Kesäkurpitsaa

Sain sittenkin satoa kesäkurpitsasta tänä vuonna, vaikka en ihan kesällä. Ensimmäinen kesäkurpitsa syyskuun viimeisenä päivänä ;) Ja ainakin toisen saan vielä, lisäksi olisi muutama pikkuinen alku, mutta saa nähdä miten niiden käy. Osa kesäkurpitsan lehdistä oli jo kärsinyt hieman toissayön kylmästä.

Porkkanat ovat pieniä, koska olin laiska harventaja, ja ne ovat kasvaneet aivan liian tiheässä. Palsternakat ovat kasvaneet ihan hyvin, ja olen niitä käyttänytkin jo aika paljon.

Pidän kesästä kiinni

 Enpä voi oikein sanoa kesäkukkien enää kukoistavan puutarhassani, tai oikeastaan, eivät ne oikein kukoistaneet koko kesänä. Mutta lämpimien öiden ansiosta kukat ovat edelleen suurimmaksi osaksi hengissä, ja koko ajan siellä jotain kukkiikin. Olenkin keräillyt niitä nyt sisälle maljakoihin, ovat paljon enemmän edukseen maljakoissa kuin ulkona siellä täällä yksittäisinä, tuulen ja sateen riepottelemina.

Ainokainen auringonkukka

Vain yksi auringonkukka kukkii pihallani. Mutta onneksi edes se yksi, ja hieman on toivoa toisenkin kukan avautumisesta.

Viikko sitten hiukan kohmeinen kimalainen oli löytänyt tiensä juuri avautuneeseen kukkaan.

Tänään kukka täydessä loistossaan, ja viereisessä auringokukassa jo suuri nuppu. Tänä vuonna auringokukkien kasvatukseni ei oikein onnistunut, mutta onneksi annoin näiden kasvimaalle itsestään ilmestyneiden kasvaa kaikessa rauhassa porkkanamaan keskellä ;)

Siemenestä esikasvattamani ja aidan viereen istuttamani taimet eivät nimittäin ole oikein kasvaneet, onhan näissä minitaimissakin nuppuja, saa nähdä ehtivätkö kukkia ennen pakkasia. Eivätpä nuo aidan viereen istuttamani punakosmoksetkaan kovin  hyvin tuossa menestyneet.

Perhospäivä

Tänään oli paljon erilaisia perhosia liikkeellä. Niiden kuvaaminen on kyllä haastavaa, mutta ainakin ne olivat kauniita katsella. Yritin kyllä kovasti saada edes jonkinlaisia kuvia aikaiseksi. Tänään oli muutenkin niin ihana aurinkoinen, lämmin ja kovin kesäinen syyspäivä.

Upea suruvaippa poseerasi lopulta minulle kyllä todella kiitettävästi, pysyen pitkän aikaa lähes täysin paikallaan, joten sitä ei voi syyttää huonoista kuvista.

Neitoperhosilla sen sijaan oli täysi vauhti päällä, tämä yksilö pysähtyi pieneksi hetkeksi yhteiskuvaan suruvaipan kanssa.

Ja pitkän odotuksen jälkeen tämäkin yksilö pysähtyi hetkeksi, ja avasi siipensä ihailtavikseni.

Sain minä vähän paremmankin kuvan suruvaipasta.

Yksi amiraaliperhosistakin malttoi pysähtyä hetkeksi siivet avoinna kuvattavaksi.

Tämä kuusi oli sekä perhosten että monenlaisten muidenkin pörriäisten suosiossa. Valitettavasti en saanut näitä perhosia parempaan yhteiskuvaan, olivat nimittäin kovin vilkasliikkeisiä.

Sitruunaperhonen viihtyi omassa seurassaan erillään muista perhosista, ja oli kyllä tällä kertaa huonosti paikallaan pysyvää sorttia.

 

Amiraaliperhosia, neitoperhosia ja suruvaippoja oli kaikkia useampia yksilöitä, mutta en ole ihan varma kuinka monta niitä oli yhteensä, kun ne lentelivät niin kovasti ympäriinsä.