Perhospäivä

Tänään oli paljon erilaisia perhosia liikkeellä. Niiden kuvaaminen on kyllä haastavaa, mutta ainakin ne olivat kauniita katsella. Yritin kyllä kovasti saada edes jonkinlaisia kuvia aikaiseksi. Tänään oli muutenkin niin ihana aurinkoinen, lämmin ja kovin kesäinen syyspäivä.

Upea suruvaippa poseerasi lopulta minulle kyllä todella kiitettävästi, pysyen pitkän aikaa lähes täysin paikallaan, joten sitä ei voi syyttää huonoista kuvista.

Neitoperhosilla sen sijaan oli täysi vauhti päällä, tämä yksilö pysähtyi pieneksi hetkeksi yhteiskuvaan suruvaipan kanssa.

Ja pitkän odotuksen jälkeen tämäkin yksilö pysähtyi hetkeksi, ja avasi siipensä ihailtavikseni.

Sain minä vähän paremmankin kuvan suruvaipasta.

Yksi amiraaliperhosistakin malttoi pysähtyä hetkeksi siivet avoinna kuvattavaksi.

Tämä kuusi oli sekä perhosten että monenlaisten muidenkin pörriäisten suosiossa. Valitettavasti en saanut näitä perhosia parempaan yhteiskuvaan, olivat nimittäin kovin vilkasliikkeisiä.

Sitruunaperhonen viihtyi omassa seurassaan erillään muista perhosista, ja oli kyllä tällä kertaa huonosti paikallaan pysyvää sorttia.

 

Amiraaliperhosia, neitoperhosia ja suruvaippoja oli kaikkia useampia yksilöitä, mutta en ole ihan varma kuinka monta niitä oli yhteensä, kun ne lentelivät niin kovasti ympäriinsä.

Auringonkeltaista ja oranssia

Koko syyskuun alkupuoli on ollut upea, on ollut ihanan lämmintä ja kaunista. Aamuisin on ollut todella sankkoja sumuja ja aamupäivisin on usein ollut pilvistä, mutta loppupäivät ovatkin sitten olleet aurinkoisia, kauniita ja lämpimiä. Ilmassa on toisaalta selvää syksyn tuntua ja kuitenkin myös vielä kesän lämpöä ja väriä. Kesäkukkani ovat jatkaneet loistavaa kukintaansa, ja toki toivon, että jatkavat vielä pitkään. Tällä kertaa kuvissani on auringossa hehkuvia keltaisia ja oransseja värejä pihaltani.

 Krassi ja auringonkukka kasvimaan reunassa.

 Amiraaliperhonen auringonkukassa auringonkukkalaatikossani.

 Kehäkukkia minulla ei tänä vuonna ole kovin paljon, mutta upeita ne ovat.

 Samettikukatkin ovat edelleen kauniita ja hyönteisetkin tykkää.

Kesäkurpitsat tekee edelleen verkkaiseen tahtiin uusia kukkia ja alkuja, kunpa vaan lämpötila pysyisi tarpeeksi lämpimänä näille.

Oranssinpunaista ja mustaa iloa

Pihassani usein viime aikoina vieraillut amiraaliperhonen suostui viimein poseeraamaan minulle. Se on tosiaan ilahduttanut minua vierailuillaan elokuun alusta lähtien melko usein, mutta kuvaamaan en sitä ole aiemmin onnistunut. En tietenkään voi olla varma, että se on ollut yksi ja sama yksilö, joka täällä on lennellyt, ja aluksi niitä saattoi olla kaksikin, mutta nyt jo pidemmän aikaa se on käynyt täällä yksin. Vain silloin, kun olen ollut pihalla ilman kameraa se on pysähdellyt pidemmäksi aikaa paikalleen ja jos olen lähtenyt hakemaan kameraa se on häipynyt. Jos olen ollut pihalla kameran kanssa sen tullessa vierailulle, se on pyrähdellyt edestakaisin kukasta toiseen pysähtymättä kunnolla mihinkään. Paitsi toissapäivänä, mutta silloin loppui sitten kamerasta akku.

Tämä auringonkukka on jo parhaat päivänsä nähnyt eikä amiraali siinä kovin kauan viihtynytkään.

Onneksi se siirtyi vain toiseen auringonkukkaan pihallani.

Eikä sillä sitten enää ollut kiire minnekään.

Leppäkerttuja on pihallani näkynyt tänä kesänä melko paljon. Aikaisemmin näkyi lähinnä ruutupirkkoja ja nyt enimmäkseen näitä seitsenpistepirkkoja. Erittäin tervetulleita vieraita nämäkin, kirvoja ei olekaan alkukesän jälkeen juuri näkynyt.