Elokuun viimeisen päivän kukkia

Auringonkukat ovat upeita, kukat kestävät kauan ja houkuttelevat kimalaisia ja muita öttiäisiä, uusia kukkia on avautunut pikkuhiljaa. Kosmoskukissa on edelleen paljon kukkia ja nuppuja. Myös ruiskaunokit, petuniat ja köynnöskrassit kukkivat edelleen kauniisti.

Rönsyjä siellä ja rönsyjä täällä

Mansikkani olivat innostuneet kasvattelemaan rönsyjä oikein urakalla. Koko mansikkamaa tuntui yhdeltä sikin sokin kasvavien rönsyjen sekamelskalta, mutta nyt näyttää jo paremmalta. Tosin kaksi päivää sen selvittämiseen menikin, eilen aloitin ja tänään lopetin. Niin ja sen "mansikkamaan" koko on se reilu neliö :) No, oikeasti eilen satoi ja paistoi vuorotellen ja siksi rönsysekamelskan selvittäminen ei oikein edennyt, ja jätin sen kesken. Tänään onkin sitten ollut poutaa, ja pääasiassa aurinkoistakin, joten homma hoitui loppuun ihan mukavasti. Olisi kyllä kannattanut leikellä rönsyt pois jo aikaisemmin kesällä, mutta tulipahan edes nyt tehtyä. Sitä vaan mietin, että vaikuttaakohan tuo ylenmääräinen rönsyjen kasvattelu mansikoideni ensi vuoden satoon, vaikka eipä sille nyt enää ainakaan mitään voi, jos vaikuttaakin.

Kauhean kasan rönsyjä leikkasin ja revin pois roskikseen vietäväksi, voi kun olis edes komposti. Osan rönsyistä tökkäsin ruukkuihin multaan kasvamaan. Sitä en vielä tiedä, mitä niillä teen, katsotaan nyt pysyvätkö edes hengissä ja lähtevätkö kasvamaan. Muutamat rönsyt olivat juurtuneet niin hyvin mansikkamaalleni mansikantaimieni väliin, että jätin ne vielä paikalleen. Siirrän ne myöhemmin mansikkamaani jatkoksi viereiseen kasvimaapenkkiin, sitten kun sokeriherneet ja kesäkurpitsat sun muut ovat (kokonaan) lakastuneet. Ihan vielä en niitä raaskinut repiä pois, vaikken tiedä saanko niistä enää mitään satoa.

Ja kun tässä nyt alettiin rönsyilemään, niin rönsyillään sitten vielä lisää, eli kuvia pihani kukista tänään.

Petuniat jaksavat ilahduttaa edelleen, ja nämä ikkunalaudoilla olevat ovat pysyneet aika upean näköisinä, vaikka hieman ovat sateet näitäkin runnelleet. Auringonkukat sitä vastoin eivät ole sateista välittäneet.

Tuntuu, että ilmojen kylmentymisen myötä petunioihin on taas tullut enemmän tummempia kukkia.

Yksittäiset kukat ovat kyllä upeita näissä sateiden armoilla olleissa istutuksissakin, valitettavasti vaan suurin osa kukista on kärsinyt enemmän tai vähemmän sateiden piiskauksesta. Nuppuja on edelleen paljon, joten jos sää pysyisi poutaisena ja kohtuullisen lämpimänä kaunista kukkaloistoa olisi edelleen luvassa.

Krassien kukat ovat todella kauniita, vaikka lehdet ovat alkaneet mennä keltaisiksi ja huonon näköisiksi.

Punakosmokset jatkavat myös kaunista kukintaansa. Sateella nekään eivät ole ihan parhaimmillaan, mutta sateen jälkeen ovat aina nopeasti entisellään.

Sokeriherneitä, sipulia, sadetta

Sadetta on riittänyt nyt jo pidemmän aikaa, välillä on kyllä paistellut aurinkokin, tänäänkin oli aamulla ihan aurinkoista. Sateet ovat varmaan ihan tarpeellisiakin, mutta puutarhani on kyllä saanut jo vähän turhankin reilusti vettä, etenkin kun on ollut niin kylmääkin. Pelkään, että kaikki alkaa vain mädäntyä, eikä mikään kypsy ja kasva enää. Ruukkuja olenkin pikkuhiljaa alkanut ottaa sisälle, niitäkin on vaan niin paljon, etten tiedä mihin ne kaikki laittaisin.

Tänään päätin kerätä loput sokeriherneet pois. Niin no jäi sinne kyllä vielä joitakin pieniä palkoja ja onhan siellä muutamia kukkiakin, mutta varret ja lehdet ovat jo kellastuneet aika paljon, joten eipä sieltä enää paljon mitään satoa saa, varsinkaan jos sateet vaan jatkuvat. Ihan sopivasti sain niistä tänään syötävää. Herneiden kanssa wokkiin päätyivät tänään vihersipulia, pieni kesäkurpitsa ja pieni suippopaprika.

Sokeriherneitä sain tänä kesänä jonkun verran, silpoydinherneitä tulikin sitten vain muutama palko. Suurin osa kesäkurpitsan aluista mätäni alkuunsa, vain muutama kasvoi sen verran, että niistä riitti jotain syötävää. Vihersipulitkin ovat kasvaneet todella huonosti, ne ovat edelleen todella pieniä, ja olenkin käyttänyt niitä vasta muutaman kerran. Kumpikin suippopaprika on kypsyttänyt kolme paprikaa. Ainakin toisessa niistä on muutamia pieniä alkuja, mutta saa nähdä miten niiden sitten käy.

Paprikaa ja palsternakkaa

Päätin tänään kurkistaa hieman mullan alle ja katsoa ovatko palsternakkani kasvaneet niin hyvin kuin niiden maanpäälliset osat ovat antaneet ymmärtää. Siinä sitä olikin kiskomista, että sain yhden palsternakan ylös maasta. Se oli kasvattanut pitkän juuren syvälle maahan, mutta oli se muutenkin ihan hyvän kokoinen, vaikka palsternakkani kasvavatkin ehkä vähän liian tiheässä. Nyt voin kuitenkin alkaa käyttää niitä.

Tämä tulikin jo käytettyä tänään.

'Californian Wonder' paprikani eivät ole vieläkään tuottaneet yhtään ainoata kypsää paprikaa. Eivätkä niiden raakileetkaan ole kasvaneet kovin isoiksi. Tähän asti ne ovat olleet pihalla ruukuissaan, mutta tänään huomasin, että yhden taimen ainoa raakile oli alkanut mädäntyä kypsymisen sijaan, joten toin kaikki paprikan taimet, joissa on raakileita sisälle, jospa ne sisällä kypsyisivät. Sen mädäntymään alkaneen raakileen tietysti poistin, ja se paprika jäi ulos, koska siinä ei ollut muita raakileita.

Maissia

Tänään söin ensimmäiset maissini. Yritin eilen vai milloin se nyt oli, kuitenkin joskus viime päivinä, kurkistaa yhden paksuimman näköisen maissintähkän suojuslehtien alle, mutta eihän siitä mitään tullut, sehän olisi tullut melkein kuorituksi ennen kuin sen kypsyydestä olisi mitään selvää saanut. Joten annoin sen silloin olla. Tänään kuitenkin päätin irrottaa kyseisen maissintähkän ja katsoa olisiko se jo valmis, kun ainakin nuo tähkän päässä olevat haivenet olivat ruskettuneet. Samalla huomasin, että yhdestä pienestä tähkästä oli alkanut kasvaa jotain kummallista ulos, joten poimin myös sen.

Tässä isompi tähkä vielä suojuslehtien alla ja pienempi kuorittuna. Suojuslehtiä oli niin paljon, että ehdin jo ajatella, että ehkei siellä sisällä mitään tähkää olekaan, ja pikkuinen se tähkä olikin. Tähkän päässä siis kasvoi tuo suojuslehtikasan päällä oleva osa.

Eihän tuo suurempikaan maissi kovin suuri ollut, mutta ihan kivasti näissä kuitenkin oli syötävää. Suuremman maissin kyljessä kasvoi vielä tuollainen pikkuinen minimaissi. Minimaissin söin kokonaisena, maistui hyvältä, mutta ei erityisen makealta. Iso tähkä oli erittäin hyvän makuinen, mutta ainakin osittain vielä hieman raaka. Pieni maissi ei ollut ihan niin hyvän makuinen, mutta onneksi söin sen ensin, niin ei sekään huonolta maistunut.

 

Näyttää siltä, että mitään kiirettä maissien poimimisella ei vielä ole, mutta pikkuhiljaa alan niitä sieltä poimia syötäväksi. 

Kaunista isäni pihalla

Otin viikonloppuna muutamia kuvia isäni pihalla. Isäni pihalla on paljon kaikkea kaunista. Haluan nyt jakaa ihan vain muutamin kuvin joitakin niistä täällä blogissa.

Näillä syysleimuilla oli vaikeuksia pysyä pystyssä, kukathan painavat aika paljon varsinkin sateen kasteltua ne, mutta isäni mukaan pääasiallinen syy siihen, että suurin osa näistä oli kaatunut maata vasten, oli se, että kissanpennut olivat keksineet kivan leikkipaikan.

Kultapallot olivat pysyneet ihmeen hyvin pystyssä kissanpennuista ja sateista huolimatta. Toki isäni olikin laittanut näille naruista tukia.

Tammeen näyttää tulevan runsaasti terhoja, en muistakaan tämän tammen aikaisemmin terhoja tehneen, tai ainakaan enempää kuin jonkin yksittäisen jonain vuonna. Mutta tänä keväänä se kukki todella runsaasti ja siihen ilmaantui mahdottoman paljon pieniä terhon alkuja ja nyt yllättävän moni alku on kasvanut jo aika suureksi.

Lopuksi vielä kuva niistä kukkapenkkien tuholaisista. Kaikki neljä kissanpentua onnistuvat tässä näyttämään hyvin viattomilta ja rauhallisilta.

Sadepäivä

Tänään on ollut harmaa ja sateinen päivä. Luulen, että sade on ollut vaan hyväksi kasvimaille ja luonnolle muutenkin, ja minusta sadepäivä silloin tällöin on oikein mukavaa vaihtelua. Sitä paitsi auringonkukat oikein loistavat upeina pikkuaurinkoina tuon harmauden keskellä, ihanat keltaiset kukkani! Nyt vaan toivon, että sateen jälkeen tulisi riittävästi lämmintä ja auringonpaistetta, että maissit ja tomaatit kypsyvät. Kovin syksyiseltä on nyt tuntunut jo jonkun aikaa, olisin ihan mielelläni nauttinut vielä kesästä tämän kuukauden loppuun asti. Kesä menee aina niin nopeasti ohi, mutta toisaalta nautin kyllä syksystäkin.

Tässä vähän pihani väriloistoa harmaana päivänä sateisen välissä.

Ja tässä näkyy maissitkin.

Näissä tomaateissa (lajike on 'Roma') on aika paljon raakileita, kunpa vaan olisi tarpeeksi pitkään tarpeeksi lämmintä, että ehtisivät kypsyäkin.

Miljoona pientä koivua

Yhtenä päivänä heinäkuun alussa satoi koivun siemeniä (heinäkuun lopussa satoi myös, mutta luulen, että ne eivät ole vielä itäneet) ja niitä satoi paljon. Niitä tarttui petunioiden tahmeisiin lehtiin, niitä lensi ovesta sisälle, ja ennen kaikkea niitä laskeutui kaikkiin pihalla oleviin ruukkuihini. Ja nyt, jokaiseen ruukkuuni, kasvaa siinä sitten paprika tai tomaatti, jokin kukka tai mitä tahansa muuta, on ilmestynyt kymmenen, sata tai tuhat pientä koivun alkua. Ihan oikeasti niitä on varmaan yhteensä enemmän kuin miljoona, katsokaa nyt, tuossahan on vain muutama ruukuistani ja niissäkin noita taimia on enemmän kuin pystyy laskemaan.

Pakkohan ne on nyppiä pois, enkä edes tarvi yhtään koivun taimea, etten voi siirtää yhtään niistä kasvamaan mihinkään muualle. Hirveää tuhlausta, ja sitä paitsi hirveä homma nyppiä tuollainen määrä tuollaisia pikkuisia taimia pois, mutta parashan se olisi nyppiä ne heti pois. Ja varmaan niitä putkahtelee sitten vielä uusiakin, kun on muka saanut kaikki nypittyä.

Kaalimaan kuulumisia

En ole juurikaan kirjoittanut kaaleistani kesän aikana täällä blogissa ja se johtuu siitä, että niistä ei juurikaan ole ollut mitään kirjoitettavaa. Ne eivät kuolleet, mutta jotkin tuholaiset söivät ne todella reikäisiksi. Ne kasvoivat todella hitaasti ja huonosti ja luultavasti liian tiheässä, joten pariin otteeseen "harvensin" niitä kesän aikana, siis revin pienimmät ja huonoimmin kasvaneet pois suurempien tieltä. Koska olin onnistunut sotkemaan taimet, en pitkään aikaan yhtään tiennyt mitä kaaleja siellä oli jäljellä kasvamassa. Ihan varma en ole vieläkään kaikista, mikä kertoo aika paljon niiden tilasta.

Surkeat kuvat surkeista pikkuparsakaaleistani, niin selvyyden vuoksi vielä sanottakoon, että nämä ovat näiden pääkukinnot.

 

Leikkasin nämä kukinnot siis tänään pois, mutta jätin kasvit vielä optimismissani paikalleen, jos ne tekisivät vielä uusia pikkukukintoja. Olisi kai pitänyt repiä koko kasvit pois. Täytyy vielä mainita, että nuo pikkukukinnot maistuivat kitkeriltä, eivätkä ollenkaan hyviltä.

Kukkakaalit joko olivat kuolleet pieninä taimina tai olin harventanut ne pois jossakin vaiheessa. Yksi pieni kyssäkaali on vielä kasvamassa kaalimaalla, ja ainakin yhden huonon tiedän harventaneeni pois. Ruusukaaleista pienimpiä ja huonoimpia muistan repineeni pois, mutta niitä on kyllä joitakin siellä jäljelläkin, eivät vaan näytä tekevän niitä kaaleja, mutta saivat nyt kuitenkin vieläkin jäädä paikalleen. Lehtikaaleja olen myös muutamia repinyt pois, mutta on niitä siellä vielä siltikin. Vain yksi lehtikaali on kasvanut sen verran isoksi, että olen sen lehtiä vähän käyttänytkin, muiden kasvamista vielä odotan.

Lopuksi vähän iloisempi kuva. Kaalien edessä kasvaneet mangoldit (tai suurin osa niistä) alkoi jokin aika sitten kukkia. Osan kukkivista mangoldeista revin jo aikaisemmin pois, mutta nyt poistin vielä muutaman lisää (muutamia jätin vieläkin paikalleen kasvamaan). Mielestäni nämä olivat niin hauskan näköisiä ja huomasin niiden tuoksuvankin hyvältä, että toin muutaman oksan maljakkoon, viime postauksessa mainitsemieni, petunian oksien joukkoon.

Suuri ilo pienen pienistä siemenistä

Parvekelaatikkopetuniani pääsivät helteiden päätyttyä takaisin ikkunalaudoilleen. Olivat vaan kasvaneet niin rehevästi laatikosta ulospäin molemmin puolin, kun olivat saaneet vapaasti kasvaa maassa ollessaan, että leikkasin niistä ensin joitakin oksia pois. Vein leikatut oksat maljakkoon, miksei minulle ole aiemmin tullut mieleen, että petunian oksiakin voisi tuoda sisälle maljakkoon. Jostain syystä kuvittelin, etteivät ne kestäisi yhtään, mutta yllätyin. Ainoa ongelma oli saada kukkia ja nuppuja täynnä olevat kärkkyräväkkyräoksat aseteltua maljakkoon. Siis niin, että varsi olisi vedessä, mutta kukat tai nuput ei, muuten sellaiset käkkyrät ovat mielestäni tosi kauniita maljakossa, mutta valitettavasti alimmat nuput oli poistettava, jotta varret sai pysymään vedessä.

Upeat petuniani läheltä ja alemmassa kuvassa päivää myöhemmin hieman kauempaa.

Mutta mikä vaivaa tuota etualan auringonkukkaa, kun se näyttää kuivuvan pystyyn?

Ja toisella ikkunalla, petuniat näyttää oikeasti paremmilta, kuva vaan on huono.

Myös tämän laatikon petuniat voivat hyvin, taustalla kypsiä ja kypsyviä 'Tiny Tim' tomaatteja.

Ämpärissä petuniat ovat vallanneet tilaa krassien kustannuksella, tai ainakin tästä kuvakulmasta se näyttää siltä. Krassit kasvavat nyt enemmän alaspäin, niin kuin oli tarkoituksenakin. Alla toinen kuva tästä samasta ämpäristä.

Huono kuva, mutta ihanat petuniat tässäkin ruukussa.

On ihan ihmeellistä, miten niistä pienen pienistä siemenistä, jotka kylvin maaliskuussa, ja joista iti pikkuriikkisiä taimia, jotka kasvoivat toivottoman hitaasti, on kasvanut tällaiset suuret, kauniit rehevät kukkapuskat.

Chilimunakasta ja chiliwokkia

Ensimmäiset kypsät chilit on käytetty. Niin siis mitään ruokaohjeita ei ole luvassa, mutta wokkiin ja munakkaaseen niitä käyttelin. Maistelin ensimmäisiä vihreinä jo aikoja sitten, kun en jaksanut odottaa niiden kypsymistä, ja kun onnistuin jotenkin ohikulkiessani pudottamaan yhden sellaisen irti, mutta ei näitä chilejä vihreinä kyllä kannattaisi käyttää. Nyt ovat kuitenkin kypsyneet, ja näyttää siltä, että niitä voisi olla kypsymässä samanaikaisesti jopa niin paljon, että riittäisi säilöttäväksikin. Jos vaan tietäisin, miten niitä voisin säilöä, olisiko jollain hyviä vinkkejä?

Tämä oli siis ensimmäinen kesä, kun kasvatan chilejä. Chilini ovat ihan niitä tavallisia punaisia, osa kaupasta ostetun chilin sisältä otetuista siemenistä kasvatettuja ja osa ostetuista siemenistä kasvatettuja, pussissa luki CHILI Cayenne, muttei mitään tarkempaa. Tähän mennessä kypsyneet ovat tainneet olla ensin mainittuja, ja ihan hyvän makuisia ja sopivan tulisia minulle. Tähän mennessä olen käyttänyt niitä "omanpihankasviswokkiini" pari kertaa ja tänään munakkaaseen. Käyttökohteita keksin luultavasti ihan hyvin, mutta jos niitä kypsyy paljon yhtä aikaa, täytyisi ehkä säilöäkin, kun vaan tietäisi miten.

Oli vaan pakko laittaa nämä viikko sitten otetut kuvatkin, kun nuo osittain kypsyneet chilit olivat niin hauskan näköisiä.

Säilöminen olisi ihan kivaakin, kun tänä vuonna en taida mitään muuta saadakaan niin paljon, että riittäisi säilöttäväksi. Viime vuonna tein yhden pienen satsin etikkakurkkuja, ja niitä olisi ollut kiva saada tänäkin vuonna, mutta kurkkuni vaan kituivat koko kesän. Kukkivat kyllä, mutta eivät vaan saaneet niitä kurkkuja aikaiseksi. Muutamat taimet ovat tuottaneet yhden kurkun, ja toiset eivät sitäkään, vai voisivatkohan ne vielä yllättää :)

Osa näistä saattaa näkyä ylimmässä kuvassakin ja osan olen jo syönyt.

Chilien kasvatuksesta innostuin kyllä niin, että ensi vuonna ei ehkä enää riitäkään pelkästään nämä tavalliset punaiset.

Pieniä suloisia aurinkoja

Pihassani on alkanut loistaa pieniä keltaisia aurinkoja siellä täällä. Ja kukkia on on varmasti pian aukeamassa lisää. Voi, kun tykkään näistä mun pikkuisista.

Kukkapenkissä kahden jo aikaisemmin esittelemäni isomman välissä kukkii tällainen pikkuinen ihanuus. Vieressä kasvavista matalampi on alkanut näyttää hieman huonokuntoiselta, mutta toivottavasti pian avautuu uusia kukkia muihin penkin auringonkukkiin. 

Tämä todella pikkuinen kukka kurkistelee isompien sisarustensa välistä auringonkukkalaatikossani, jossa kasvaa myös kosmoskukkia.

Aidan vieressä "mansikkamaan" takana kasvaa tämä pieni ja matala suloisuus. Kasvupaikka ei ehkä ollut kovin hyvä, ja aika lailla hoitamattakin nämä jäivät (niitä kasvaa siellä useampiakin aidan ja kavimaalaatikoideni välissä, muut eivät vielä kuki).

Kohta avautuu myös tämä vähän korkeammaksi ja suuremmaksi kasvanut auringonkukka, myöskin aidan vieressä, mutta kasvimaalaatikon vieressä. Sokeriherneiden tukikeppikin on päässyt kuvaan mukaan ja taustalla näkyy naapurin (ränsistynyt) ruusu.

Olen nyt tänä kesänä useita eri puutarhablogeja lueskellessani huomannut, että moni puutarhuri ei halua puutarhaansa keltaisia kukkia. Mutta minä haluan, keltainen ei oikeastaan muuten ole koskaan ollut minun värini, mutta puutarhaani haluan keltaisia kukkia ja jopa oransseja, vaikka oranssi on vielä vähemmän minun värejäni. Mutta eniten tykkään oikein kunnon keltaisista, kuten nämä auringonkukkani. Tai sitten punaoransseista kukista, kuten pihassani alkukesästä kukkivat liljat.

Mutta palatakseni takaisin auringonkukkiini, ne kaikki, suurista kokoeroistaan huolimatta, ovat samoista siemenistä kasvaneita. Niistä, jotka keräsin viime syksynä pihallani kasvaneista auringonkukista. Valitettavasti minulla ei ole tallella niiden siemenpussia, enkä muista millaisiksi niiden kuuluisi kasvaa. Muistaisin, ettei kyseessä ollut erityisen korkea lajike. Viime kesänä niistä yksikään ei kasvanut kovin korkeaksi, ja toisten varjoon jääneet jäivät vähän toisia matalemmiksi. Kylvin ne alunperin liian tiheään, ja siirsin ne avarammille kasvupaikoille vasta aika myöhään, mutta ei niissä ihan tällaisia minejä ollut. Näiden lisäksi pihallani on kaksi oletettavasti puna(ruskea)kukkaisen auringonkukan taimea, mutta niissä ei vielä ole mitään merkkejä kukista.

Auringonkukat on ihania, kun ne on niin aurinkoisia!