maanantai 29. helmikuuta 2016

Kesäkukkiani, vähän vaan huonosti kasvaneet leijonankidat

Kylmä talvipäivä, flunssaisena peittovuoren alla sohvan nurkassa käännän ajatukset taas kesään. Yksi viime kesän uusista kesäkukistani on vielä käsittelemättä täällä blogissa. Tuota... mitäpä sanoisin näistä leijonankidoistani. Aloitetaanpa alusta, mitä nyt satun muistamaan. Esikasvatin leijonankitoja lyhyehkön ajan, kylvin ne 10.4., en muista milloin istutin ne ulos, mutta alkukesästä heti, kun sää salli kuitenkin. Esikasvatetut taimet kasvoivat aivan liian tiheässä ja olivat kovin hentoja, kun istutin ne ulos. Taimet olisi pitänyt koulia tai vähintään harventaa kasvustoa, mutta keväällä oli niin paljon muutakin tekemistä, ja tilapula oli melkoinen, joten se jäi tekemättä.
 
Ulkona taimien kasvu oli hidasta ja heikohkoa, kylmästä alkukesästä ja huonosta hoidosta (saivat olla aika lailla omillaan) johtuen. Leijonankitojen kasvatukseni voisi siis sanoa epäonnistuneen, mutta loppukesästä sain kuitenkin muutamia suloisen kauniita pikkuisia kukintoja ihailtavakseni, saa nauraa ;) minusta ainakin nämä leijonankitani ovat huvittavia
 
Viime kesän kukat kasvatin jostain siemensekoituksesta, ja koska kukkia ei tullut paljon ei värikirjokaan ollut kovin laaja, mutta silti joukossa oli muutamia vähemmän kauniita kukkia. Leijonankitoja haluaisin yrittää uudelleen, valkoiset tai kirkkaanpunaiset kukat olisivat upeita. En ole kuitenkaan varma yritänkö niiden kasvattamista tänä vuonna, vai jätänkö sen jonnekin tulevaisuuteen.

perjantai 26. helmikuuta 2016

Kesäkukkiani, tuoksuherne

 
Aamupäivällä aurinko paistoi ihanan keväisesti, mutta nyt sataa taas lisää lunta. (Tai siis tällä hetkellä sekä aurinko paistaa että sataa lunta) Joten on oikein sopiva aika palata taas kesäkukkien ja -kuvien pariin.
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, kasvatin viime kesänä ensimmäistä kertaa monia kesäkukkia. Voitin viime keväänä eräässä blogiarvonnassa malopin, tuoksuherneen ja harjaneilikan siemeniä. Nämä kaikki olivat minulle uusia tuttavuuksia. Näistä harjaneilikka on kaksivuotinen eli sen pitäisi kukkia tänä vuonna. Hieman kyllä epäilen niiden kukkimista, sillä taimet eivät kasvaneet mitenkään kovin hyvin viime kesänä. Malopit eivät myöskään kasvaneet ja kukkineet niin hyvin kuin olisin toivonut. Jäivät aika mataliksi ja kaatuilivat sateissa ja tuulissa, kukat olivat kauniita, mutta ei niitä kovin runsaasti ollut.
Tuoksuherneet kasvoivat ja kukkivat sentään vähän paremmin, itävyys ei ollut ihan parasta mahdollista, mutta esikasvatus sujui muuten ihan hyvin. Kylmä alkukesä hidastutti niidenkin kasvua ja viivästytti kukintaa, joka olikin parhaimmillaan vasta loppukesästä elokuussa ja jatkui pitkälle syksyyn.
Tuoksuherneitä aion ehdottomasti kasvattaa jatkossakin. (Miten ihmeessä en ole kasvattanut näitä vielä aikaisemmin.) Ja näitä haluan enemmän ja toivottavasti saan ensi kesänä kukkia myös aikaisemmin. Loppukesästä annoin osan kukista kehittää siemeniä, jotka keräsin talteen. Joten tänä vuonna aion ostettujen siementen lisäksi kokeilla itse talteen kerätyistä siemenistä kasvattamista.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Kevät on täällä


Myönnetään, puutarhassa ja pihalla ei näytä keväältä, lunta on varmaan enemmän kuin vielä kertaakaan tänä talvena, mutta minusta talvi on jatkunut jo ihan riittävän pitkään, ja nyt on kevään vuoro, joten kevät on nyt täällä.


Eilen kävin hakemassa kaupasta multaa, ajattelin nimittäin muutamien huonekasvieni olevan mullanvaihdon tarpeessa. Samalla mukaan tarttui muutamia siemenpusseja, ja muutama esikko. Ihanat esikot toivat tullessaan kevään kotiini.


Esikoiden lisäksi kevään tuloon tarvittiin vain hieman viherrystä, uusia pieniä taimia ja ituja. Kuvissa näkyvien pikkutaimien lisäksi myös monessa muussa ruukussa näkyi itämisen merkkejä.

Basilikanalkuja, kyllähän tämä nyt ihan selvästi näyttää keväältä.
Vihanneskrassia, maistuu ihan keväältä. Taustalla näkyvä luminen puutarha ei yhtään vähennä kevään tuntua.
Salaattia, valo lisääntyy päivä päivältä, kyllä, kevät on täällä.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kesäkukkiani, mustasilmäsusanna

 
Ulkona sataa lunta ja räntää. Minä odotan malttamattomana kevättä ja kesää. Mieli karkaa haaveilemaan kesän kukkaloistosta, uppoudun katselemaan viime kesän kukkakuviani. Ja muistelessani viime kesän kasvatuksiani teen suunnitelmia tälle kesälle. Viime kesänä kasvatin monia kesäkukkia ensimmäistä kertaa. Ensimmäisenä uutena kokeiluna oli lobelian kasvatus siemenestä. Se jäi yhden kerran kokeiluksi, siemenet itivät huonosti ja itäneet taimet kasvoivat huonosti, ja kuolivat lopulta kaikki. Eipä niistä sitten sen enempää, en viitsi yrittää uudestaan.

Ensimmäiset kukat olen kuvannut vasta 31.7.2015.

Toisena uutena kesäkukkana kokeilin mustasilmäsusannan kasvattamista. Eipä sekään ihan suunnitelmien mukaan sujunut, mutta niiden kanssa uusi yritys tänä vuonna. Viime vuonna kylvin mustasilmäsusannat 11.3. Ne itivät ihan hyvin, ja osa niistä kasvoi vähän liiankin hyvin, joten niiden käsittely oli hieman hankalaa esikasvatuksen aikana. Koska taimet alkoivat kiertyä toistensa ja muiden lähellä olevien kasvien ympärille, istutin ne ulos vähän liian aikaisin. Alkukesä oli niin kylmä, että ulos istuttamisen jälkeen niiden kasvu pysähtyi pitkäksi aikaa kokonaan, ja monen taimen ylemmät osat kuolivat kokonaan eli pitkä esikasvatus meni hukkaan. Joten en ole varma pitäisikö ne kylvää tänä vuonna myöhemmin, vai latvoa niitä ahkerammin. Ja toisaalta, ei kai koko kesäkuu voi tänä vuonna olla yhtä kylmä kuin viime vuonna, eihän ;) Kasvu oli siis tosi hidasta koko kesän, ja kukinta alkoi vasta loppukesästä.

Tarkoitus oli, että susannat olisivat kietoutuneet keppirakennelmaan peittäen kepit muodostaen kauniin kukkatornin, mutta vasta syyskuun lopussa kasvit olivat päässeet alkuun. Kuvittelin siis, että kesäkuussa olisi näyttänyt suunnilleen tältä, ja myöhemmin kasvua ja kukkia olisi ollut paljon enemmän, mutta ehkä ensi kesänä :)

Elokuussa kukkia oli kyllä jonkin verran, mutta suurin osa niistä piileskeli kasvien alaosissa lehtien ja ylempien oksien alla, joten mistään kukkaloistosta ei voida puhua.

perjantai 19. helmikuuta 2016

Petuniota siemenistä

Suunnitelmia, haaveita, intoa...ja lisää kylvöjä. Eilen kylvin ruukkuihin basilikaa, oreganoa, persiljaa, tilliä ja salaattia. Seuraavat kylvöt teen sitten maaliskuussa, paitsi... petunioita pitäisi kylvää vielä vähän lisää, loputkin siemenet multaan :) Siemenet olen kerännyt omista kukistani, mutta viime syksynä en muistanut ottaa uusia siemeniä talteen, joten nyt vähän jännittää itävätkö vanhat siemenet.

 

Viime kesänä petuniani kärsivät alkukesän kylmistä ja sateisista säistä. Eivätkä kasvaneet ja kukkineet ollenkaan niin hienosti kuin edellisenä kesänä, ja olivat parhaimmillaan vasta syksyllä, mutta tarjosivat silti upeita yllätyksiä pitkin kesää. Keräsin näihin kollaaseihin joitakin kuvia viime kesältä. On ihan uskomatonta, että niistä pikkuruisista siemenistä kasvaa niin upeita kukkia. Itse kerätyistä siemenistä voi tulla vaikka minkä värisiä ja näköisiä kukkia, upeita yllätyksiä!

 

Jotain kukkajuttuja tulee nyt varmaan lisääkin, seuraavia kylvöjä odotellessa.

torstai 18. helmikuuta 2016

Heräiskö horroksesta?


 

Yritänpä vihdoin herätellä tätä blogia talvihorroksesta. Blogin lisäksi myös puutarhainnostukseni on uinunut. Talvi on oikein hieno vuodenaika, mutta aivan liian pitkä ja pimeä. Puutarhaharrastukseni edellytykset ovat olleet heikot, varsinkin, kun huonekasvinikin ovat lähinnä kituneet. Tammikuun alussa tein pari pientä jääkoristetta puutarhaani (lähes kuihtuneista) hyasintin kukista. Otin niistä jopa kuvatkin, mutta postauksen kirjoittaminen jäi.


Syksyllä tekemästäni kanervaistutuksestakin otin kuvia tammikuussa, kun iloitsin siitä, kuinka kauniina se on pysynyt koko talven. Sekin postaus jäi kirjoittamatta. Mutta kanervaistutus ilahduttaa minua edelleen keittiön ikkunalla.

Mutta nyt vihdoin olen saanut aloitettua tämän kevään kasvatuskauden, ja toivottavasti saan myös blogikirjoituksia aikaiseksi. Eilen tein ensimmäiset kylvöt. Kylvin chiliä, paprikaa, petunioita, munakoisoja, purjoa ja ruohosipulia. Tästä se lähtee!