Ihana kevät

Miten ihanaa, kun vihdoin on saatu nauttia keväisen aurinkoisista päivistä. Pihallani on enää ihan pikkiriikkisen lunta. Valitettavasti siellä ei ole paljon mitään muutakaan, paitsi siivottavaa. Kunhan loputkin lumet sulaa, ja maa hiukan kuivahtaa, pääsen haravoimaan. Nyt vaan toivoisin, että minulla olisi puutarhassani edes joitain aikaisia kevätkukkijoita.

Kukkapenkkiin itsestään ilmestyneet orvokitkaan eivät kuki vielä pitkään aikaan. Vaikka olikin oikein ilahduttavaa löytää näitä suloisia taimia kukkapenkistäni.

Kasvimaapenkistäkin löysin jotain vihreää.

Vieraita puutarhassani

Eilistä harmaata ja sateista päivääni piristivät puutarhassani käyneet vieraat. Piileskelivät kyllä aluksi kasvimaalaatikon ja pensasaidan välissä ja osa pensasaidan sisälläkin. Aluksi näin kaksi naaraslintua, sitten kolmannenkin, ja pensasaidan keskelläkin vaikutti olevan jotakin liikettä. Likaisen ja vesipisaraisen ikkunan läpi kuvaaminen harmaana päivänä tuotti vain surkeita otoksia, joten varovasti avasin oven ja kurkkasin ulos, mutta pensasaidan suojiinhan ne pakenivat.

Tulivat kyllä takaisinkin ja koiraskin uskaltautui esiin pensasaidan suojista, mutta kuvaamaan jouduin edelleen ikkunan läpi. Eipä tarvinnutkaan yrittää tunnistaa niitä lintukirjan avulla, fasaanikoiraan tunnistan kyllä muutenkin. Aika kauan ne viihtyivät, kunhan vaan katselin niitä sisältä, ja maltoin olla yrittämättä pihalle niitä kuvaamaan. Valitettavasti kuvat ovat ihan epätarkkoja ja umpisurkeita, yritin jopa poikkeuksellisesti hieman käsitellä niitä, mutta eipä siitä juurikaan ollut hyötyä.

Vaikka olin ne jo pariin kertaan pelästyttänyt kauemmaksi, tulivat hieman myöhemmin vielä uudelle vierailulle koko porukalla. Toisesta koiraasta en aiemmin ollut nähnyt vilaustakaan, enkä kaikista naaraistakaan, vaikka naaraiden kokonaismäärästä en ole ihan varma, kun osa niistä käväisi pihallani niin nopeasti, etten ehtinyt saada niitä yhteiskuvaankaan, mutta luulisin, että niitä oli 4 tai 5.

Olen viime päivinä ollut todella laiska puutarhani suhteen, kuten näistäkin kuvista huomaa siivoamista olisi vielä. Linnut ovat ehkä kuitenkin hyötyneet laiskuudestani, ja löytäneet enemmän syötävää. Toivottavasti silti saan aikaiseksi siistiä pihaani pian, vaikka toisaalta, jos sataisi kaunis valkea lumikerros, joka peittäisi kaiken ruman kevääseen asti, en pitäisi sitä kovin pahana.

Punaista ja violettia

Pihallani on niin paljon kauniita, upeita, ihania kukkia, että otin taas ihan liian paljon kuvia. Tällä kertaa vuorossa punaisen ja violetin sävyjä, siis petunioitani, toivottavasti näistä on iloa minun lisäkseni muillekin, kun laitan niitä tänne.

En ole vieläkään yhtään kyllästynyt näihin petunioihini, minusta ovat edelleen upeita. Niin upeita, että niistä on ihan pakko laittaa tänne myös muutamia lähikuvia.

Punainen (ja pikkuinen) oli myös paprika, jonka söin tänään. Se olikin ensimmäinen kypsä paprika 'Californian Wonder'eissani tänä kesänä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Enemmänkin olisin syönyt, oli se niin hyvä, mutta ei auta kuin odottaa, eiköhän ne muutkin pikkuiset pikkuhiljaa kypsy.

Keittiössäni on viidakko

Luulin, että kesän ajan pöydilläni olisi tilaa syödä ja tehdä kaikkea muuta, mitä nyt pöydän ääressä tekisinkään, mutta tänään oli niin kylmä (ja mahdottoman tuulinen) ilma, etten viitsinyt viedä eilen illalla sisälle kantamiani ruukkuja ollenkaan ulos. Vaikka tänään olisivat sentään saaneet aurinkoa ulkona, eikä suojaisalla pihallani ollut niin kylmän tuntuista kuin asteista olisi voinut päätellä. Sitä paitsi sää taitaa jatkua kylmänä (ja vieläpä sateisena/pilvisenä) ties kuinka pitkään, enkä tiedä kuinka kauan jaksan kaikkia näitä ruukkuja sisällä katsella, mutta ainakin nyt sitten huomiseen, kun en kerran päiväksi niitä ulos vienyt niin en sitten yöksikään.

Keittiössäni on viidakko.

Kuten myös olohuoneessa, läppäri sentään juuri mahtuu yhteen nurkkaan.

Pihalla ei (ainakaan vielä) viidakosta tietoakaan.

Yllättävän hyviltä kasvit mielestäni silti näyttää ottaen huomioon tämän kesän suuret sään vaihtelut ja nämä viimeiset kylmät yötkin.

Aurinkoista tuulta

Parin sateisen päivän jälkeen tänään oli taas ihanan aurinkoista, tosin kovin tuulista ja eikä kovin lämmintä. Pihani alkaa olla pikkuhiljaa kesäkunnossa, nyt vaan toivon, että kukat ja hyötykasvit kasvavat hyvin, rikkaruohot pysyvät kurissa ja saan nauttia puutarhani kukista ja sadosta. Toivoisin hieman lämpimämpiä päiviä ja sopivasti sateita, mutta valitettavasti jo ensi yöksi on luvattu turhan kylmää, enkä millään jaksaisi viritellä harsojakaan kasvien suojaksi. Eiköhän kasvit selviä ilmankin, mutta kasvua ja sadon saamista kylmät yöt (ja päivät) kyllä viivästyttävät.

Tuo pöydällä oleva parvekelaatikko muuttaa etupihan puolelle, kunhan varmistun laatikossa olevien petunioiden kukkien väreistä ja saan sitten istutettua ne siihen, ja muutamille petunian taimille pitäisi vielä keksiä paikka.

Puutarhassa

Tällaisia löysin puutarhastani eilen. Pikkusen kuvailin ja siivoilin, kun vaan vähän lämpenisi niin voisin puuhailla vähän lisää puutarhassa.

Kevään ensimmäiset kukat minun pihassani. En sentään viime kesänä onnistunut kaikkia leskenlehtiä tuhoamaan, vaikka kesällä jouduin niiden lehtiä paljon repimään hyötykasvieni ja kukkieni tieltä pois.

En edes tiedä mitä nämä ovat, olivat kukkapenkissä, kun muutin tänne. Ihan kauniita kasveja, mutta pitäisiköhän yrittää selvittää mitä ne ovat.

Nämä olivat myös kukkapenkissä, kun muutin tänne, enkä oikeastaan näistäkään tiedä, mitä ovat. Olen olettanut, että ovat jotain kalliokielon puutarhaversioita. Näyttävät siis mielestäni kalliokieloilta, mutta ovat paljon suurempia kuin ne joita olen luonnossa nähnyt.

Viime kesäiset (yksivuotiset)orvokit vihertävät, ja tässä on nuppukin.