

Tämän postauksen kuvat olen ottanut pari päivää sitten. Tänään en edes yrittänyt mennä pihalle kuvaamaan mitään, kun on niin harmaata, ja miten siinä mitään kukkia kuvaisi, kun tuuli heiluttelee ja pyörittelee kaikkea koko ajan sinne sun tänne.

Kylmää

Viime yönä sitten oli kylmää, ilmeisesti kylmin yö tänä syksynä tähän mennessä, koska kesäkurpitsat, kurkut ja pavut olivat paleltuneet pihallani. Myös osa kesäkukkien lehdistä, kukista ja nupuista oli kärsinyt kylmästä, vaikka suurin osaa kukoistaa edelleen. Täällä ei tänään ole satanut mitään, lumisateista en välittäisi vielä kovin pian, mutta vesisadetta en pitäisi kovin pahana. Vaikka nautinkin erityisesti lämpimistä ja aurinkoisista päivistä. Kylmähän tänäänkin oli koko päivän, vaikka aurinko lämmittikin kivasti, tuuli vastaavasti viilensi tehokkaasti, eikä lämpömittarikaan montaa astetta plussaa näyttänyt. Oikein ihana syyspäivä, ja hyvä syy pukeutua lämpimiin villavaatteisiin.

Muutaman kuvan nappasin tänäänkin pihani kukista. Täytyyhän niitä kuvata niin kauan kuin jaksavat ja tarkenevat kukkia. Saa nähdä vieläkö selviävät ensi yöstä, sitten olisikin kai taas luvassa muutaman asteen lämpimämpää seuraavaksi.