Kaunista ja hyvää harmaan keskeltä

Jos marraskuu alkoikin kauniina ja aurinkoisena, niin siihen yhteen päivään se sitten jäikin. Eilen ja tänään on ollut niin synkän harmaata, pimeää koko päivän ja sataa vettä. Säätiedotusten mukaan samaa on luvassa, jossain päin on satanut sentään lunta. Täällä sataa silkkaa vettä, ja jos huonosti käy saattaa jossain vaiheessa olla luvassa räntääkin. Kaipaan jo aurinkoa, ja pitkä pimeä talvi on vielä edessä. Kunpa edes sataisi lunta, joka pysyisi kevääseen asti. En todellakaan toivo mitään paksuja hankia tai kovia pakkasia, minulle riittäisi ihan sellainen 5 cm:n lumikerros ja muutaman asteen pakkanen. Ja sitten ihan ennätysaikainen kevät.

Pihani on ihan masentavan huonosti hoidettu ja ruman näköinen, ruskean harmaa. Piristävänä yksityiskohtana kasvimaallani loistavat kaalit. Lehtikaalit ovat todella kauniin vihreitä, ja tänään löysin yllätyksekseni ruusukaaleistani vielä pieniä keriä. Luulin keränneeni jo kaiken sadon talteen niistä, mutta sain sieltä vielä pikkuisen syötävää tänäänkin. Nyt kun muistelen, niin jäihän niihin silloin viimeksi jotain ihan pikkuriikkisiä kerän alkuja jäljelle, kun poimin kaikki vähänkin syötävän kokoiset keräset (todella pieniä olivat kaikki ruusukaalini) pois, mutta en uskonut niiden enää näin myöhään syksyllä mihinkään kasvavan. Edelleen sinne jäi joitakin ihan pikkuriikkisiä kerän alkuja, mutta ne nyt ei ainakaan enää varmaan kasva mihinkään.

Lehtikaalikuvat ovat lauantailta, koska ulkona satoi tänään, enkä muistanut kuvata keräämiäni ruusukaaleja. Tosi kiva löytää satoa omalta kasvimaalta vielä näin marraskuussa, piristää tällaisena harmaana päivänä. Lehti- ja ruusukaaleja pitää muistaa kylvää ensi keväänäkin.

Pienen pieniä kerän alkuja

Ruusukaalini ovat sittenkin alkaneet kasvattaa niitä pikkuisia keriään, enpä tiedä ehtivätkö ja kasvavatko kunnollisen kokoisiksi tämän syksyn aikana, mutta ainakin toivon parasta. Ruusukaali on niin hyvää. Olen ainakin ymmärtänyt, että ruusukaalin kuuluukin tuottaa satoa vasta myöhään, syyskuun lopulla tai vasta lokakuun puolella, eikä se ihan heti kylmästä hätkähdä. En kuitenkaan tiedä pitäisikö niiden kerän alkujen kuitenkin olla jo vähän isompia tässä vaiheessa, jotenkin luulisin niin, mutta odotetaan nyt ja katsotaan miten käy.

Tältä siis näyttävät ruusukaalini nyt.

Tässä puolet tämän kesän parsakaalisadostani :)

Tämän kesän kokemuksieni perusteella ajattelin luopua kaalien kasvattamisesta. Paitsi jos saan noista ruusukaaleistani satoa niin niitä voisin sitten kasvattaa ensi vuonnakin, niin ja lehtikaaliakin. Parsa- ja kukkakaalia voisin kasvattaa seuraavan kerran sitten, kun (jos) minulla joskus on kunnolla tilaa kasvimaalle.

Kaalimaan kuulumisia

En ole juurikaan kirjoittanut kaaleistani kesän aikana täällä blogissa ja se johtuu siitä, että niistä ei juurikaan ole ollut mitään kirjoitettavaa. Ne eivät kuolleet, mutta jotkin tuholaiset söivät ne todella reikäisiksi. Ne kasvoivat todella hitaasti ja huonosti ja luultavasti liian tiheässä, joten pariin otteeseen "harvensin" niitä kesän aikana, siis revin pienimmät ja huonoimmin kasvaneet pois suurempien tieltä. Koska olin onnistunut sotkemaan taimet, en pitkään aikaan yhtään tiennyt mitä kaaleja siellä oli jäljellä kasvamassa. Ihan varma en ole vieläkään kaikista, mikä kertoo aika paljon niiden tilasta.

Surkeat kuvat surkeista pikkuparsakaaleistani, niin selvyyden vuoksi vielä sanottakoon, että nämä ovat näiden pääkukinnot.

 

Leikkasin nämä kukinnot siis tänään pois, mutta jätin kasvit vielä optimismissani paikalleen, jos ne tekisivät vielä uusia pikkukukintoja. Olisi kai pitänyt repiä koko kasvit pois. Täytyy vielä mainita, että nuo pikkukukinnot maistuivat kitkeriltä, eivätkä ollenkaan hyviltä.

Kukkakaalit joko olivat kuolleet pieninä taimina tai olin harventanut ne pois jossakin vaiheessa. Yksi pieni kyssäkaali on vielä kasvamassa kaalimaalla, ja ainakin yhden huonon tiedän harventaneeni pois. Ruusukaaleista pienimpiä ja huonoimpia muistan repineeni pois, mutta niitä on kyllä joitakin siellä jäljelläkin, eivät vaan näytä tekevän niitä kaaleja, mutta saivat nyt kuitenkin vieläkin jäädä paikalleen. Lehtikaaleja olen myös muutamia repinyt pois, mutta on niitä siellä vielä siltikin. Vain yksi lehtikaali on kasvanut sen verran isoksi, että olen sen lehtiä vähän käyttänytkin, muiden kasvamista vielä odotan.

Lopuksi vähän iloisempi kuva. Kaalien edessä kasvaneet mangoldit (tai suurin osa niistä) alkoi jokin aika sitten kukkia. Osan kukkivista mangoldeista revin jo aikaisemmin pois, mutta nyt poistin vielä muutaman lisää (muutamia jätin vieläkin paikalleen kasvamaan). Mielestäni nämä olivat niin hauskan näköisiä ja huomasin niiden tuoksuvankin hyvältä, että toin muutaman oksan maljakkoon, viime postauksessa mainitsemieni, petunian oksien joukkoon.