torstai 25. joulukuuta 2014

Lunta tulvillaan...

...on raikas talvisää. Jouluaattoaamuna ikkunasta ulos katsoessa maisema olikin aika yllättävä. Illalla maassa oli ollut sentin verran lunta, ja aamulla lunta oli yli 30 senttiä, ja koko ajan satoi lisää. Pakkasta oli hieman alle 10 astetta, lunta oli paljon sekä maassa että ilmassa.

Ihanaa, että saatiin vihdoin tännekin talvi. Lumisade jatkui koko päivän hiljentyen pikkuhiljaa yötä kohden. Tämän aamun sääyllätys ei ollutkaan aivan yhtä ihana, lämpömittari näytti aamulla 23 astetta pakkasta.

Onneksi aurinkokin näyttäytyi ja pakkanenkin kävi välillä hieman pienemmissä lukemissa, parhaimmillaan noin 15 asteessa. Vähän oli turhan kylmää valokuvaamiseen, mutta pitihän sitä kuitenkin käydä joitakin todisteita näistä lumihangista ottamassa.


tiistai 23. joulukuuta 2014

Hyvää joulunaikaa kaikille!

Saatiinhan vihdoin tännekin ihan pikkuisen lunta, noin sentin verran, mutta onhan sekin jo jotain. Auringonlaskua ihailin tänäänkin(puoli kolmen maissa päivällä!), ihanaa, että viime päivinä aurinkokin on taas näyttäytynyt useampanakin päivänä ja useiden tuntien ajan. Illallakin ulkona tuntui paljon valoisammalta, kun maa oli valkoinen ja tähtikirkas taivas. Pakkanen alkoi kiristyä, ja nipisteli poskia, toivottavasti ei nyt tule kuitenkaan ihan kauhean kylmä, mutta ainakaan ei tarvi pelätä, että lumi sulaa pois.

Oikein rauhallista ja ihanaa joulunaikaa kaikille!

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Vuoden viimeiset

Oman kasvimaan ruusukaalit nimittäin. Joskus kannattaa olla laiska puutarhuri, olen nimittäin varmaan kohta kuukauden katsellut kasvimaallani toisiinsa nojailleita ja aika ruman näköisiä ruusukaalejani, ja ajatellut ihan kohta pian repiväni ne sieltä pois, mutta tekemättä on jäänyt. Tänään on myrskynnyt aamusta asti, vesisadetta ja kovia tuulenpuuskia on riittänyt aamusta alkaen (tai saattoi yölläkin jo myrskytä, en tiedä, kun nukuin). Joten oli tietysti oikein oiva sää mennä vihdoin katsomaan, mitä sille kasvimaalle oikein pitäisi tehdä. No joo, en sitten tehnyt mitään muuta, kun keräsin ne ruusukaalit pois, eikä niitä ollut paljon, siinäkin jo näpit jäätyivät ihan tarpeeksi. Mutta kannatti odottaa tähän asti, ja uhmata myrskyä, sain aivan herkullisen viimeisen ruusukaalisatoni. Pikkuruisia kaalinpäitä oli sellaiset parisenkymmentä, ihan kiva lisä tämän päivän aterialle. Aivan mahtavan makuisia! Lehtikaalit jäivät vieläkin kaalimaalleni pystyyn, ovat ihan kauniin vihreitä, vaikka lähempää tarkasteltuna eivät välttämättä syöntikelpoisia enää. Valitettavasti hoksasin ajatella valokuvaamista vasta siinä vaiheessa, kun olin jo syönyt puolet ateriastani, joten kuvia ei nyt ole. Ärsyttää muutenkin, kun on koko ajan niin pimeetä (ja sateistakin vielä) ettei mistään valokuvista edes tule mitään, jos niitä muistaa ottaa. Mutta, jee, tänään saan olla iloinen, että olen laiska puutarhuri, ruusukaalit on ihan parhaita!

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

2.adventti

Tässä kuvassa taustalla näkyvät olohuoneen ikkunalle tuomani petuniat, joissa tällä hetkellä on vain yksi kukka, mutta paljon vaaleanvihreitä uusia oksia, ja muutamia nuppuja.

Oikein ihanaa toista adventtia kaikille!

lauantai 6. joulukuuta 2014

Hyvää itsenäisyyspäivää!


Kuvassa taustalla näkyvät keittiön ikkunalle tiistai-iltana tuomani petuniat. Keskiviikko ja torstai olivatkin sitten sopivasti aurinkoisia päiviä, että kukat saivat vähän valoakin, tosin sen jälkeen onkin sitten ollut entistä pimeämpää ja samaa harmaata on luvassa ties kuinka pitkään. Kastelin petuniat heti tuotuani ne tuohon ikkunalle laimealla ravinnevedellä. Vielä en tiedä miten niiden käy, kukat ovat kauniit, ja ovathan nuo vaaleanvihreät lehdet ja oksatkin kauniita, mutta jonkun verran lehtiä ja oksia on kuihtunutkin. Uusia nuppuja näyttäisi kuitenkin olevan pian aukeamassa. Valoa saisi olla paljon enemmän, mutta kun ei ole, niin täytyy vaan toivoa parasta :)

tiistai 2. joulukuuta 2014

Kylppärissä kukkii

Oliskohan ollut marraskuun puolivälin paikkeilla, kun vihdoin päätin, että on aika siivota parvekelaatikot pois ikkunoilta ennen kuin jäätyvät rikki. Petuniat niissä oli vielä melko vihreät, mutta selvästi kärsineet kylmästä. Multa oli sen verran jäässä, että nostin laatikot kylppäriin sulamaan. Leikkasin pitkälle roikkuvat ja kaikki huonot oksat petunioista pois, jottei sisälle tulisi niistä kovin paljon roskia. Tarkoitukseni oli kuitenkin mullan sulettua tyhjentää laatikot ulos, pestä ja viedä varastoon. Unohtuivat sitten kuitenkin sinne kylppäriin vähän pitemmäksi aikaa tai no eivät nyt oikeastaan unohtuneetkaan, en vaan ole ollut oikein kunnossa, niin en ole saanut aikaiseksi hoitaa hommaa loppuun. Jossain vaiheessa huomasin, että niihin oli ilmaantunut uutta hennon vaaleanvihreää kasvua. Ja nyt siellä on kukkia.


Mitäköhän sitä nyt sitten näille tekisi? En ainakaan raaski heittää näitä joulupetunioita poiskaan. Kuvaaminen oli taas aika haasteellista, kylppärissä on ihan liian pimeetä, vaikka niin on kyllä muuallakin. Nostaisinko laatikot keittiön ja olohuoneen ikkunoille, jossa ne saisivat pikkuisen enemmän valoa? Vai leikkaanko kukkaoksat maljakkoon, ja jätän laatikot kylppäriin (jos niihin vaikka tulisi sitten vielä uusiakin kukkia) tai tyhjennänkö laatikot sitten kokonaan?


Ihania ovat ainakin, ja ilahduttivat mieltä, vaikka sitten kuihtuisivatkin kohta pois.


lauantai 29. marraskuuta 2014

Kuusi kuvaa kesästä

Blogeissa on kiertänyt Kuusi kuvaa kesästä -haaste, ja vaikka kukaan ei olekaan haastanut minua, ajattelin harmaan ja pimeän marraskuun lopun piristykseksi valita kuva-arkistoistani kuusi kuvaa viime kesästä. Vain kuuden kuvan valitseminen ei ollutkaan ihan helppoa, ja olisin ihan hyvin voinut päätyä aivan toisenlaisiin kuviin. Kaikki valitsemani kuvat ovat alkukesältä kesäkuun alusta melkein puoli vuotta sitten otettuja.


Valoa, valkoista ja vihreää, satotoiveita, niitä nämä ensimmäiset kuvat minulle tuovat mieleen.


Valoa ja valkoista kaipaisin nytkin, siis auringonpaistetta ja lunta maahan.


Sireenikuvia katsellessa melkein haistoin niiden ihanan tuoksun.


Pionin nuput ovat kauniita, tykkään yleensäkin monien kukkien nupuista.


Ja jotain sinistä.


Valoa, valoa, valoa tuovat nämä kuvat tähän harmauteen.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Hiljaista ja hidasta

Loppusyksyn harmaus ja pimeys ovat tuoneet pitkän hiljaisuuden tähän blogiin. Tämän blogistin puutarha ja blogisti itse taitavat talvihorrostaa. Hiljaisuudessa kerätään voimia ja tehdään suunnitelmia uuden kasvukauden varalle. Minä ja kasvini kaipaamme jo valoa, vaikka vielä on edessä yhä pimeneviä päiviä.


Puolitoista viikkoa sitten kylvämistäni siemenistä vain yksi on itänyt. Se iti melko nopeasti, ja tänään se näyttää tuolta, valon puute vaivaa. Eipä siitä taida mitään kunnollista tullakaan, mutta halusinkin vain nähdä itävätkö hunajamelonista otetut siemenet, voin sitten keväällä kylvää niitä uudestaan. Papaijan siementen itäminen kesti keväälläkin niin kauan, että saattavat hyvinkin vielä joskus itää. Granaattiomenan siementen itämisestä minulla ei ole mitään tietoa, ehkä nekin ovat hitaita itämään. Niistä mysteerisiemenistä ei tietenkään ole mitään tietoa, olisi kyllä kiva, jos itäisivät. Tammen siemenen kylvin jo lokakuun alussa, eikä sekään ole itänyt. Sen en enää usko itävänkään, mutta en ole vaan saanut vielä heitettyä sitä poiskaan. Isäni nimittäin kylvi, muutamaa päivää aiemmin kuin minä, myös ruukkuun tammen siemenen, ja se iti melko nopeasti ja taimi on nyt jo noin kymmensenttinen.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Ensilumi

Satoihan se ensilumi sitten tännekin eilen illalla. Lumisade alkoi joskus kuuden ja kahdeksan välillä ja taisi hiljalleen jatkua läpi yön, aamupäivälläkin lumihiutaleita leijaili vielä hiljalleen maahan. Heti tuntui päivä paljon valoisammalta, vaikka harmaata olikin, eikä auringosta näkynyt vilaustakaan. Kovin vaan taitaa olla katoavaista tämä ilo, kadut muuttuivat nopeasti loskaisiksi, ja illemmalla kaduilta löytyi loskan, veden ja lumen lisäksi myös jäätä, ja toki myös ihan paljasta asvalttia. Huomiseksi tänne on luvattu paria pakkasastetta, mutta jo sunnuntaina ollaan ilmeisesti taas plussan puolella, eikä ensi viikolle luvattuja sateita ole odotettavissa lumena.

Valitttavasti en ehtinyt tänään ulos kunnolla kuvaamaan, joten tässä vain pari pikaista räpsyä pihaltani. Kaalit näyttävät aika hassuilta lumihupuissaan, mutta pensasaita on kaunis. Kokonaisuudessaan pihani kaunistui lumen myötä huomattavasti.


keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Punaisia paprikoita

Ihanaa, että tänään saimme nauttia vaihteeksi vähän auringonpaisteestakin. Minä saan vieläkin nauttia myös itse kasvattamistani paprikoista. Onhan se aika hienoa syödä marraskuussa omia paprikoita! Kyllähän niiden kypsymistä sai odottaa, mutta onneksi minulla oli ne pari suippopaprikaa, jotka tuottivat satoa aikaisemmin, siis kesällä. Tosin toisesta suippopaprikasta korjasin toisen sadon, kaksi pientä paprikaa, viime viikolla. Mutta Kalifornian Wonder paprikat alkoivat kypsyä hitaasti vasta, kun toin ruukut sisälle, mutta ovat kuitenkin kypsyneet oikein hyvän makuisiksi ja olenhan sitten saanut pikkuhiljaa aina uusia kypsiä paprikoita syötäväksi.


Tänään kylvin taas vähän hedelmistä otettuja siemeniä. Kaikki tämänkertaiset siemenet olivat vanhoja, joskus viime keväänä talteen otettuja. Liotin niitä vedessä kaksi vuorokautta, tarkoitus oli liottaa vuorokausi, mutta unohdin eilen niiden kylvämisen. Mullan alle päätyivät 2 granaattiomenan, 5 papaijan ja 3 hunajamelonin siementä sekä 3 mysteerisiementä, jotka löysin kesällä kasvimaaltani. Näistä vain papaijaa olen kokeillut kasvattaa aiemmin, ja sitäkin huonolla menestyksellä.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Kaunista ja hyvää harmaan keskeltä

Jos marraskuu alkoikin kauniina ja aurinkoisena, niin siihen yhteen päivään se sitten jäikin. Eilen ja tänään on ollut niin synkän harmaata, pimeää koko päivän ja sataa vettä. Säätiedotusten mukaan samaa on luvassa, jossain päin on satanut sentään lunta. Täällä sataa silkkaa vettä, ja jos huonosti käy saattaa jossain vaiheessa olla luvassa räntääkin. Kaipaan jo aurinkoa, ja pitkä pimeä talvi on vielä edessä. Kunpa edes sataisi lunta, joka pysyisi kevääseen asti. En todellakaan toivo mitään paksuja hankia tai kovia pakkasia, minulle riittäisi ihan sellainen 5 cm:n lumikerros ja muutaman asteen pakkanen. Ja sitten ihan ennätysaikainen kevät.


Pihani on ihan masentavan huonosti hoidettu ja ruman näköinen, ruskean harmaa. Piristävänä yksityiskohtana kasvimaallani loistavat kaalit. Lehtikaalit ovat todella kauniin vihreitä, ja tänään löysin yllätyksekseni ruusukaaleistani vielä pieniä keriä. Luulin keränneeni jo kaiken sadon talteen niistä, mutta sain sieltä vielä pikkuisen syötävää tänäänkin. Nyt kun muistelen, niin jäihän niihin silloin viimeksi jotain ihan pikkuriikkisiä kerän alkuja jäljelle, kun poimin kaikki vähänkin syötävän kokoiset keräset (todella pieniä olivat kaikki ruusukaalini) pois, mutta en uskonut niiden enää näin myöhään syksyllä mihinkään kasvavan. Edelleen sinne jäi joitakin ihan pikkuriikkisiä kerän alkuja, mutta ne nyt ei ainakaan enää varmaan kasva mihinkään.

Lehtikaalikuvat ovat lauantailta, koska ulkona satoi tänään, enkä muistanut kuvata keräämiäni ruusukaaleja. Tosi kiva löytää satoa omalta kasvimaalta vielä näin marraskuussa, piristää tällaisena harmaana päivänä. Lehti- ja ruusukaaleja pitää muistaa kylvää ensi keväänäkin.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Pyhäinpäivän petuniat

Aika kuluu ihan huomaamatta, ja syksyn edetessä kohti talvea puutarhablogini postaustahti on selvästi harventunut. Lyhyet ja enimmäkseen harmaat päivät hankaloittavat valokuvausta, eikä sateinen ja harmaa sää muutenkaan innosta kovasti puuhailemaan puutarhassa tai yleensäkään ulkoilemaan kovin paljon. Suunnittelin kyllä hakevani metsästä sammalta, jäkälää ja ehkäpä havujakin, jotta olisin voinut koristella kasvimaalaatikkoni syksyksi ja talveksi. Mutta en ole ainakaan vielä saanut mitään aikaiseksi.

Marraskuu alkoi, jokohan olisi syytä laittaa nämä vieläkin ikkunallani olevat petuniat pois. Eivät taida niissä olevat nuput enää avautua, mutta ovat vielä olleet niin kauniin vihreitä (ja täynnä niitä nuppuja) etten ole raaskinut heittää niitä pois, etenkään kun en ole saanut aikaiseksi laittaa mitään syys- tai talvi-istutuksia puutarhaani.

Marraskuu alkoi kauniina, aamulla maa ja kasvit olivat kauniin kuuran peitossa, ja aurinko paistoi. Aurinko vaan laskee niin kovin aikaisin, että aurinkoisina päivinäkään valoa ei tunnu riittävän tarpeeksi. Tänään tuli sentään ulkoiltua kameran kanssa, vaikken sitten mitään kauniita kuurakuvia saanutkaan otettua.

Sisällä petuniat kukkii edelleen maljakossa, vieläköhän ulkoa saisi pelastettua jonkun oksan maljakkoon, vai ovatkohan kaikki nuput jäätyneet pilalle?

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Vieraita puutarhassani

Eilistä harmaata ja sateista päivääni piristivät puutarhassani käyneet vieraat. Piileskelivät kyllä aluksi kasvimaalaatikon ja pensasaidan välissä ja osa pensasaidan sisälläkin. Aluksi näin kaksi naaraslintua, sitten kolmannenkin, ja pensasaidan keskelläkin vaikutti olevan jotakin liikettä. Likaisen ja vesipisaraisen ikkunan läpi kuvaaminen harmaana päivänä tuotti vain surkeita otoksia, joten varovasti avasin oven ja kurkkasin ulos, mutta pensasaidan suojiinhan ne pakenivat.


Tulivat kyllä takaisinkin ja koiraskin uskaltautui esiin pensasaidan suojista, mutta kuvaamaan jouduin edelleen ikkunan läpi. Eipä tarvinnutkaan yrittää tunnistaa niitä lintukirjan avulla, fasaanikoiraan tunnistan kyllä muutenkin. Aika kauan ne viihtyivät, kunhan vaan katselin niitä sisältä, ja maltoin olla yrittämättä pihalle niitä kuvaamaan. Valitettavasti kuvat ovat ihan epätarkkoja ja umpisurkeita, yritin jopa poikkeuksellisesti hieman käsitellä niitä, mutta eipä siitä juurikaan ollut hyötyä.


Vaikka olin ne jo pariin kertaan pelästyttänyt kauemmaksi, tulivat hieman myöhemmin vielä uudelle vierailulle koko porukalla. Toisesta koiraasta en aiemmin ollut nähnyt vilaustakaan, enkä kaikista naaraistakaan, vaikka naaraiden kokonaismäärästä en ole ihan varma, kun osa niistä käväisi pihallani niin nopeasti, etten ehtinyt saada niitä yhteiskuvaankaan, mutta luulisin, että niitä oli 4 tai 5.

Olen viime päivinä ollut todella laiska puutarhani suhteen, kuten näistäkin kuvista huomaa siivoamista olisi vielä. Linnut ovat ehkä kuitenkin hyötyneet laiskuudestani, ja löytäneet enemmän syötävää. Toivottavasti silti saan aikaiseksi siistiä pihaani pian, vaikka toisaalta, jos sataisi kaunis valkea lumikerros, joka peittäisi kaiken ruman kevääseen asti, en pitäisi sitä kovin pahana.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Melkein unohtuneet annoonat

Mainitsinkin joskus loppukeväällä tai alkukesällä kylväneeni talvella annoonan siemeniä, jotka eivät itäneet ennen kuin kierrätin mullat siemenineen tomaattikylvöksiini, joihin sitten pikkuhiljaa alkukesän aikana alkoi ilmaantua annoonan taimia. Olin kylvänyt myös papaijan siemeniä, ja niiden taimia ilmaantuikin ensin, myöhemmin esiin puskivat annoonat. Kaikki papaijan taimet  kuolivat ennen kuin sain niitä siirrettyä mihinkään, mutta annoonat olivat sitkeämpää sorttia. Yhden taimen istutin ruukkuun joskus kesällä, muut taimet kasvoivat unohdettuina tomaattien kanssa samoissa ruukuissa koko kesän. Vasta nyt, kun heitin tomaatit pois, istutin annoonat omiin ruukkuihinsa.


Kaksi viikkoa sitten otetussa kuvassa tuolloin omiin ruukkuihinsa istutetut annoonan taimet. Takana avokado, jonka siirsin samalla pikkiriikkisestä purkista tuohon hieman isompaan.

Kunhan tämä tomaatti- ja paprikaviidakkoni tästä vielä harvenee, voisin kokeilla papaijan kasvatusta uudelleen, ja mitäköhän muita kasvateltavia sitä keksisi? Ehkä löydän kaupasta jonkun uuden hedelmän maisteltavaksi, ja sen siemenet kylvettäväksi.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Ei sada lunta


Eilen neljän jälkeen havahduin yhtäkkiä alkaneeseen lumisateeseen. Kuinka iloiseksi sitä voikaan tulla lumisateesta!

Kauniita suuria lumihiutaleita (tai oikeammin lumihiutaleryppäitä) leijaili hiljalleen maahan. Niin, se lumisade kesti kokonaisuudessaan ehkä viisi minuuttia, ja oikeammin kyse oli kai rännästä, sillä kovin märkää ja nopeasti sulavaa tuo kauneus oli.

Vaikka olenkin sitä mieltä, että kevät, kesä ja syksy saisivat olla pidemmät ja talvi lyhyempi, tykkään kuitenkin myös talvesta. Ja nyt, kun puissa ei enää ole lehtiä, on pimeää ja sataa, valkoinen lumipeite kaunistaisi luonnon.


Tänään on sitten harmaata ja satanut vettä, mutta vielä ei voi valittaa tämä syksy on ollut kokonaisuudessaan niin hieno. Ja vaikka sitä lunta olisikin satanut, tuskin se kuitenkaan olisi vielä pysynyt, ja olisinko edes halunnut talven vielä alkavan, lokakuussa. Toisaalta olisi kyllä mukava joskus siirtyä syksystä suoraan talveen ilman pimeää, märkää, kuraista ja kuollutta kautta niiden välissä, mutta sitten kevät saisi myös tulla aikaisemmin, ettei talvesta tulisi niin hirveän pitkä.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Syksyn viimeisiä?

Vähän väliä mainitsemieni petunioiden lisäksi pihaltani löytyy vielä muutama muukin kukka. Selvisivät vielä jotenkin viime yön pakkasestakin. Lämpötila nousi hädin tuskin plussan puolelle päivän aikanakaan, ja ensi yöstä taitaa tulla viime yötäkin kylmempi, joten taitaa tämän kesän kukkimiset olla sitten tässä. Mutta kyllähän näistä pitkään iloa olikin. 

















Tänään oli kylmä, mutta kaunis aurinkoinen syyspäivä, maa oli kauniin kuuran peitossa pitkälle iltapäivään. Tänään söin ensimmäiset oman kasvimaani ruusukaalit, aivan mahtavan makuisia, sentään tämä itselleni kaikkein mieluisin kaali tuotti satoa, vaikka muut kaalit epäonnistuivat. Eivät ruusukaalinikaan kovin isoja keriä kasvattaneet, ja kaiken lisäksi suurin osa keristä oli jäänyt melko löyhiksi (liikaa typpeä vai miten se nyt olikaan?), mutta maku oli tosi hyvä. Ja koska jostain luin, ettei ruusukaali mene miksikään, vaikka tulisi kymmenen astetta pakkasta, noukin niitä tänään vain päivän ateriaksi. Ehkä herkuttelen niillä taas huomenna, ei niitä moneksi kerraksi riitä, mutta ehkä pari kertaa pääsen niillä vielä herkuttelemaan.



torstai 16. lokakuuta 2014

Petunioita basilikalla maustettuna

Eilen istutin basilikoita pieniin ruukkuihin, nämä basilikat olivat kasvaneet tomaattien vierellä ruukuissa, ja nyt heitin tomaatit pois, mutta halusin vielä säästää basilikat. Saa nähdä kuinka niiden kanssa käy. On niitä lisääkin, osa 'Tiny Tim' tomaateista jäi vielä jäljelle kypsyttelemään viimeisiä raakileitaan, ja myös niiden juurella kasvaa basilikaa.


Kuvassa taustalla näkyvissä maljakoissa on petunian oksia, joita toin sisälle toissapäivänä, eilen ja tänään. En tiedä avautuvatko nuput sisälläkään, olisi ehkä ennemmin kannattanut valita valmiiksi kukkivia oksia, mutta ajattelin, että saavat kukkia ulkona niin pitkään kuin kukkivat. Viime päivien aikana kukinta on kyllä hyvin nopeasti ja selvästi alkanut hiipua, mutta edelleen sieltä löytyy todella kauniita kukkia, ja kun olen jatkuvasti leikannut huonot  kukat, lehdet  ja oksat pois, miellyttää kokonaiskuvakin edelleen minua.





tiistai 14. lokakuuta 2014

Tintin taittama

Pikainen postaus pitkästä aikaa. Leikkasin tänään pihallani viime päivien sateiden kaatamia, pehmentämiä ja homehduttamia kuihtuneita auringonkukkia pois. Työ jäi hieman kesken, kun sain vieraita, mutta huonoimmat ehdin onneksi poistaa. Yhden miniauringonkukan jätin vielä kukkimaan, se kun seisoi kauniisti pystyssä ja kukkakin näytti vielä ihan hyvältä. Mutta eipä sekään sitten kauan pystyssä pysynyt. Satuin katsomaan ikkunasta, kun yksi talitiainen päätti kiivetä kyseiseen kukkaan. Linnut kiivetessä varsi taipui kohti maata, ja kun lintu pääsi kukkaan asti taittui varsi kokonaan poikki. Hain taittuneen kukan sitten sisälle maljakkoon, mutta eihän se sitten lähemmin tarkasteltuna enää ihan niin hyvän näköinen ollutkaan. Paremmalta se ulkona näytti, mutta saa nyt ilahduttaa minua sisällä niin kauan kuin kestää.

Terveisiä talitiaiselta!

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Pirteät petuniat

Ihana syyspäivä, sade ropisee ikkunaan, taivas on harmaa, mutta pensasaidat loistavat ruskan väreissä, ja koivuissakin on vielä hieman kaunista keltaista. Puutarhassani kukkii vielä muutama pieni auringonkukka, kehäkukkien oranssia hehkua on vielä jäljellä, ja parvekelaatikoissa petuniat kukoistavat. Pikkulintuja ei tunnu sade eikä tuuli haittaavan, ne lentelevät, hyppelevät, kiipeilevät ja juoksevat ympäri pihaani ja käyvät jopa kurkkimassa ikkunasta sisälle. Tai ehkä tuuli ja sade haittaakin niitä, ja ovat siksi tänään vielä tavallista runsaslukuisimpina ja vilkaampina puutarhassani, joka on tuulensuojaisa, ja pensasadan alle ja ikkunan viereen sataakin vähemmän kuin muualle.

Epätarkka ja muutenkin huono kuva pensasaidan väriloistosta. Tuulen riepotellessa aitaa en onnistunut tarkennuksessa ja väritkin jäivät todella kalpeiksi ja sameiksi todellisuuteen verrattuna.

Syksyinen sadepäivä voi olla todella kaunis, kun puissa ja pensaissa vielä riittää väriä. Näin kuivana ja aurinkoisena syksynä muutama sadepäivä välissä tekee vain iloiseksi. Tuulee kuitenkin sen verran paljon, ettei ulkona oikein viitsi viettää aikaa, enkä sateenkaan toivoisi jatkuvan kovin montaa päivää peräkkäin.



Olen vielä näin loppusyksystäkin ihan innoissani petunioistani. Parvekelaatikoissa ne kukkivat edelleen aivan täysillä, ja sinne on taas ilmestynyt ihan uuden näköisiäkin kukkia.



Katsokaa, mitä upeita värejä, ja muotoja. Erilaisia, samankaltaisia ja kaikki niin yhteensopivia toistensa kanssa. Nautin niin kauan kuin voin, toivottavasti kukinta kestää upeana vielä pitkään, luultavammin ei niin kovin pitkään.


tiistai 7. lokakuuta 2014

Sirkutusta ja sirkeitä sitruksia

Monet pikkulinnut ovat vakituisia vierailijoita pihallani, erityisesti nyt syksyllä niitä on ollut paljon. Ne käyvät auringonkukissani syömässä siemeniä, myös esimerkiksi kasvimaalaatikoista ja nurmikolta näyttävät nokkivan syömistä. Niiden touhuja on hauska seurata, ja olen jättänyt kasvimaalleni tukikeppejä ja maissien varret pystyyn, koska linnut tykkäävät kiipeillä ja istuskella niiden päällä. Taitavatpa joistain niistä löytää joitain pikkuotuksia ruuakseenkin. Auringonkukat ovat saaneet myös olla paikallaan niin kauan kun ovat pysyneet pystyssä tai linnut  ovat syöneet kaikki siemenet, vielä niitä on jäljellä. Ensimmäisinä lakastuneista kukista otin siemenet talteen, linnut saavat niitä sitten talvella (osan säästän ensi vuoden kasvatuksia varten), mutta muuten olen siivonnut pois vain maahan laonneita auringonkukkia, niistäkin olen ottanut siemenet talteen mikäli niitä on niissä ollut (jäljellä). Punaiset/ruskeat auringonkukkani eivät ehtineet kukkia, harmikseni nuput paleltuivat ennen kuin ehtivät avautua.

Enimmäkseen pihallani lentelee talitiaisia, sinitiaisia ja varpusia, mutta myös ainakin punarintoja on näkynyt. Harmikseni sirkeät sirkuttajat eivät kuitenkaan ole suostuneet kuvattaviksi, joten kuvissa sirkeitä sitruksiani ;)

Kesällä 2013 kasvatin siemenistä myös sitruunoita, jotka huhtikuussa näyttivät tältä. Kuvasta ehkä näkee tai sitten, mutta katkaisin toisesta sitruunasta latvan, koska toivoin sen siten haarautuvan. Ja huhtikuussa (tuolloin 17.päivänä) kylvin 4 greipin siementä, jotka kaikki itivät melko nopeastikin. Kaikki sitrukseni olivat koko kesän erittäin huonolla hoidolla ulkosalla, säiden armoilla, välillä sentään kastelin tarvittaessa. Greipit olivat ihan pienissä ruukuissa, ja vasta kun ilmat lakoivat kylmentyä ja otin ne sisälle, siirsin ne isompiin ruukkuihin. Siis ne kolme, jotka minulla vielä oli jäljellä, yhden annoin isälleni joskus kesällä.
En oikein tiedä kumpi on parempi, tuo vapaasti kasvanut on kyllä ihan hyvän näköinen vielä, mutta saisi tehdä oksia sivullekin eikä vaan koko ajan kasvaa pelkkää pituutta. Tuo katkastu on kasvattanut kaksi latvaa, mutta hieman hassusti sivuun ja lähelle toisiaan, eli ei oikein hyvä. Mutta olkoot nyt toistaiseksi tuollaisia, leikkaan myöhemmin jos on tarpeen, tai heitän nämä pois ja kasvatan uudet, jos alkavat liian hankaliksi.

Kovin ovat hitaasti kasvaneet nämä greipit, mutta mitä muuta sitä oikeastaan voisi odottakaan, kun kiduttaa niitä pienissä ruukuissa, sateeessa ja paahteessa, kylmässä ja kuumassa, koko kesän. Muistaakseni nuo sitruunanikaan eivät kyllä viime syksynä olleet juuri tätä isompia, keväällä vasta alkoivat enemmän kasvaa, ja kesällä. Odotellaan ja seuraillaan miten näiden käy.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Viherkasveina mangot

Lähdin eilen kahden nuorimman veljeni kanssa kävelylle metsään tarkoituksenani valokuvata syksyistä luontoa. Parin tunnin lenkki tuli tehtyä ja kaunista luontoa katseltua, muuten oikein kiva lenkki, paitsi, että inhat hirvikärpäsetkin olivat vieläkin liikkeellä, ja ne valokuvat jäivät ottamatta. Sieniä onneksi löysimme, suppilovahveroista ja lampaankäävistä leivoimme iltapalaksi herkulliset piirakat, mutta yhtään valokuvaa en ottanut. En edes oikein tiedä miten siinä niin kävi, olisihan siellä ollut paljonkin kuvattavaa, tosin aurinko hieman temppuili piiloutuen pilvien taakse, joten metsässä oli hieman turhan hämärää kuvaamiseen. Veljeni sentään taisivat saada joitakin otoksia otettua, mutta vähälle jäi heilläkin tällä kertaa kuvaaminen. Enkä huomannut edes niitä sienipiirakoita kuvata. Joten tänään jatkan taas tarinaa viherkasveistani, joita olen kasvattanut kaupan hedelmien siemenistä.

Kerroin keväällä myös siemenestä kasvattamistani mangoista, täällä. Täältä näet kuvan myös niistä huhtikuussa. Nyt niitä on kaksi, pienin vaaleansinisessä ruukussa kasvanut kuoli. Ruukku oli oikeasti suojaruukku eli sen pohjassa ei ollut reikää, joten todennäköisesti tapoin sen joko kuivuuteen tai liikakasteluun. Mangot olivat suurimman osan kesästä ulkona, vein ne ulos heti, kun ulkona oli sen verran lämmintä, että ajattelin niiden selviävän ja toin sisälle, kun yöt alkoivat kylmetä.

Etualalla saviruukussa kasvava mango iti maaliskuussa, metalliämpärin mango on ollut kasvamassa siinä kesästä 2013 asti. Silti ne ovat nyt melkein samankokoiset. Tykkään näistä hedelmien siemenistä kasvattamistani viherkasveistani kovasti, mitäköhän muita vielä kokeilisin. Sitruksia olen jo kokeillut kasvatella, mutta niistä teen uuden postauksen.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Reilun vuoden vanhan avokadoni syyskuulumisia

Tänään siirrytäänkin puutarhastani sisätiloihin, kuten suurin osa elossa olevista kasveistanikin. Suurin osa puutarhan kasveista on kyllä jo tähän aikaan vuodesta kuollut, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Sisälle siirtynyt ruukkuviidakko harvenee pikkuhiljaa, kun paprikat, tomaatit ja chilit saavat satonsa kypsyteltyä, ja kaikkensa antaneina joutuvat sitten pois heitetyiksi. Talven tullen "puutarhaharrastukseni" siirtyy sisälle, ja luulenpa, että uusia hedelmien siemeniä päätyy multaan tämänkin talven aikana.

Eilen kylvin yhden tammen siemenen ruukkuun (toisen tökkäsin kasvimaan nurkkaan). Isäni pihassa olevan tammen alta nämä siemenet otin talteen. Olin hieman myöhässä, ja terhojen löytäminen oli aika haasteellista, linnut olivat nimittäin ehtineet syödä melkein kaikki terhot, vaikka niitä olikin paljon (vielä edellisellä kerralla, kun puuta katselin). Lopulta otin vain nuo kaksi siementä itselleni, ja isäni sai kylvää loput pihalleen (ja jonkun myös ruukkuun). Mielenkiinnolla odotan kasvaako niistä mitään.

Kirjoitin keväällä avokadostani, jonka kasvatin kesällä 2013 siemenestä. Täältä voit lukea mitä kirjoitin avokadostani keväällä, ja täällä on kuva siitä huhtikuussa. Kesällä avokadoni sai ulkoilla jonkun verran, mutta vaihtelevista säistä ja kasvin haastavasta ulkomuodosta johtuen sen ulkoilut jäivät melko vähäisiksi. Alkukesän ulkoilujen seurauksena sen varret taipuivat sivuille ja se alkoi kasvattaa kahta oksaa ylöspäin.

Tällaiselta avokadoni näyttää nykyään. Mielestäni se on kasvanut todella hauskan näköiseksi, mutta se vie todella paljon tilaa, ja sitä on hankala siirrellä. En kuitenkaan haluaisi leikata sitä ellei ole ihan pakko. Ihan liian pienessä ruukussa pienen pieni avokado, jonka laitoin kasvamaan keväällä, muistaisinkohan nyt siirtää sen isompaan ruukkuun.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Kasvua ja kasvamattomuutta

Ehtiiköhän tänä vuonna kaikki lehdet pudota maahan ennen kuin ehdin ottaa ruskakuvia. Kun ei sitä kunnon ruskaa ole oikeastaan vielä ollut. Osa puista on jo pudottanut lehtensä, ja nyt, kun vihdoin alkaisi olla enemmän syksyn värejä näkyvissä, tuntuu lopuistakin suorastaan satavan niitä lehtiä maahan. Minusta tämä syksy on ollut todella hieno, toivottavasti se jatkuu yhtä upeana myös nyt lokakuussa.

Kehäkukkia pihallani ruskan sijaan.
Nyt, kun kasvimaallani on enää kasvamassa lehti- ja ruusukaalia, voisi olla sopiva hetki koota pieni yhteenveto tämän kevään/kesän/syksyn kasvusta pihallani. Ai niin persilja kasvaa ja voi myös hyvin kasvimaallani vieläkin, ja monivuotiset ruohosipuli ja mansikka tietysti. Mansikkamaatani laajensinkin tänään istuttamalla rönsyjä toiseenkin kasvimaapenkkiin, kun olen vihdoin sain siivottua kuolleet herneet, kurkut ja kesäkurpitsat sieltä pois.

Ruiskaunokitkin kukkivat pihallani vieläkin.
Yritän olla toistamatta itseäni, no kovin paljon ;) Yleisesti minun pihallani tänä kesänä hyötykasvit menestyivät huonommin ja kesäkukat paremmin. Erityisen huonosti kävi lantuille, nauriille ja vesimeloneille, joita en saanut ollenkaan, nauriit kyllä kasvattivat komeat naatit, jotka jättivät lantut ja punajuuret varjoonsa, mutta nauriita tai lanttuja niihin ei kasvanut ollenkaan. Osassa oli juurissa jonkun otuksen tekemiä vaurioita toisissa ei näkynyt mitään syytä kasvamattomuudelle. Vesimelonin taimet kuolivat jo keväällä yksi toisensa jälkeen, en tiedä miksi, mutta koska olin jo alunperinkin ollut mielestäni niiden kanssa myöhässä en kylvänyt uusia siemeniä.

Lähes kaikki hyötykasvini kärsivät alkukesän kylmyydestä, ja aika kauan sain odotella sadon kypsymistä, mutta suurimmaksi osaksi olen ihan tyytyväinen saamaani satoon. Sainhan omalta pihaltani kuitenkin ihan kivasti syötävää. Salaatti oli ainoa, jota ei tarvinnut odotella, ja jota oli enemmän kuin tarpeeksi. Chilejä, paprikoita ja tomaatteja sain sitten odotella senkin edestä. Chilejä alkoi myöhäisen alun jälkeen kypsyä melkein liiankin nopeasti ja liikaakin. Tomaatit ovat kypsyneet sisällä oikein hyvin, ja loppujen lopuksi olenkin saanut tänä kesänä, no syksynä! runsaasti tomaatteja, tomaatteja ei kuitenkaan voi olla liikaa! Paprikat ovat kypsyneet sisälläkin erittäin hitaasti ja pikkuhiljaa, vieläkin osa on ihan vihreitä.


Osa auringokukista kukkii vielä.
Postauksen kuviksi valitsin tämän kesän menestyjät pihallani, kesäkukat! Kuviin pääsivät harvat ja valitut tapaukset edustamaan lajiaan; vielä kukkivat ruiskaunokit, kehäkukat, petuniat ja auringonkukat.
Enkä voi jättää petuniaa pois tästäkään postauksesta, vielä kukkii.