sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Vieraita puutarhassani

Eilistä harmaata ja sateista päivääni piristivät puutarhassani käyneet vieraat. Piileskelivät kyllä aluksi kasvimaalaatikon ja pensasaidan välissä ja osa pensasaidan sisälläkin. Aluksi näin kaksi naaraslintua, sitten kolmannenkin, ja pensasaidan keskelläkin vaikutti olevan jotakin liikettä. Likaisen ja vesipisaraisen ikkunan läpi kuvaaminen harmaana päivänä tuotti vain surkeita otoksia, joten varovasti avasin oven ja kurkkasin ulos, mutta pensasaidan suojiinhan ne pakenivat.


Tulivat kyllä takaisinkin ja koiraskin uskaltautui esiin pensasaidan suojista, mutta kuvaamaan jouduin edelleen ikkunan läpi. Eipä tarvinnutkaan yrittää tunnistaa niitä lintukirjan avulla, fasaanikoiraan tunnistan kyllä muutenkin. Aika kauan ne viihtyivät, kunhan vaan katselin niitä sisältä, ja maltoin olla yrittämättä pihalle niitä kuvaamaan. Valitettavasti kuvat ovat ihan epätarkkoja ja umpisurkeita, yritin jopa poikkeuksellisesti hieman käsitellä niitä, mutta eipä siitä juurikaan ollut hyötyä.


Vaikka olin ne jo pariin kertaan pelästyttänyt kauemmaksi, tulivat hieman myöhemmin vielä uudelle vierailulle koko porukalla. Toisesta koiraasta en aiemmin ollut nähnyt vilaustakaan, enkä kaikista naaraistakaan, vaikka naaraiden kokonaismäärästä en ole ihan varma, kun osa niistä käväisi pihallani niin nopeasti, etten ehtinyt saada niitä yhteiskuvaankaan, mutta luulisin, että niitä oli 4 tai 5.

Olen viime päivinä ollut todella laiska puutarhani suhteen, kuten näistäkin kuvista huomaa siivoamista olisi vielä. Linnut ovat ehkä kuitenkin hyötyneet laiskuudestani, ja löytäneet enemmän syötävää. Toivottavasti silti saan aikaiseksi siistiä pihaani pian, vaikka toisaalta, jos sataisi kaunis valkea lumikerros, joka peittäisi kaiken ruman kevääseen asti, en pitäisi sitä kovin pahana.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Melkein unohtuneet annoonat

Mainitsinkin joskus loppukeväällä tai alkukesällä kylväneeni talvella annoonan siemeniä, jotka eivät itäneet ennen kuin kierrätin mullat siemenineen tomaattikylvöksiini, joihin sitten pikkuhiljaa alkukesän aikana alkoi ilmaantua annoonan taimia. Olin kylvänyt myös papaijan siemeniä, ja niiden taimia ilmaantuikin ensin, myöhemmin esiin puskivat annoonat. Kaikki papaijan taimet  kuolivat ennen kuin sain niitä siirrettyä mihinkään, mutta annoonat olivat sitkeämpää sorttia. Yhden taimen istutin ruukkuun joskus kesällä, muut taimet kasvoivat unohdettuina tomaattien kanssa samoissa ruukuissa koko kesän. Vasta nyt, kun heitin tomaatit pois, istutin annoonat omiin ruukkuihinsa.


Kaksi viikkoa sitten otetussa kuvassa tuolloin omiin ruukkuihinsa istutetut annoonan taimet. Takana avokado, jonka siirsin samalla pikkiriikkisestä purkista tuohon hieman isompaan.

Kunhan tämä tomaatti- ja paprikaviidakkoni tästä vielä harvenee, voisin kokeilla papaijan kasvatusta uudelleen, ja mitäköhän muita kasvateltavia sitä keksisi? Ehkä löydän kaupasta jonkun uuden hedelmän maisteltavaksi, ja sen siemenet kylvettäväksi.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Ei sada lunta


Eilen neljän jälkeen havahduin yhtäkkiä alkaneeseen lumisateeseen. Kuinka iloiseksi sitä voikaan tulla lumisateesta!

Kauniita suuria lumihiutaleita (tai oikeammin lumihiutaleryppäitä) leijaili hiljalleen maahan. Niin, se lumisade kesti kokonaisuudessaan ehkä viisi minuuttia, ja oikeammin kyse oli kai rännästä, sillä kovin märkää ja nopeasti sulavaa tuo kauneus oli.

Vaikka olenkin sitä mieltä, että kevät, kesä ja syksy saisivat olla pidemmät ja talvi lyhyempi, tykkään kuitenkin myös talvesta. Ja nyt, kun puissa ei enää ole lehtiä, on pimeää ja sataa, valkoinen lumipeite kaunistaisi luonnon.


Tänään on sitten harmaata ja satanut vettä, mutta vielä ei voi valittaa tämä syksy on ollut kokonaisuudessaan niin hieno. Ja vaikka sitä lunta olisikin satanut, tuskin se kuitenkaan olisi vielä pysynyt, ja olisinko edes halunnut talven vielä alkavan, lokakuussa. Toisaalta olisi kyllä mukava joskus siirtyä syksystä suoraan talveen ilman pimeää, märkää, kuraista ja kuollutta kautta niiden välissä, mutta sitten kevät saisi myös tulla aikaisemmin, ettei talvesta tulisi niin hirveän pitkä.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Syksyn viimeisiä?

Vähän väliä mainitsemieni petunioiden lisäksi pihaltani löytyy vielä muutama muukin kukka. Selvisivät vielä jotenkin viime yön pakkasestakin. Lämpötila nousi hädin tuskin plussan puolelle päivän aikanakaan, ja ensi yöstä taitaa tulla viime yötäkin kylmempi, joten taitaa tämän kesän kukkimiset olla sitten tässä. Mutta kyllähän näistä pitkään iloa olikin. 

















Tänään oli kylmä, mutta kaunis aurinkoinen syyspäivä, maa oli kauniin kuuran peitossa pitkälle iltapäivään. Tänään söin ensimmäiset oman kasvimaani ruusukaalit, aivan mahtavan makuisia, sentään tämä itselleni kaikkein mieluisin kaali tuotti satoa, vaikka muut kaalit epäonnistuivat. Eivät ruusukaalinikaan kovin isoja keriä kasvattaneet, ja kaiken lisäksi suurin osa keristä oli jäänyt melko löyhiksi (liikaa typpeä vai miten se nyt olikaan?), mutta maku oli tosi hyvä. Ja koska jostain luin, ettei ruusukaali mene miksikään, vaikka tulisi kymmenen astetta pakkasta, noukin niitä tänään vain päivän ateriaksi. Ehkä herkuttelen niillä taas huomenna, ei niitä moneksi kerraksi riitä, mutta ehkä pari kertaa pääsen niillä vielä herkuttelemaan.



torstai 16. lokakuuta 2014

Petunioita basilikalla maustettuna

Eilen istutin basilikoita pieniin ruukkuihin, nämä basilikat olivat kasvaneet tomaattien vierellä ruukuissa, ja nyt heitin tomaatit pois, mutta halusin vielä säästää basilikat. Saa nähdä kuinka niiden kanssa käy. On niitä lisääkin, osa 'Tiny Tim' tomaateista jäi vielä jäljelle kypsyttelemään viimeisiä raakileitaan, ja myös niiden juurella kasvaa basilikaa.


Kuvassa taustalla näkyvissä maljakoissa on petunian oksia, joita toin sisälle toissapäivänä, eilen ja tänään. En tiedä avautuvatko nuput sisälläkään, olisi ehkä ennemmin kannattanut valita valmiiksi kukkivia oksia, mutta ajattelin, että saavat kukkia ulkona niin pitkään kuin kukkivat. Viime päivien aikana kukinta on kyllä hyvin nopeasti ja selvästi alkanut hiipua, mutta edelleen sieltä löytyy todella kauniita kukkia, ja kun olen jatkuvasti leikannut huonot  kukat, lehdet  ja oksat pois, miellyttää kokonaiskuvakin edelleen minua.





tiistai 14. lokakuuta 2014

Tintin taittama

Pikainen postaus pitkästä aikaa. Leikkasin tänään pihallani viime päivien sateiden kaatamia, pehmentämiä ja homehduttamia kuihtuneita auringonkukkia pois. Työ jäi hieman kesken, kun sain vieraita, mutta huonoimmat ehdin onneksi poistaa. Yhden miniauringonkukan jätin vielä kukkimaan, se kun seisoi kauniisti pystyssä ja kukkakin näytti vielä ihan hyvältä. Mutta eipä sekään sitten kauan pystyssä pysynyt. Satuin katsomaan ikkunasta, kun yksi talitiainen päätti kiivetä kyseiseen kukkaan. Linnut kiivetessä varsi taipui kohti maata, ja kun lintu pääsi kukkaan asti taittui varsi kokonaan poikki. Hain taittuneen kukan sitten sisälle maljakkoon, mutta eihän se sitten lähemmin tarkasteltuna enää ihan niin hyvän näköinen ollutkaan. Paremmalta se ulkona näytti, mutta saa nyt ilahduttaa minua sisällä niin kauan kuin kestää.

Terveisiä talitiaiselta!

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Pirteät petuniat

Ihana syyspäivä, sade ropisee ikkunaan, taivas on harmaa, mutta pensasaidat loistavat ruskan väreissä, ja koivuissakin on vielä hieman kaunista keltaista. Puutarhassani kukkii vielä muutama pieni auringonkukka, kehäkukkien oranssia hehkua on vielä jäljellä, ja parvekelaatikoissa petuniat kukoistavat. Pikkulintuja ei tunnu sade eikä tuuli haittaavan, ne lentelevät, hyppelevät, kiipeilevät ja juoksevat ympäri pihaani ja käyvät jopa kurkkimassa ikkunasta sisälle. Tai ehkä tuuli ja sade haittaakin niitä, ja ovat siksi tänään vielä tavallista runsaslukuisimpina ja vilkaampina puutarhassani, joka on tuulensuojaisa, ja pensasadan alle ja ikkunan viereen sataakin vähemmän kuin muualle.

Epätarkka ja muutenkin huono kuva pensasaidan väriloistosta. Tuulen riepotellessa aitaa en onnistunut tarkennuksessa ja väritkin jäivät todella kalpeiksi ja sameiksi todellisuuteen verrattuna.

Syksyinen sadepäivä voi olla todella kaunis, kun puissa ja pensaissa vielä riittää väriä. Näin kuivana ja aurinkoisena syksynä muutama sadepäivä välissä tekee vain iloiseksi. Tuulee kuitenkin sen verran paljon, ettei ulkona oikein viitsi viettää aikaa, enkä sateenkaan toivoisi jatkuvan kovin montaa päivää peräkkäin.



Olen vielä näin loppusyksystäkin ihan innoissani petunioistani. Parvekelaatikoissa ne kukkivat edelleen aivan täysillä, ja sinne on taas ilmestynyt ihan uuden näköisiäkin kukkia.



Katsokaa, mitä upeita värejä, ja muotoja. Erilaisia, samankaltaisia ja kaikki niin yhteensopivia toistensa kanssa. Nautin niin kauan kuin voin, toivottavasti kukinta kestää upeana vielä pitkään, luultavammin ei niin kovin pitkään.


tiistai 7. lokakuuta 2014

Sirkutusta ja sirkeitä sitruksia

Monet pikkulinnut ovat vakituisia vierailijoita pihallani, erityisesti nyt syksyllä niitä on ollut paljon. Ne käyvät auringonkukissani syömässä siemeniä, myös esimerkiksi kasvimaalaatikoista ja nurmikolta näyttävät nokkivan syömistä. Niiden touhuja on hauska seurata, ja olen jättänyt kasvimaalleni tukikeppejä ja maissien varret pystyyn, koska linnut tykkäävät kiipeillä ja istuskella niiden päällä. Taitavatpa joistain niistä löytää joitain pikkuotuksia ruuakseenkin. Auringonkukat ovat saaneet myös olla paikallaan niin kauan kun ovat pysyneet pystyssä tai linnut  ovat syöneet kaikki siemenet, vielä niitä on jäljellä. Ensimmäisinä lakastuneista kukista otin siemenet talteen, linnut saavat niitä sitten talvella (osan säästän ensi vuoden kasvatuksia varten), mutta muuten olen siivonnut pois vain maahan laonneita auringonkukkia, niistäkin olen ottanut siemenet talteen mikäli niitä on niissä ollut (jäljellä). Punaiset/ruskeat auringonkukkani eivät ehtineet kukkia, harmikseni nuput paleltuivat ennen kuin ehtivät avautua.

Enimmäkseen pihallani lentelee talitiaisia, sinitiaisia ja varpusia, mutta myös ainakin punarintoja on näkynyt. Harmikseni sirkeät sirkuttajat eivät kuitenkaan ole suostuneet kuvattaviksi, joten kuvissa sirkeitä sitruksiani ;)

Kesällä 2013 kasvatin siemenistä myös sitruunoita, jotka huhtikuussa näyttivät tältä. Kuvasta ehkä näkee tai sitten, mutta katkaisin toisesta sitruunasta latvan, koska toivoin sen siten haarautuvan. Ja huhtikuussa (tuolloin 17.päivänä) kylvin 4 greipin siementä, jotka kaikki itivät melko nopeastikin. Kaikki sitrukseni olivat koko kesän erittäin huonolla hoidolla ulkosalla, säiden armoilla, välillä sentään kastelin tarvittaessa. Greipit olivat ihan pienissä ruukuissa, ja vasta kun ilmat lakoivat kylmentyä ja otin ne sisälle, siirsin ne isompiin ruukkuihin. Siis ne kolme, jotka minulla vielä oli jäljellä, yhden annoin isälleni joskus kesällä.
En oikein tiedä kumpi on parempi, tuo vapaasti kasvanut on kyllä ihan hyvän näköinen vielä, mutta saisi tehdä oksia sivullekin eikä vaan koko ajan kasvaa pelkkää pituutta. Tuo katkastu on kasvattanut kaksi latvaa, mutta hieman hassusti sivuun ja lähelle toisiaan, eli ei oikein hyvä. Mutta olkoot nyt toistaiseksi tuollaisia, leikkaan myöhemmin jos on tarpeen, tai heitän nämä pois ja kasvatan uudet, jos alkavat liian hankaliksi.

Kovin ovat hitaasti kasvaneet nämä greipit, mutta mitä muuta sitä oikeastaan voisi odottakaan, kun kiduttaa niitä pienissä ruukuissa, sateeessa ja paahteessa, kylmässä ja kuumassa, koko kesän. Muistaakseni nuo sitruunanikaan eivät kyllä viime syksynä olleet juuri tätä isompia, keväällä vasta alkoivat enemmän kasvaa, ja kesällä. Odotellaan ja seuraillaan miten näiden käy.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Viherkasveina mangot

Lähdin eilen kahden nuorimman veljeni kanssa kävelylle metsään tarkoituksenani valokuvata syksyistä luontoa. Parin tunnin lenkki tuli tehtyä ja kaunista luontoa katseltua, muuten oikein kiva lenkki, paitsi, että inhat hirvikärpäsetkin olivat vieläkin liikkeellä, ja ne valokuvat jäivät ottamatta. Sieniä onneksi löysimme, suppilovahveroista ja lampaankäävistä leivoimme iltapalaksi herkulliset piirakat, mutta yhtään valokuvaa en ottanut. En edes oikein tiedä miten siinä niin kävi, olisihan siellä ollut paljonkin kuvattavaa, tosin aurinko hieman temppuili piiloutuen pilvien taakse, joten metsässä oli hieman turhan hämärää kuvaamiseen. Veljeni sentään taisivat saada joitakin otoksia otettua, mutta vähälle jäi heilläkin tällä kertaa kuvaaminen. Enkä huomannut edes niitä sienipiirakoita kuvata. Joten tänään jatkan taas tarinaa viherkasveistani, joita olen kasvattanut kaupan hedelmien siemenistä.

Kerroin keväällä myös siemenestä kasvattamistani mangoista, täällä. Täältä näet kuvan myös niistä huhtikuussa. Nyt niitä on kaksi, pienin vaaleansinisessä ruukussa kasvanut kuoli. Ruukku oli oikeasti suojaruukku eli sen pohjassa ei ollut reikää, joten todennäköisesti tapoin sen joko kuivuuteen tai liikakasteluun. Mangot olivat suurimman osan kesästä ulkona, vein ne ulos heti, kun ulkona oli sen verran lämmintä, että ajattelin niiden selviävän ja toin sisälle, kun yöt alkoivat kylmetä.

Etualalla saviruukussa kasvava mango iti maaliskuussa, metalliämpärin mango on ollut kasvamassa siinä kesästä 2013 asti. Silti ne ovat nyt melkein samankokoiset. Tykkään näistä hedelmien siemenistä kasvattamistani viherkasveistani kovasti, mitäköhän muita vielä kokeilisin. Sitruksia olen jo kokeillut kasvatella, mutta niistä teen uuden postauksen.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Reilun vuoden vanhan avokadoni syyskuulumisia

Tänään siirrytäänkin puutarhastani sisätiloihin, kuten suurin osa elossa olevista kasveistanikin. Suurin osa puutarhan kasveista on kyllä jo tähän aikaan vuodesta kuollut, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Sisälle siirtynyt ruukkuviidakko harvenee pikkuhiljaa, kun paprikat, tomaatit ja chilit saavat satonsa kypsyteltyä, ja kaikkensa antaneina joutuvat sitten pois heitetyiksi. Talven tullen "puutarhaharrastukseni" siirtyy sisälle, ja luulenpa, että uusia hedelmien siemeniä päätyy multaan tämänkin talven aikana.

Eilen kylvin yhden tammen siemenen ruukkuun (toisen tökkäsin kasvimaan nurkkaan). Isäni pihassa olevan tammen alta nämä siemenet otin talteen. Olin hieman myöhässä, ja terhojen löytäminen oli aika haasteellista, linnut olivat nimittäin ehtineet syödä melkein kaikki terhot, vaikka niitä olikin paljon (vielä edellisellä kerralla, kun puuta katselin). Lopulta otin vain nuo kaksi siementä itselleni, ja isäni sai kylvää loput pihalleen (ja jonkun myös ruukkuun). Mielenkiinnolla odotan kasvaako niistä mitään.

Kirjoitin keväällä avokadostani, jonka kasvatin kesällä 2013 siemenestä. Täältä voit lukea mitä kirjoitin avokadostani keväällä, ja täällä on kuva siitä huhtikuussa. Kesällä avokadoni sai ulkoilla jonkun verran, mutta vaihtelevista säistä ja kasvin haastavasta ulkomuodosta johtuen sen ulkoilut jäivät melko vähäisiksi. Alkukesän ulkoilujen seurauksena sen varret taipuivat sivuille ja se alkoi kasvattaa kahta oksaa ylöspäin.

Tällaiselta avokadoni näyttää nykyään. Mielestäni se on kasvanut todella hauskan näköiseksi, mutta se vie todella paljon tilaa, ja sitä on hankala siirrellä. En kuitenkaan haluaisi leikata sitä ellei ole ihan pakko. Ihan liian pienessä ruukussa pienen pieni avokado, jonka laitoin kasvamaan keväällä, muistaisinkohan nyt siirtää sen isompaan ruukkuun.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Kasvua ja kasvamattomuutta

Ehtiiköhän tänä vuonna kaikki lehdet pudota maahan ennen kuin ehdin ottaa ruskakuvia. Kun ei sitä kunnon ruskaa ole oikeastaan vielä ollut. Osa puista on jo pudottanut lehtensä, ja nyt, kun vihdoin alkaisi olla enemmän syksyn värejä näkyvissä, tuntuu lopuistakin suorastaan satavan niitä lehtiä maahan. Minusta tämä syksy on ollut todella hieno, toivottavasti se jatkuu yhtä upeana myös nyt lokakuussa.

Kehäkukkia pihallani ruskan sijaan.
Nyt, kun kasvimaallani on enää kasvamassa lehti- ja ruusukaalia, voisi olla sopiva hetki koota pieni yhteenveto tämän kevään/kesän/syksyn kasvusta pihallani. Ai niin persilja kasvaa ja voi myös hyvin kasvimaallani vieläkin, ja monivuotiset ruohosipuli ja mansikka tietysti. Mansikkamaatani laajensinkin tänään istuttamalla rönsyjä toiseenkin kasvimaapenkkiin, kun olen vihdoin sain siivottua kuolleet herneet, kurkut ja kesäkurpitsat sieltä pois.

Ruiskaunokitkin kukkivat pihallani vieläkin.
Yritän olla toistamatta itseäni, no kovin paljon ;) Yleisesti minun pihallani tänä kesänä hyötykasvit menestyivät huonommin ja kesäkukat paremmin. Erityisen huonosti kävi lantuille, nauriille ja vesimeloneille, joita en saanut ollenkaan, nauriit kyllä kasvattivat komeat naatit, jotka jättivät lantut ja punajuuret varjoonsa, mutta nauriita tai lanttuja niihin ei kasvanut ollenkaan. Osassa oli juurissa jonkun otuksen tekemiä vaurioita toisissa ei näkynyt mitään syytä kasvamattomuudelle. Vesimelonin taimet kuolivat jo keväällä yksi toisensa jälkeen, en tiedä miksi, mutta koska olin jo alunperinkin ollut mielestäni niiden kanssa myöhässä en kylvänyt uusia siemeniä.

Lähes kaikki hyötykasvini kärsivät alkukesän kylmyydestä, ja aika kauan sain odotella sadon kypsymistä, mutta suurimmaksi osaksi olen ihan tyytyväinen saamaani satoon. Sainhan omalta pihaltani kuitenkin ihan kivasti syötävää. Salaatti oli ainoa, jota ei tarvinnut odotella, ja jota oli enemmän kuin tarpeeksi. Chilejä, paprikoita ja tomaatteja sain sitten odotella senkin edestä. Chilejä alkoi myöhäisen alun jälkeen kypsyä melkein liiankin nopeasti ja liikaakin. Tomaatit ovat kypsyneet sisällä oikein hyvin, ja loppujen lopuksi olenkin saanut tänä kesänä, no syksynä! runsaasti tomaatteja, tomaatteja ei kuitenkaan voi olla liikaa! Paprikat ovat kypsyneet sisälläkin erittäin hitaasti ja pikkuhiljaa, vieläkin osa on ihan vihreitä.


Osa auringokukista kukkii vielä.
Postauksen kuviksi valitsin tämän kesän menestyjät pihallani, kesäkukat! Kuviin pääsivät harvat ja valitut tapaukset edustamaan lajiaan; vielä kukkivat ruiskaunokit, kehäkukat, petuniat ja auringonkukat.
Enkä voi jättää petuniaa pois tästäkään postauksesta, vielä kukkii.

torstai 2. lokakuuta 2014

Sadonkorjuu

Eilen nostin maasta loput porkkanat ja palsternakat, samalla korjasin talteen muunkin vielä kasvamassa olleen sadon, paitsi ruusu- ja lehtikaalit jäivät vielä kasvamaan(?).

Palsternakkaa kasvatin tänä kesänä ensimmäistä kertaa, ja olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen siitä saamaani satoon. Olen niitä jo useamman kerran käyttänyt, nyt maassa oli vielä jäjellä kolme isoa ja kolme pikkuruista. Pikkupalsternakat päätyivät heti eilen pataan, isot odottelevat käyttöä jääkaapin vihanneslokerossa paperipussissa.

Porkkanoita oli maassa vielä enemmän kuin olin odottanut, olenhan niitä sieltä syönyt pitkin kesää. Valitettavasti eivät vaan olleet  kovin isokokoisia, ja todella pikkiriikkisiäkin oli paljon. Porkkanoistakin isoimmat ovat paperipussissa jääkaapissa odottelemassa käyttöä. Pienet käytin myös eiliseen ruokaan, huh, mikä homma niiden pikkuisten pesemisessä oli ;)

Ei ole minusta purjosipulin kasvattajaksi, ei. En todellakaan tiedä, miksi ne eivät kasvaneet, mutta eivät todellakaan kasvaneet. Paksuin oli ehkä pikkurillini paksuinen, eikä sormeni todellakaan ole paksut, ohuimmat olivat sitten ihan sellaisia ruohoja kuin keväällä istuttaessani ne. Ja kuvassa on koko purjosipulisatoni :) eli ei niistä kovin moni edes selvinnyt syksyyn, vaikka itse en ole sieltä yhtään purjon vartta hakenut. Muiden purjot ovat varmaankin tämän kokoisia jo ulos istutettaessa eli olisiko pitänyt esikasvattaa kauemmin? (tuntui vaan, että ne eivät kasvaneet silloinkaan, vaan lähinnä kituivat) No, mutta ensi kesänä sitten taas uusi yritys. Näistäkin pienimmät menivät eiliseen ruokaan, muutama isompi jäi jääkaappiin odottelemaan.

Yllättäen löysin kasvimaaltani yhden avomaankurkunkin, ihmeellisesti oli säästynyt pakkaselta, ja maistui oikein hyvältä. Avomaalle itsestään kasvanut tomaatti oli ilmeisesti pudottanut raakileensa maahan pakkaselta suojaan, kasvi oli paleltunut, mutta tämä raakile vaikutti vahingoittumattomalta, katsotaan kypsyykö sisällä, vai pilaantuuko. Tänään keräsin vielä viimeisistä pihalle unohtuneista (ämpäreissä ja vastaavissa isoissa "ruukuissa" talon seinustalla kasvaneneista) tomaateista loput raakileet sisälle kypsymään. Aika paljon oli jo pakkasen pehmentämiä, jotka valitettavasti jouduin heittämään pois, mutta osa ainakin vaikutti ihan kunnollisilta.

Ja jos ei minulta onnistunut purjon kasvatus niin ei onnistunut myöskään punajuurien. Kuvassa koko sato, 4 pienen pientä punajuurta, loput eivät olleet kasvaneet ollenkaan. No, jaa kukaan muu ei varmaan olisi viitsinyt edes kerätä näitä talteen, mutta minä käytin myös nämä siihen eiliseen ruokaani. Ja kyllä ne maistuivat hyvälle :)

En tiedä olisiko minun pitänyt korjata myös pienen pienet ruusukaalini, vai voisivatkohan ne vielä vähän kasvaa. No jäivät nyt vielä kuitenkin sinne kasvimaalle, toivottavasti eivät jäädy pilalle, söisin kuitenkin mieluummin pienen pienetkin ruusukaalini kuin en ollenkaan.

Tänään leikkasin kuolleet kosmokset pois, ja siivosin paljon muutakin kuollutta kasvustoa pois. Mutta miten ihmeessä näin pienessä pihassa onkin niin paljon sitä siivottavaa. Vieläkin jäi vaikka kuinka paljon tekemistä, jatkan kun ehdin ja jaksan. Oli kyllä todella mukava siivota pihaa, ilmakin oli mitä parhain, aurinko paistoi pilvien lomasta ja lämmitti juuri sopivasti, eikä liikaa.

Pakkasen puremia

Lokakuu alkoi pakkasella. Viime yönä oli ilmeisesti ollut useamman asteen verran pakkasta, kun vielä aamullakin nurmikko ja kasvit olivat pihallani ihan huurteessa, ensimmäisen kerran tääällä tänä syksynä. Päivällä lämpötila nousi ihan mukavasti, oli todella kaunista ja aurinkoista. Suurin osa kesäkukistani taisi nyt saada tarpeekseen, liian kylmä on liian kylmää, mutta en tänään vielä ehtinyt siivota niitä pois. Oli liian kiire sadonkorjuun kanssa. Ajattelin, että loput porkkanat ja palsternakat on syytä korjata talteen viimeistään nyt. Ja muutakin satoa korjasin, mutta sadonkorjuustani kirjoitan enemmän toisella kertaa.

Ikkunalla parvekelaatikoissa kukkivat petuniat näyttivät säästyneen pakkaselta. Tämän ja seuraavat kolme kuvaa otin aamulla, mutta vasta noin puoli kymmenen aikaan.


Ruukussa maassa kasvavat petuniat olivat huurteessa, kuten myös kosmokset, joista suurin osa myös nuokkui tällä tavalla.
















Mutta pari tuntia myöhemmin suurin osa ruukussa olevista petunian kukista näytti ihan toiselta, ihan kuin mitään pakkasta ei olisikaan ollut. Tosin jonkun verran sain nyppiä paleltuneita kukkia ja nuppuja pois, mutta jäljelle jäi vielä niin paljon kukkia ja nuppuja, että petuniat saavat edelleen jatkaa eloaan siinä ruukussakin. Kaikki kosmokset aion heittää pois huomenna, kun tänään en ehtinyt. Alla olevat kuvat otin siis tänään vähän ennen kahtatoista.