Pirteät petuniat

Ihana syyspäivä, sade ropisee ikkunaan, taivas on harmaa, mutta pensasaidat loistavat ruskan väreissä, ja koivuissakin on vielä hieman kaunista keltaista. Puutarhassani kukkii vielä muutama pieni auringonkukka, kehäkukkien oranssia hehkua on vielä jäljellä, ja parvekelaatikoissa petuniat kukoistavat. Pikkulintuja ei tunnu sade eikä tuuli haittaavan, ne lentelevät, hyppelevät, kiipeilevät ja juoksevat ympäri pihaani ja käyvät jopa kurkkimassa ikkunasta sisälle. Tai ehkä tuuli ja sade haittaakin niitä, ja ovat siksi tänään vielä tavallista runsaslukuisimpina ja vilkaampina puutarhassani, joka on tuulensuojaisa, ja pensasadan alle ja ikkunan viereen sataakin vähemmän kuin muualle.

Epätarkka ja muutenkin huono kuva pensasaidan väriloistosta. Tuulen riepotellessa aitaa en onnistunut tarkennuksessa ja väritkin jäivät todella kalpeiksi ja sameiksi todellisuuteen verrattuna.

Syksyinen sadepäivä voi olla todella kaunis, kun puissa ja pensaissa vielä riittää väriä. Näin kuivana ja aurinkoisena syksynä muutama sadepäivä välissä tekee vain iloiseksi. Tuulee kuitenkin sen verran paljon, ettei ulkona oikein viitsi viettää aikaa, enkä sateenkaan toivoisi jatkuvan kovin montaa päivää peräkkäin.

Olen vielä näin loppusyksystäkin ihan innoissani petunioistani. Parvekelaatikoissa ne kukkivat edelleen aivan täysillä, ja sinne on taas ilmestynyt ihan uuden näköisiäkin kukkia.

Katsokaa, mitä upeita värejä, ja muotoja. Erilaisia, samankaltaisia ja kaikki niin yhteensopivia toistensa kanssa. Nautin niin kauan kuin voin, toivottavasti kukinta kestää upeana vielä pitkään, luultavammin ei niin kovin pitkään.