perjantai 23. lokakuuta 2015

Isän kasvimaalla

Viime vuonna epäonnistuin täysin lanttujen, nauriiden(klik) ja punajuurien(klik) kasvatuksessa, eikä kukka- ja parsakaalien kanssa(klik) käynyt sen paremmin. Koska kyseisten kasvien kasvattaminen vaatii suhteellisen paljon tilaa, jota minun pihallani on hyvin rajallisesti, päätin jättää ne tänä kesänä pois pihallani kasvattamieni hyötykasvien joukosta. Minulle oli kuitenkin jäänyt kyseisten kasvien siemeniä ja isäni kasvimaalla oli tilaa, joten kylvin loput lantun, nauriin ja punajuuren siemenet isäni kasvimaalle keväällä, parsa- ja kukkakaalit esikasvatin, ja istutimme ne yhdessä isäni kanssa alkukesällä.

Olemattomasta kasvimaasadosta ei ole kuvia, joten sateisen ja harmaan päivän piristykseksi valitsin pari aurinkoista kuvaa isäni puutarhan tyrneistä.

Jonkun kerran kävin kesän aikana kitkemässä rikkaruohoja ja harventamassa taimia, jotka eivät kyllä kasvaneet kovin hyvin. Kaalit kasvoivat parhaiten, kunnes joutuivat rusakoiden ruokalistalle, emme siis saaneet parsa- tai kukkakaaleista satoa tänäkään vuonna. Nauriista kasvoi vain pari pientä surkeaa kippuraa, lantuista ei tainnut tulla yhtään mitään, ne itivätkin erittäin huonosti. Punajuuret itivät kohtuullisesti, mutta eivät vaan kasvaneet ollenkaan. Reilu pari viikkoa sitten kävin isäni luona korjaamassa punajuurisadon talteen; suurimman punajuuren halkaisija oli noin 5 cm, suurin osa talteen ottamistani oli halkaisijaltaan noin 2-3 cm, yhteensä niitä oli sen verran, että niistä juuri ja juuri sai yhden pienen piirakan. Suurimman osan punajuurista jätin maahan, kun niiden juuri oli halkaisijaltaan jotain sentin luokkaa.

Isäni pari tyrniä tuottaa satoa yllin kyllin, korkeuksissa piikkien keskellä riittää poimittavaa myös linnuille.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Punajuuripiirakkaa

Lupasin kirjoittaa postauksen kahdesta muustakin leipomastani piirakasta, joten tässä tulee niistä ensimmäinen, jonka tein samaan pyöreään vuokaan kuin sadonkorjuupiirakankin. Pohjaan otin siis ohjeen täältä. Ja tähän tein sen yksinkertaisena. Ihanan helppo, hyvän makuinen ja myös vähärasvaisempi pohjavaihtoehto.

Kuva puoliksi syödystä piirakasta on kuitenkin parempi kuin ei kuvaa ollenkaan ;) Vuoka kannattaa muuten voidella ennen kuin levittää pohjataikinan siihen, muuten käy niin kuin minulle eli se tarttuu kiinni :)

Tämän piirakan täytteeseen (tai päälliseen) laitoin punajuurta, purjoa, sinihomejuustomuruja, juustoraastetta, yrttisuolaa ja mustapippuria. Minipunajuureni* leikkasin ohuiksi viipaleiksi ja kuullotin ne paistinpannulla pienessä öljytilkassa purjosilpun kanssa, maustoin ne yrttisuolalla ja mustapippurilla. Punajuuripurjoseoksen levitin pohjan päälle, ripottelin päälle sinihomejuustomuruja ja lopuksi kuorrutin koko komeuden juustoraasteella.

Paistoin piirasta 200 asteessa noin puoli tuntia.

Minulla oli purkillinen Creme Fraichea, johon aioin alunperin sekoittaa kananmunan ja maustaa seoksen suolalla ja pippurilla ja levittää piirakan päälle ennen sen paistamista, mutta muutinkin mieleni ja jätin sen pois. Sen sijaan käytin Creme Fraichen maustettuna ripauksella suolaa ja pippuria kylmänä kastikkeena tämän piirakan päällä. Voi olla, että olisi ollut parempi pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa, mutta piirakka maistui kyllä oikein hyvältä näinkin.

* Käytin tähän piirakkaan siis tämänvuotisen punajuurisatoni; reilu kymmenkunta (mahdollisesti 15:kin tai yli) minipunajuurta, jotka olivat siis oikeasti ihan tavallisia punajuuria, mutta eivät vaan kasvaneet ja olivat korjattaessa halkaisjaltaan pari senttisiä; suurin alle 5 cm:ä ja pienimmät alle 2 cm:ä.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Syysistutuksia


Olen tosi huono tekemään syysistutuksia. Ensinnäkin pidän kiinni kesäkukista niin pitkään kuin mitenkään vain on mahdollista, ja sitten päivät ovatkin usein jo niin lyhyitä ja sateisia, että hyvä, jos ehdin siivota kesäkukkien rippeet pois ennen talven tuloa. Kylmässä, märässä ja pimeässä ei ole kiva tehdä istutuksia, ja niiden tekeminen tuntuu jotenkin niin turhaltakin, kun niistä ehtii nauttia niin vähän aikaa. Ja sitten päädyn katselemaan tympeän näköistä, kuollutta, rumaa puutarhaani koko talven, ja toivomaan, että sataisi edes lunta, että kaikki se rumuus peittyisi kauniiseen valkoiseen lumivaippaan.

Tässä on tuo sama istutus kuin ensimmäisessä kuvassa, mutta toiselta puolelta kuvattuna eli tämä puoli näkyy minulle sisälle ikkunasta. Ja keskellä olevan havun vaihdoin tämän kuvan ottamisen jälkeen ensimmäisessä kuvassa olevaan.

Tänä syksynä päätin edes yrittää tehdä joitakin syysistutuksia, ja vähän kaunistaa pihaani. Viime torstaina sitten vihdoin ostin 4 kanervaa (tarkalleen ottaen ilmeisesti syyskellokanervia, Erica gracilis luki parin ruukun kyljessä), lykkäsin ruukut yhteen parvekelaatikkoon ikkunalle odottamaan, ja vasta tänään ehdin ja jaksoin tehdä istutukset.


Minulla oli hieno visio, toteutus ei ole ihan yhtä hieno, mutta aika hyvä kuitenkin, ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Hienon visioni toteutukseen tarvitsin sammalta, jäkälää, havuja ja muita tykötarpeita metsästä. Eilen lähdin isäni ja yhden veljeni kanssa sieniretkelle metsään, sienisaalis jäi surkeaksi, mutta sainpa tarvitsemani jäkälät ja sammalet sun muut. Sivuhuomautuksena muistutan, että vaikka sienten kerääminen kuuluukin jokamiehenoikeuksien piiriin, sammalen ja jäkälän yms. sekä oksien keräämiseen tarvitsee maanomistajan luvan. Me olimme omassa metsässämme, joten minulla ei ollut sen suhteen ongelmia ;)
 

Enemmänkin voisi istutuksia laittaa, ideoitakin olisi, mutta minusta näyttää kivalta jo nytkin. Olohuoneen ikkunan edessä minulla on edelleen petuniat. Tänään kyllä katselin, että kaikki nuput ovat tainneet paleltua, että kaipa ne voisi jo heittää pois, mutta jäivät sitten kuitenkin vielä tuohon, kun olivat niin kauniin vihreitä, että mieluummin katselen niitä kuin tyhjää ikkunalautaa.


Kasvimaalaatikkoni kaunistin peittelemällä ne kuusen oksilla. Niihinkin voisi vielä lisätä jotakin muuta, mutta menevät kyllä tuollaisinakin. Jotakin tunnelmallista valaistusta mietin pimeneviin iltoihin. Onko kenelläkään kokemusta aurinkokennolla toimivista valosarjoista? Ovatko toimivia?

lauantai 17. lokakuuta 2015

Sadonkorjuupiirakkaa

Viime viikon maanantaina päätin sadonkorjuun kunniaksi leipoa sadonkorjuupiirakkaa oman kasvimaani sadosta. Sittemmin olen leiponut pari muutakin suolaista piirakkaa, ja vaikka tämä ei olekaan ruoka- tai leipomisblogi ajattelin, että sopivat blogini aihepiiriin. Mutta kuvat ovat vähän puutteelliset; tämänkin sadonkorjuupiirakan hoksasin kuvata siinä vaiheessa, kun olin jo syönyt palan siitä, ja valoa oli vähän liian vähän.

Tämän sadonkorjuupiirakan pohjan tein kuten yleensä olen tottunut suolaisiin piirakoihin tekemään eli minun versioni tavallisesta, yksinkertaisesta peruspiirakkapohjasta. Kahdessa muussa piirakassa käytin Puikkosirkus -blogista löytämääni ohjetta.


Sadonkorjuupiirakka:

Pohja: 100g voita ja 3 dl jauhoja (suurin osa vehnäjauhoja, osaksi kaurahiutaleita ja ruis-, speltti- ja ohrajauhoja) nypitään sekaisin ja lopuksi lisätään vettä sen verran, että taikinasta tulee sopivan kasassa pysyvää ja muotoiltavaa. En ole koskaan mitannut veden määrää, mutta muutamia ruokalusikallisia voisi olla sopiva määrä. Taikina painellaan pyöreän piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Laitan piirakkavuoan jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi, ja esipaistan sitä noin 10 min. 200 asteessa ennen täytteen laittoa.

Täyte: Tällä kertaa käytin palsternakkaa, porkkanaa, purjoa, kesäkurpitsaa, paprikaa, tomaattia, sinihomejuustoa, juustoraastetta, 2 kananmunaa, 2 dl kermaa, yrttisuolaa ja mustapippuria.

Pesin pienehkön palsternakan, 3 (tosi)pientä porkkanaa, minikokoisen purjon ja minikokoisen kesäkurpitsan hyvin ja silppusin ne pieniksi, kuullotin ne pienessä öljymäärässä paistinpannulla. Silppusin pienen tomaatin ja pienen paprikan ja sekoitin ne kuullotettujen vihannesten joukkoon ja maustoin sekoituksen yrttisuolalla ja pippurilla. Levitin nämä esipaistetun pohjan päälle, ripottelin joukoon sinihomejuustomuruja ja päälle juustoraastetta. Sekoitin kananmunat ja kerman, joihin lisäsin myös vähän suolaa ja mustapippuria, ja kaadoin  sen muun täytteen päälle.

Paistoin piirakkaa noin puoli tuntia 200 asteessa.


Käytin tähän piirakkaan vain oman maan juuri korjattua satoa; suurimmaksi osaksi oikein minikasviksia, mutta täytettä oli kokonaisuudessaan juuri sopivasti, ja hyvää oli :) Pahoitteluni epämääräisyyksistä määrissä, mutta kun en muista tai osaa määritellä tarkemmin. Tähän voi käyttää oikeastaan mitä vain kasviksia oman maun tai saatavuuden mukaan. Sienet sopivat myös erinomaisesti joukkoon.

Ajattelin ensin, että kirjoitan niistä kahdesta muustakin piirakasta tässä postauksessa, mutta eiköhän tämä riitä tällä kertaa. Kirjoitan niistä sitten ihan oman postauksen, kun jaksan.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Joku on syönyt porkkanaani?

Eilen kirjoitin porkkanoistani, jotka jäätyivät kiinni maahan, ja selviytyivät siitä vahingoittumattomina. Onnistuin tosin joitakin katkaisemaan, niitä jääpaakuista irroittaessani, mutta siitä ei kai voi syyttää pakkasta, vaan liian kovakouraista ja kärsimätöntä sadonkorjaajaa ;)


Eksyin taas eli takaisin asiaan. Joku oli syönyt tiensä muutamiin porkkanoihini. Niissä oli sellaisia ruskeita käytäviä. Törmäsin jo kesällä yhteen porkkanaan, jossa kulki ruskea käytävä, ja siitä porkkanasta löytyi syyllinenkin; pieni valkoinen toukka. Ilmeisesti siis porkkanakärpäset ovat löytäneet tiensä porkkanamaahani. Vai voiko syyllinen olla jokin muu kuin porkkanakärpänen? Ja onko se(ne) syönyt puolet tuosta yhdestä porkkanasta? Ja aiheuttanut tuon halkeaman tuohon yhteen porkkanaan? Vai onko niissä jotain muutakin ongelmaa?

Mitään myrkkyjä en halua käyttää, joten kasvupaikkaa pitäisi vaihtaa, minulla ei vaan ole mitään muuta paikkaa niille. Ensi kesänä taitaa olla aika pitää tauko porkkananviljelyssä tällä pihalla.  Ehkä viljelen porkkanani ensi kesänä isäni kasvimaalla, tai jätän kokonaan viljelemättä. Tämän kesän kokemuksien perusteella lopputulos voi olla jokseenkin sama kummassakin tapauksessa ;) Mutta mitä teen palsternakkojen kanssa, voinko kasvattaa niitä edelleen tuossa penkissä, vai siirtyvätkö porkkanakärpäset porkkanoiden puuttuessa niihin? Sukulaiskasvejahan porkkanat ja palsternakat ovat, joten siksi tuntuisi loogiselta, että niin kävisi, enkä todellakaan halua, että palsternakkani päätyvät parempiin suihin. (Hmm...isän kasvimaalle...riittääköhän tila...pitäisiköhän alkaa vihjailla kasvimaan laajentamisesta :)

tiistai 13. lokakuuta 2015

Pakkasen puremia palsternakkoja ja porkkanoita

Kirjoitin eilen sadonkorjuustani. Viime viikon maanantain ja tiistain väliseksi yöksi oli luvattu pakkasta, ja siksi keräsin pihalta siellä vielä kukkineita kukkia maljakoihin ja korjasin satoa (ks. eilinen postaus). Palsternakkojen ja porkkanoiden ajattelin pientä pakkasta sietävän, joten ne vähät, mitä niitä oli vielä käyttämättä jätin vielä maahan. Koko viikon oli kylmiä öitä eikä päivätkään olleet kovin lämpimiä, perjantaiaamuna pakkasta oli seitsemältä 9 astetta! Parina päivänä ehdin viikon aikana pihalla vähän jotain tehdä, lähinnä siivosin kuolleita kasveja pois, mutta porkkanat ja palsternakat unohdin aivan kokonaan!


Nyt on kai luvassa lämpimämpää, mutta kaivoin nyt kuitenkin eilen ne porkkanani ja palsternakkani ylös sieltä maasta, eivät sitten ainakaan unohdu lumen alle ;) Helpommalla olisin kyllä voinut päästä, jos olisin odottanut ilmojen lämpenemistä ja maan sulamista. Noin 5 cm:n (enimmillään) syvyyteen maa oli jäätynyt ja se jäätynyt maakerros oli kova. Tuli mieleen, kun lapsuudessa joskus syksyllä kaivettiin savimaasta porkkanoita talikoin ja lapioin, kun maa oli niin kovaa, vaikka olikin sulaa. En tiedä miksi se joskus ja joistain paikoista tiivistyi niin kovaksi, kun ei aina eikä joka paikasta ollut. Mutta takaisin nykypäivään, nytkin joistakin kohdista sai helposti lapiolla väännettyä jäätyneen multakerroksen pois ja porkkanat äivät sulaan pehmeään multaan helposti poimittaviksi, mutta toisisissa kohdissa porkkanat nousivat jäätyneen maan mukana ylös, eikä niitä ollutkaan sitten ihan helppo saada siitä katkasematta irti. Harmi, kun en huomannut kuvata, olivat aika hauskan näköisiä. Palsternakat olivat hieman hankalampia ylös kaivettavia, mutta luulen ainakin, että nyt on kaikki porkkanat ja palsternakat korjattu talteen.

Niin, en minä muuten huomannut, että pakkanen olisi näitä porkkanoita tai palsternakkoja mitenkään vahingoittanut. Voi kuitenkin olla, että pitempiaikaisessa varastoinnissa pakastetut (ja sulaneet) porkkanat säilyisivät huonommin, tai sitten ei, en nimittäin tiedä. Minun porkkanoistani, kun osa tuli jo käytettyä ja loputkin tulen käyttämään lähiaikoina, siihen asti säilynevät jääkaapissa. Kuvassa ovat vain jääkaappiin myöhempää käyttöä odottamaan jääneet porkkanat ja palsternakat, kuvien ottaminen vähän niin kuin unohtui. Kuvassa porkkanoissa näkyvä valkoinen ei ole jäätä eikä mitään hometta vaan vehnäjauhoa, kömpelön leipojan terveiset ;)

maanantai 12. lokakuuta 2015

Sadonkorjuuta

Nämä löysin kasvimaalta sadonkorjuuta tehdessäni. Tässä kuvassa on koko tämän vuoden kurkkusatoni ;) en saanut säilykekurkkuja tänäkään vuonna :(

Tämä postaus oli tarkoitus kirjoittaa jo viikko sitten, mutta sadonkorjuu ja sen jälkeen leipominen osoittautuikin niin rankaksi hommaksi, ettei kirjoittamiseen riittänyt voimia ;) ja koko viikko meni niin, etten koneelle paljon ehtinyt. Viime viikon maanantaina päätin suorittaa sadonkorjuun "kasvimaaltani". Kasvimaani käsittää siis 3 noin 1m x 1,2 m kasvimaapenkkiä. Tämä sadonkorjuu tarkoitti siis kaiken sen lopun sadon talteenottamista, jota en ollut kesän aikana käyttänyt. Lukuunottamatta porkkanoita ja palsternakkoja, niistä lisää myöhemmin, toivottavasti (pian), ja lehti- ja ruusukaaleja, jotka ovat vielä korjaamatta talteen.


Pääosan tomaateista oli ottanut jo aikaisemmin sisälle kypsymään, mutta maanantaina otin seinävierustalla ruukuissa kasvaneet ruukkuineen päivineen sisälle kypsymään. Tänä vuonna tomaattini eivät oikein ehtineet kypsyä ulkona, vain kirsikkatomaatteja sain loppukesästä poimia kypsinä. Vihreinä, tai enimmäkseen jo hieman väriä saaneina sisälle otetut tomaatit ovat kyllä kypsyneet ihan hyvin.


Mutta takaisin siihen sadonkorjuuseen; eli purjot ja maissit.


Maisseja istutin keväällä 8 kappaletta, mutta niistä vain 4 kasvoi edes joten kuten kunnollisesti, eivät ne loputkaan 4 taimea kuolleet, mutta hävisivät kasvussa herneille, joiden kanssa kasvoivat sekapenkissä. Maissien kasvu oli niin huonoa, että ihan loppukesään asti olin ihan varma, etten niistä voisi mitään satoa tänä vuonna saada, ja voisi ehkä sanoa, että niin kävikin. Syykuun puolivälissä huomasin kuitenkin muutaman pienen tähkän alun maisseissani, ja nyt satoa korjatessani löysin pikkuisia maissintähkän alkuja yhteensä 6 kappaletta.

Kypsyähän ne eivät olleet ehtineet, mutta olivat ihan syötäviä kuitenkin. Pyöräytin ne pikaisesti pannulla voissa, ja söin sellaisenaan. Oikein maistuvia (varsinkin, kun nyt ei ollut niitä valmiita tähkiä joihin vertailla), nuo kaikkein pienimmät olivat ehkä kaikkein parhaimman makusia, ja siitä mukavia, että niissä ei ollut ollenkaan kovaa keskustaa, vaan ne sai syödä ihan kokonaan.


Purjosato oli vähän suurempi, vaikka kovin ohkaisiksi jäivät minun purjosipulini tänäkin vuonna. Ja mullata olisi pitänyt ahkerammin, jotta valkoista osaa olisi tullut enemmän. Mutta ainakin näiden suhteen onnistuin huomattavasti paremmin kuin viime vuonna. Ja oli sitä näissäkin ihan riittävästi pesemistä ja silppuamista. Ihan tyytytyväinen olen siihen, minkä verran sain purjoa pakastimeen. Jos vaan saisin ne kasvamaan hieman nopeammin ja isommiksi, että saisin niitä enemmän käyttöön jo kesän aikana. Ensi vuonna uudestaan.