torstai 31. heinäkuuta 2014

Sadetta pyysin ja sadetta sain

Jo eilen illalla myöhään satoi aika rankasti jonkin aikaa ja tänään, (aamu)päivällä tai puolen päivän maissa, satoi voimakkaasti lisää. Ukkonen ei ihan tähän kunnolla tullut, salamat kyllä näkyivät ja jylinät kuuluivat, mutta ei se ihan päällä ollut. Sade oli kyllä niin voimakasta, että ruukkukasvit uivat, salaatit painuivat maata myöten ja harmittelin, etten huomannut nostaa petuniaparvekelaatikoita sateelta suojaan. Mutta sade teki todella hyvää kuivalle maalle, voi olla, että maa kaipaisi vielä enemmänkin vettä, mutta minä olen tyytyväinen, ja kukatkin ovat varmasti pian entistä ehompia. Sade teki ilmastakin mukavan raikasta, on lämmintä ja tuulta, aurinkoista ja kaunista, ihanaa kesää.

Krassien ja petunioiden kukat vähän ränsistyivät, krasseista katkesi yksi pitkä oksakin, mustassa astiassa kasvaneet  ruiskaunokit lakosivat maahan ja juuret uivat vesilammikossa. Kaadoin ylimääräistä vettä pois näiltä ja muilta ylikastelluilta kasveiltani, ettei juuret  mätänisi.

Sateen jälkeen eivät kosmoskukatkaan olleet ihan parhaimmillaan, nyt kyllä jo näyttävät entistä upeammilta.

Petuniat eivät yleensäkään tykkää sateesta, ja nyt satoi sen verran rajusti, että suuri osa kukista meni ihan repaleisiksi tai mössöksi, uusia nuppuja on kuitenkin paljon, joten pian ne taas kukoistavat.

Nämä ja seuraavan kuvan petuniat (parvekelaatikoissa) ovat nyt helteillä olleet reunustamassa pensasaidan läpi kulkevaa kulkuväylää. Siirsin ne sinne ikkulaudoilta, kun alkoivat näyttää jatkuvasti hieman nuutuneilta, helteillä ikkunalaudoilla oli liian paahteista ja kuumaa, vaikka auringonpaisteessa viihtyvätkin.


Heinäkuu loppuu, mutta toivottavasti kesää jatkuu vielä pitkään.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Krassiputous

Vihdoin osa krasseistani on ymmärtänyt ajatukseni ja lähtenyt "valumaan" alaspäin. Aluksihan nämä kasvoivat hitaasti, mutta tanakasti ylöspäin, mutta onneksi lämpö on saanut kasvun kiihtymään. Eiväthän nämä vieläkään kunnolla tuota ämpäriä peitä, mutta normaalisti kun niitä katsellaan hieman enemmän yläviistosta, jää ämpäri jo aika hyvin piiloon.





Ja kukitaanhan siellä pensasaidan vieressäkin, eikä tämä ole ensimmäinen ja ainoa kukka, paikka vaan on sen verran varjoinen, että pitäisi olla juuri oikeaan aikaan päivästä kuvaamassa, että niistä saisi hyviä kuvia, joten kuvia niistä ei ole nyt enempää.

Eilen satoi, ei tarvinnut tanssia sadetansseja, parin tunnin ajan tuli useita sadekuuroja pienin välein ukkosen jylistessä jossain hieman kauempana, mutta edelleen toivon sadetta. Lämmintä on ollut jopa minulle riittävästi (sisällä yöllä voisi olla vähän vähemmänkin), mutta ei ilmojen tarvitse vielä pitkään aikaan viilentyä kunhan välillä saadaan (vähän enemmänkin) sateita. Kylmän kesäkuun jälkeen on vaan hyvä, että vihdoin on lämmintä, eikä kesä kuitenkaan koskaan ole tarpeeksi pitkä, vaikka tykkäänkin kaikista  vuodenajoista. Kesä on kuitenkin aina liian lyhyt ja talvi vähän turhan pitkä.


tiistai 29. heinäkuuta 2014

Vihreää ja punaista

Ensimmäisen ja mahdollisesti ainoan avomaankurkkuni söin viime keskiviikkona (23.7.). Kyllä siellä kukkia on nytkin, mutta taimet ovat pieniä, ja kitukasvuisia, joten mahtavatko jaksaa hedelmiä kasvattaa.

Niin melko pienihän se oli tämä ensimmäinen kurkkukin, mutta hyvän makuinen, söin ihan sellaisenaan.

















Ensimmäisten tomaattien ja paprikoiden punertumista olen seurannut viikon ajan, tomaatit ainakin ovat kohta syöntikypsiä. Ensimmäisissä kuvissa, jotka otin 22.7. väri on alkanut hieman punertua.




Ja eilen 28.7. otetuissa kuvissa väri on jo kypsän punainen. Ja tunnustan, olen jo syönyt nuo 'Tiny Tim' tomaatit, että tomaatti voikin maistua hyvälle. Nyt vaan odottelen seuraavien raakileiden kypsymistä.



Paprikat ovat vähän jäljessä, ensimmäinen näistä kuvistä on otettu 25.7. ja jälkimmäinen 28.7.

















Pitäisiköhän lähteä esittämään sadetanssia tuonne ulos, vai mitenkähän sitä sadetta saisi osumaan näille kulmillekin, toivoisin useamman tunnin jatkuvaa tasaista sadetta, niin että maa kastuisi kunnolla, mutta pienemmätkin kuurot otan ilolla vastaan (toivon vaan, ettei tule mitään hirveää kaatosadekuuroa).

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Ihanaa, kun on kesä!

Odotin ja toivoin tänään vihdoin sadetta, ja säätiedoituksetkin rohkaisivat toiveitani, mutta vähäisiksi taisivat jäädä tämänkin päivän sateet. Aikaisemmin satoi hieman, mutta näytti olevan vain pienen pieni ohimenevä ukkoskuuro. Eilenkin illalla tuli muutama pisara, mutta eivät kyllä riitä nämä sateet kastelemaan maata yhtään, en muista milloin täällä on viimeksi satanut, jos ei tämän päivän ja eilisen pieniä ripsauksia lasketa. Odotan ja toivon sadetta siis edelleen. Olen todella nauttinut helteistä, ja saisivat puolestani jatkua vielä pitkään, mutta väliin sopisi aina joku sadepäivä (tai edes yö), kasvit tarvitsevat vettä, ja yksittäiset sadepäivät ovat ihan nautittavia nekin, kunhan vaan hellekausi ei vaihdu sadekauteen. Hieman olisivat saaneet säät jakautua tasaisemmin tänä kesänä vrt. kesäkuun kylmä ja sateinen jakso ja heinäkuun kuuma ja kuiva, mutta ei auta kuin yrittää löytää aina parhaat puolet vallitsevista olosuhteista ja nauttia niistä.

Tykkään ruuanlaitosta, mutta silti periaatteeni on lähinnä nopeasti ja helposti, yksinkertainen on parasta. Helteellä ei mielestäni kannata viettää turhan paljon aikaa hellan äärellä, joten harrastan kylmiä tai hyvin nopeasti wokkipannulla valmistuvia aterioita, tässä muutama kuva.

Näiden lisäksi lopuksi pari juustoviipaletta, ja juomaksi vettä.

Tässä sentään jotain omaltakin maalta, nimittäin nuo sokeriherneet, niitä onkin tullut aika paljon. Myös nuo persiljat ovat oman maan kasvatteja myös noiden lanttukuutioiden seurana itse kasvatettuja mangoldia ja ruohosipulia. Salaattilautanen on näköjään jäänyt pois kuvasta, oman maan salaatteja kolmea eri lajia, lisäksi kurkkua ja tomaattia.
Juustokakun leivoin eilen nimipäiväni kunniaksi. Sopiva hellepäivän leivonnainen, kun en viitsinyt lämmittää kämppää uunilla. Päälle olisin mielelläni laittanut jotain kauden marjoja, mutten nyt saanut niitä käsiini, kun omalta pihaltakaan ei enää tule mansikan mansikkaa. Säilykepersikoita sen sijaan löytyy lähes aina kaapistani.

Ihan vaan muistiin, vierailtakin (veljeni) kehuja saaneen ja omastakin mielestä tosi hyvin onnistuneen, juustokakun ohje. Ohje tosin siis hyvin yksinkertainen ja ihan perus.

Juustokakku:
200g Digestive keksejä
75g voita

reilu 2dl kuohukermaa
400g (2rs) Philadelhia mautamatonta tuorejuustoa (Original)
1 dl sokeria
reilu 1 tl vaniljasokeria
2 tl liivatejauhetta
n. 2rkl vettä

marjoja tai hedelmiä

Pohja:
 Murskatut Digestive  keksit ja sulatettu voi sekoitetaan tasaiseksi ja levitetään irtopohjakakkuvuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. (en tiedä onko merkitystä, mutta tein pohjan jo edellisenä iltana ja pidin yön jääkaapissa)

Juustotäyte:
Kuohukermaa vatkataan vaahdoksi, Tuorejuustoon sekoitetaan sokerit. Liivatejauhe ja vesi sekotetaan purkin ohjeen mukaisesti. Liivatevesi sekoitetaan sokerituorejuustoseokseen. Kermavaahto sekoitetaan tuorejuustoseoksen sekaan. Seos levitetään pohjan päälle ja annetaan hyytyä jääkaapissa vähintään neljä tuntia.

Koristellaan hedelmillä tai marjoilla juuri ennen tarjoilua.



maanantai 21. heinäkuuta 2014

Suloiset orvokit

Tämän kesän orvokkini ovat ilmaantuneet itsestään sinne tänne kasvimaapenkkeihini. Minä vaan siirsin pienet taimet keväällä kukkapenkkiini.




lauantai 19. heinäkuuta 2014

Samettikukkani

Mahtavat samettikukkani ovat jääneet blogissani paitsioon. Ne ovat kuitenkin aivan mahtavia kasveja ja siis kukkivat ja kasvavat kasvimaallani ja kukkapenkissäni todella upeina. Alunperin halusin samettikukkia kasvimaalleni siksi, että ne torjuvat juurimatoja ja ties mitä muita tuholaisia. Viime kesänä minulla oli muutama ostettu keltakukkainen taimi, jotka ajoivat asiansa, mutta ei niistä sitten muuta. Tänä vuonna kasvatin samettikukat siemenestä, lajike on 'Bolero', joka on punaoranssikirjava ryhmäsamettikukka. Minulla oli kymmenen taimea, joista sitten leikkelin aika myöhäisessä vaiheessa aivan vääräoppisia (osassa oli mm. jo isot nuput) pistokkaita, joista osa juurtui osa ei. Istutin pistokkaita "tyhjiin" kohtiin kasvimaalleni ja loput lahjoitin isälleni.

Hernepenkin etureunassa kasvaa kaksi taimea lähekkäin.

Kukkapenkissä näyttää nyt tältä. Nämä samettikukat siirsin 19.6. tähän. Ai niin tännekin lykkäsin muutamia pistokkaita jossain vaiheessa, siis ihan vaan suoraan maahan juurtumaan. Paikka taisi vaan olla turhan kuiva ja kuuma, joten kai vain yksi isomman taimen varjoon jäänyt juurtui. Kasvaa siis niin lähellä tuota isompaa taimea, ettei kuvasta erotu.

Yksi hyvin menestyneistä pistokaslisäyksistäni.

Kaalitomaattipenkin etukulmassa salaatin vieressä kasvetaan näin hienosti. Alkutilanne keväällä heti näiden taimien istutuksen jälkeen tässä penkissä ja seuraavan kuvan penkissä


Tässä lähikuva edellisessä kuvassa taustalla näkyvästä samettikukasta. Kasvavat siis saman maissipenkin eri reunoilla. Tämä on istutettu pari päivää myöhemmin kuin tuo edellinen.

Pistokaskasvatus
Pistokkaista kasvatettuja pikkuisia taimia on luultavasti enemmänkin, mutta ovat joko niin pieniä, eivätkä kuki vielä, että jäivät kuvaamatta tai sitten niin lähellä isompia taimia, etten huomannut kuvata.


 Jostain syystä en oikein osaa kuvata näitä samettikukkia edukseen, näyttävät luonnossa erilaisilta, jollain tavalla niin paljon paremmilta kuin näissä kuvissani. Chililaatikoissani kasvavat jäivät nyt pois kuvista, ne ovatkin oikeastaan kasvaneet vähän liiankin hyvin, joten olen leikellyt niistä oksia maljakkoon, jotta chileillä olisi paremmin tilaa.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Pikkuporkkanoita

Pikkuhiljaa kasvimaani alkaa tuottaa satoa, mitään ei tietenkään voi tulla paljon näin pienestä kasvimaasta, mutta siksi iloitsenkin kaikesta, mitä kasvimaani tuottaa. Toistaiseksi olen saanut paljon salaattia ja jonkin verran mangoldia. Suurin osa mangoldeistakin on kyllä nyt tainnut alkaa kasvattaa kukkavarsia, joten en taida saada enää kovin paljon satoa niistä. Onneksi olen käyttänyt niistä suurimpia lehtiä sitä mukaa, kun ovat kasvaneet, enkä odottanut, että koko mangoldit olisivat sadonkorjuukokoisia. Sokeriherneitä olen saanut jo vähän ja toivottavasti saan vielä paljon lisää. Tomaattien, chilien ja paprikoiden kasvamista ja kypsymistä odotan kovasti, ja mitähän kaikkea muuta voisinkaan kasvimaaltani saada.

Olen nyt muutamana päivänä harventanut porkkanoita vähän kerrallaan, sillain sopivasti syötäväksi. Osa on jo ihan mukavan kokoisia, kuten nuo tuossa kuvassa, mutta toiset on ihan pikkuisia. Kiva saada kesäporkkanoita omasta maasta, on ne niin maukkaita.


Kasvimaani tarkoitus onkin tuottaa iloa kevään esikasvatuksen ja kesän kasvun ja kesän ja syksyn sadon ajan. Tietysti säilöisin satoa, mikäli sitä tulisi niin paljon, etten millään pystyisi käyttämään niitä tuoreina, mutta kaikki vihannekset ovat vaan ihan parhaita heti kasvimaalta poimimisen (ja pesun) jälkeen. Tietenkään minulla ei edes ole mitään kellaria tai muuta säilytystilaa porkkanoille, mutten kyllä tähän pihaan niin isoa porkkanamaata saisi mahtumaankaan, että niitä jäisi talveksi. Tänä kesänä tuskin tulee minkäänlaista ylitarjontaa mistään muustakaan kasviksesta.

Ai niin niistä maisseistani vielä, luovuinkohan satotoiveista kuitenkin liian aikaisin, jospa kuitenkin :)

Ainakin yhdessä maississa on "poikanuppu", että jospa sittenkin kohta tulisi tähkän alkujakin ja jos vaan lämmintä riittäisi tarpeeksi pitkään niin saisin tähkiäkin, toivossa on hyvä elää...

Ja vielä kukkakuva, kosmoksien kukkien määrä ei ainakaan vielä päätä huimaa, mutta ihania ovat ja nuo kasvit ovat kokonaisuudessaan niin kauniita, upeat lehdet.

torstai 17. heinäkuuta 2014

Kaunista kasvimaalla

Viime sunnuntaina pensaspapuihini ilmaantuivat ensimmäiset kukat ja kukkia on sittemmin tullut lisää, ja joitakin pienen pieniä pavun alkujakin on alkanut kehittyä, ehkä ehdin saada jonkun pavun tänä kesänä tai sitten en. Joka tapauksessa pavuissa on kauniit kukat, ihastelen sitten ainakin niitä, jos en satoa saisikaan. Olen pyrkinyt suunnittelemaan kasvimaalaatikkoni niin, että ne näyttävät hyviltä (minun mielestäni) koko kesän ajan, koska ne sijaitsevat pienellä takapihallani koko ajan silmieni edessä. Ja minulle on tärkeää, että voin nauttia kasvimaistani myös silmilläni, ja vaikka jonkin kasvattaminen epäonnistuisi, eikä satoa tulisi.




Maissit, pavut ja herneet ovat mielestäni erinomaisia esimerkkejä kauniista hyötykasveista, kuten myös vaikkapa salaatit ja mangoldit, reikäiset kaalikasvit sitävastoin eivät ehkä ole kaikkein kauneimpia, mutta menettelevät siellä kauniimpien välissä. Sitä paitsi minulla taitaa olla tapana kiinnittää huomioni kauniisiin ja ilahduttaviin kohtiin, jolloin pienemmät ei niin kauniit alueet eivät häiritse minua. Istutin myös esikasvattamiani samettikukkia ja niistä leikkaamiani pistokkaita sinne tänne kasvimaalleni, jotta siellä olisi myös kukkia ja siten ainakin jotakin kaunista mikäli hyötykasvit epäonnistuisivat. Tietysti valitsin kasvimaani kukiksi juuri samettikukat niiden tuholaistorjuntahyödyn vuoksi.

Maissipenkkini viikko sitten...
...ja tänään, maissit ovat kasvaneet rehevästi ja ovat kauniin vihreitä, mitään merkkejä tähkistä niissä ei kuitenkaan näy, joten taisivat tänä kesänä olla vain koristekasveja.
Tomaattipenkki (kuvattu myös viikko sitten), mielestäni tomaatitkin näyttävät ihan hyviltä tummanruskeaa aitaa vasten, tomaattien edessä kasvavat pavut ovat sen verran matalia, etteivät tässä kuvassa oikein näy. Taaimmaisen laatikon reunat ovat aika rumat, mutta mielestäni porkkana-, palsternakka ja sipulipenkin sisältö näyttää ihan hyvältä. Samettikukkia vähän siellä sun täällä.

Mansikkasatoa

Mansikoissani oli erittäin runsaasti kukkia keväällä, mutta mansikoita ei ole tullut/tule ollenkaan niin paljon kuin kukinnasta olisi voinut päätellä. Ilmeisesti pitkä kylmä jakso kesäkuussa vaikutti asiaan, toisaalta ilmeisesti myös sylkikaskaat vähensivät mansikkasatoani, minkä lisäksi linnut ovat käyneet syömässä parhaat päältä ja jättäneet minulle sylkikaskaiden(?) vioittamat pikkukipparat. Ei sen puoleen hyviltä nekin ovat maistuneet, niissä on vaan tuollaisia inhottavia kovia "möykkyjä", ja kovin ovat pikkuisia.

Tässä on mansikka"maani"(= yksi kasvimaalaatikko n. 1m x reilu metri) pääsato, noin kaksi kourallista mansikoita, jotka keräsin sunnuntaina. Sitä ennen olin syönyt sieltä muutamana päivänä muutaman mansikan ja sen jälkeen joka päivä noin kourallisen. Kuten kuvastakin näkee linnut ovat ehtineet ensin suurimpien ja parhaiden kimppuun. Tiistaina ostin ja samana iltana levitin rastaverkon mansikoiden ylle suojaksi, jotta edes loput mansikat säästyisivät linnuilta, mutta valitettavasti parhaat ne ehti nokkia pilalle.
Toivottavasti saan nyt kuitenkin vielä jonkin aikaa nauttia oman maan mansikoista, vaikkakin jonkin silloin ja toisen tällöin, ja nautin jokaisesta sitäkin enemmän. Ihana kesä ja herkulliset mansikat, nautin niin kauan kuin niitä kestää!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Vihdoin kukkia krasseissani

Köynnöskrassini ovat kasvaneet hyvin hitaasti. Vasta eilen aukesi ensimmäinen kukka, tänään sitten toinen ja nuppujakin on. Kylvin nämä krassit suoraan tämän ämpärin etureunaan samaan aikaan, kun istutin takareunaan petuniat (joskus toukokuun lopussa). Ajatuksenani oli, että krassit "valuisivat" reunan yli ja peittäisivät ämpärin, mutta ei se nyt sitten ihan niin mennyt. Kun siis ovat kasvaneet kovin vähän pituutta ja senkin kaiken sitten vahvasti ylöspäin, mutta toivon nyt vieläkin, että kun tuota kasvua on nyt ihan viime päivinä alkanut tulla enemmän, niin painovoima tekisi tehtävänsä ja krassiputous peittäisi ämpärinkin.

eilen iltahämärässä

Tänään piti sitten tietysti ottaa uusia kuvia sateen tauottua, kun toinenkin kukka oli avautunut. Itse pidän erityisen paljon tästä keltaisesta kukasta, se on mielestäni paljon kauniimpi kuin tuo oranssi, vaikka tykkään kyllä kaikista kukista, ja aivan erityisesti näistä oman pihani itse siemenestä asti kasvatetuista
















Sisällä esikasvattamani krassin taimet istutin pieninä taimina kasvimaalaatikon taakse ja pensasaidan alle/viereen. Olin sinne jo aikaisemmin kylvänyt suoraan maahan joitakin krassin siemeniä, mutta kun eivät näyttäneet kaikki itävän niin istutin sitten myös taimia, mutta siis ne eivät taida tänä kesänä ehtiä kukkia, kovin ovat nimittäin kitukasvuisia.

Kosmoskukat kukkivat myös, tässä muutama kuva niistäkin. Ja orvokit, ruiskaunokit, tietysti petuniat ja tänään aukaisi vihdoin ensimmäinen kehäkukkakin nuppunsa.





Tässä yksi tällainen vanhan roosan värinen suloinen petunia, istutin näitä ryhmäksi kukkapenkin reunaan. Kirkkaamman väristen sisartensa vieressä nämä näyttävät haalistuneita, mutta yksittäin tai toisten suunnilleen samanväristen kanssa ovat nättejä. Näiden kukat vaan vaurioituvat tosi helposti, eivätkä kaikki kukat avaudu ollenkaan kunnolla. Mutta huononnäköiset voi aina nyppiä pois ja nauttia hyvännäköisistä.