Ei sada lunta

Eilen neljän jälkeen havahduin yhtäkkiä alkaneeseen lumisateeseen. Kuinka iloiseksi sitä voikaan tulla lumisateesta!

Kauniita suuria lumihiutaleita (tai oikeammin lumihiutaleryppäitä) leijaili hiljalleen maahan. Niin, se lumisade kesti kokonaisuudessaan ehkä viisi minuuttia, ja oikeammin kyse oli kai rännästä, sillä kovin märkää ja nopeasti sulavaa tuo kauneus oli.

Vaikka olenkin sitä mieltä, että kevät, kesä ja syksy saisivat olla pidemmät ja talvi lyhyempi, tykkään kuitenkin myös talvesta. Ja nyt, kun puissa ei enää ole lehtiä, on pimeää ja sataa, valkoinen lumipeite kaunistaisi luonnon.

Tänään on sitten harmaata ja satanut vettä, mutta vielä ei voi valittaa tämä syksy on ollut kokonaisuudessaan niin hieno. Ja vaikka sitä lunta olisikin satanut, tuskin se kuitenkaan olisi vielä pysynyt, ja olisinko edes halunnut talven vielä alkavan, lokakuussa. Toisaalta olisi kyllä mukava joskus siirtyä syksystä suoraan talveen ilman pimeää, märkää, kuraista ja kuollutta kautta niiden välissä, mutta sitten kevät saisi myös tulla aikaisemmin, ettei talvesta tulisi niin hirveän pitkä.

Pirteät petuniat

Ihana syyspäivä, sade ropisee ikkunaan, taivas on harmaa, mutta pensasaidat loistavat ruskan väreissä, ja koivuissakin on vielä hieman kaunista keltaista. Puutarhassani kukkii vielä muutama pieni auringonkukka, kehäkukkien oranssia hehkua on vielä jäljellä, ja parvekelaatikoissa petuniat kukoistavat. Pikkulintuja ei tunnu sade eikä tuuli haittaavan, ne lentelevät, hyppelevät, kiipeilevät ja juoksevat ympäri pihaani ja käyvät jopa kurkkimassa ikkunasta sisälle. Tai ehkä tuuli ja sade haittaakin niitä, ja ovat siksi tänään vielä tavallista runsaslukuisimpina ja vilkaampina puutarhassani, joka on tuulensuojaisa, ja pensasadan alle ja ikkunan viereen sataakin vähemmän kuin muualle.

Epätarkka ja muutenkin huono kuva pensasaidan väriloistosta. Tuulen riepotellessa aitaa en onnistunut tarkennuksessa ja väritkin jäivät todella kalpeiksi ja sameiksi todellisuuteen verrattuna.

Syksyinen sadepäivä voi olla todella kaunis, kun puissa ja pensaissa vielä riittää väriä. Näin kuivana ja aurinkoisena syksynä muutama sadepäivä välissä tekee vain iloiseksi. Tuulee kuitenkin sen verran paljon, ettei ulkona oikein viitsi viettää aikaa, enkä sateenkaan toivoisi jatkuvan kovin montaa päivää peräkkäin.

Olen vielä näin loppusyksystäkin ihan innoissani petunioistani. Parvekelaatikoissa ne kukkivat edelleen aivan täysillä, ja sinne on taas ilmestynyt ihan uuden näköisiäkin kukkia.

Katsokaa, mitä upeita värejä, ja muotoja. Erilaisia, samankaltaisia ja kaikki niin yhteensopivia toistensa kanssa. Nautin niin kauan kuin voin, toivottavasti kukinta kestää upeana vielä pitkään, luultavammin ei niin kovin pitkään.

Sadetta pyysin ja sadetta sain

Jo eilen illalla myöhään satoi aika rankasti jonkin aikaa ja tänään, (aamu)päivällä tai puolen päivän maissa, satoi voimakkaasti lisää. Ukkonen ei ihan tähän kunnolla tullut, salamat kyllä näkyivät ja jylinät kuuluivat, mutta ei se ihan päällä ollut. Sade oli kyllä niin voimakasta, että ruukkukasvit uivat, salaatit painuivat maata myöten ja harmittelin, etten huomannut nostaa petuniaparvekelaatikoita sateelta suojaan. Mutta sade teki todella hyvää kuivalle maalle, voi olla, että maa kaipaisi vielä enemmänkin vettä, mutta minä olen tyytyväinen, ja kukatkin ovat varmasti pian entistä ehompia. Sade teki ilmastakin mukavan raikasta, on lämmintä ja tuulta, aurinkoista ja kaunista, ihanaa kesää.

Krassien ja petunioiden kukat vähän ränsistyivät, krasseista katkesi yksi pitkä oksakin, mustassa astiassa kasvaneet  ruiskaunokit lakosivat maahan ja juuret uivat vesilammikossa. Kaadoin ylimääräistä vettä pois näiltä ja muilta ylikastelluilta kasveiltani, ettei juuret  mätänisi.

Sateen jälkeen eivät kosmoskukatkaan olleet ihan parhaimmillaan, nyt kyllä jo näyttävät entistä upeammilta.

Petuniat eivät yleensäkään tykkää sateesta, ja nyt satoi sen verran rajusti, että suuri osa kukista meni ihan repaleisiksi tai mössöksi, uusia nuppuja on kuitenkin paljon, joten pian ne taas kukoistavat.

Nämä ja seuraavan kuvan petuniat (parvekelaatikoissa) ovat nyt helteillä olleet reunustamassa pensasaidan läpi kulkevaa kulkuväylää. Siirsin ne sinne ikkulaudoilta, kun alkoivat näyttää jatkuvasti hieman nuutuneilta, helteillä ikkunalaudoilla oli liian paahteista ja kuumaa, vaikka auringonpaisteessa viihtyvätkin.

Heinäkuu loppuu, mutta toivottavasti kesää jatkuu vielä pitkään.