Paluu puutarhaan, kyllä kukkii

Vaikka kosmoskukkakasvustoni luonnossa näyttävät upeilta, ja niissä on runsaasti kukkia en osaa ottaa niistä edustavia yleiskuvia, joten kuvasin yksittäisiä kukkia.

Kuten jo tuolla käsityöblogin puolella totesin muutaman päivän nettipaussista kasvoi monen kuukauden blogitauko. Tämän blogin puolella on kyllä ollut pientä hiipumista jo pidemmän aikaa, ja paluu tuntui hieman hankalammalta. Jo keväällä alkoi tuntua siltä, että mitä minä mitään puutarhablogia pidän, kun ei minulla mitään kunnollista puutarhaakaan ole. Mutta katsotaan nyt, miten tämä tästä jatkuu, en nyt osaa vielä oikein tätä lopettaakaan. Haaveilen oikeasta puutarhasta (vaikka se tällä hetkellä tuntuukin aika kaukaiselta haaveelta) ja iloitsen tuosta pienestä pihastani täysillä.

Petunioistakin osa on vielä upeita, vaikka osa oli kärsinytkin niin pahasti kuivuudesta, että joutui pois.

Kesän mittaan otin kyllä jonkin verran enemmän tai vähemmän onnistuneita kuvia, sillä ajatuksella, että tästä voisin kirjoittaa blogissani. No, kirjoittamatta jäi. Enkä enää tietenkään yhtään muista, mitä olin ajatellut kirjoittaa, mutta mahdollisesti palaan kuitenkin myöhemmin jossain vaiheessa kesätunnelmiin kesäisten kuvien kera.

Kehäkukat ovat upeita, ja ihania väripilkkuja tällaisena harmaanakin päivänä. Kasvavat minulla vaan hieman hankalasti kuvattavassa paikassa, joten vain pieni osa pääsi kuvaan.

Myös tuoksuherneet kukkivat edelleen runsaslukuisina.

Nämä miniauringonkukat olivat aloittaneet kukintansa reissuni aikana, mutta onneksi kukkivat vielä. Näiden lisäksi myös isoissa auringokukissa on vieläkin kukkia, vaikka niistä osa kukki jo ennen reissuani, ja nyt linnut käyvät syömässä niistä siemeniä.

Osa köynnöskrasseistanikin kukkii vielä hienosti, osa ei ;)

Tällä kertaa kuitenkin kukkakuvia eiliseltä. Palasin viikko sitten kuukauden reissulta kotiin, ja vaikka nyt olenkin sitten viikon ajan saanut raivata kuollutta kasvustoa pois, olin yllättynyt siitä kuinka hienolta puutarhassani vielä näyttää. Rehevät ja runsaasti kukkivat kosmoskukkakasvustot ovat pääasiassa vastuussa tästä kesäisestä kauneudesta puutarhassani. Ihanat kosmoskukat!

 

Pidän kesästä kiinni

 Enpä voi oikein sanoa kesäkukkien enää kukoistavan puutarhassani, tai oikeastaan, eivät ne oikein kukoistaneet koko kesänä. Mutta lämpimien öiden ansiosta kukat ovat edelleen suurimmaksi osaksi hengissä, ja koko ajan siellä jotain kukkiikin. Olenkin keräillyt niitä nyt sisälle maljakoihin, ovat paljon enemmän edukseen maljakoissa kuin ulkona siellä täällä yksittäisinä, tuulen ja sateen riepottelemina.

Ainokainen auringonkukka

Vain yksi auringonkukka kukkii pihallani. Mutta onneksi edes se yksi, ja hieman on toivoa toisenkin kukan avautumisesta.

Viikko sitten hiukan kohmeinen kimalainen oli löytänyt tiensä juuri avautuneeseen kukkaan.

Tänään kukka täydessä loistossaan, ja viereisessä auringokukassa jo suuri nuppu. Tänä vuonna auringokukkien kasvatukseni ei oikein onnistunut, mutta onneksi annoin näiden kasvimaalle itsestään ilmestyneiden kasvaa kaikessa rauhassa porkkanamaan keskellä ;)

Siemenestä esikasvattamani ja aidan viereen istuttamani taimet eivät nimittäin ole oikein kasvaneet, onhan näissä minitaimissakin nuppuja, saa nähdä ehtivätkö kukkia ennen pakkasia. Eivätpä nuo aidan viereen istuttamani punakosmoksetkaan kovin  hyvin tuossa menestyneet.

Tintin taittama

Pikainen postaus pitkästä aikaa. Leikkasin tänään pihallani viime päivien sateiden kaatamia, pehmentämiä ja homehduttamia kuihtuneita auringonkukkia pois. Työ jäi hieman kesken, kun sain vieraita, mutta huonoimmat ehdin onneksi poistaa. Yhden miniauringonkukan jätin vielä kukkimaan, se kun seisoi kauniisti pystyssä ja kukkakin näytti vielä ihan hyvältä. Mutta eipä sekään sitten kauan pystyssä pysynyt. Satuin katsomaan ikkunasta, kun yksi talitiainen päätti kiivetä kyseiseen kukkaan. Linnut kiivetessä varsi taipui kohti maata, ja kun lintu pääsi kukkaan asti taittui varsi kokonaan poikki. Hain taittuneen kukan sitten sisälle maljakkoon, mutta eihän se sitten lähemmin tarkasteltuna enää ihan niin hyvän näköinen ollutkaan. Paremmalta se ulkona näytti, mutta saa nyt ilahduttaa minua sisällä niin kauan kuin kestää.

Terveisiä talitiaiselta!

Sirkutusta ja sirkeitä sitruksia

Monet pikkulinnut ovat vakituisia vierailijoita pihallani, erityisesti nyt syksyllä niitä on ollut paljon. Ne käyvät auringonkukissani syömässä siemeniä, myös esimerkiksi kasvimaalaatikoista ja nurmikolta näyttävät nokkivan syömistä. Niiden touhuja on hauska seurata, ja olen jättänyt kasvimaalleni tukikeppejä ja maissien varret pystyyn, koska linnut tykkäävät kiipeillä ja istuskella niiden päällä. Taitavatpa joistain niistä löytää joitain pikkuotuksia ruuakseenkin. Auringonkukat ovat saaneet myös olla paikallaan niin kauan kun ovat pysyneet pystyssä tai linnut  ovat syöneet kaikki siemenet, vielä niitä on jäljellä. Ensimmäisinä lakastuneista kukista otin siemenet talteen, linnut saavat niitä sitten talvella (osan säästän ensi vuoden kasvatuksia varten), mutta muuten olen siivonnut pois vain maahan laonneita auringonkukkia, niistäkin olen ottanut siemenet talteen mikäli niitä on niissä ollut (jäljellä). Punaiset/ruskeat auringonkukkani eivät ehtineet kukkia, harmikseni nuput paleltuivat ennen kuin ehtivät avautua.

Enimmäkseen pihallani lentelee talitiaisia, sinitiaisia ja varpusia, mutta myös ainakin punarintoja on näkynyt. Harmikseni sirkeät sirkuttajat eivät kuitenkaan ole suostuneet kuvattaviksi, joten kuvissa sirkeitä sitruksiani ;)

Kesällä 2013 kasvatin siemenistä myös sitruunoita, jotka huhtikuussa näyttivät tältä. Kuvasta ehkä näkee tai sitten, mutta katkaisin toisesta sitruunasta latvan, koska toivoin sen siten haarautuvan. Ja huhtikuussa (tuolloin 17.päivänä) kylvin 4 greipin siementä, jotka kaikki itivät melko nopeastikin. Kaikki sitrukseni olivat koko kesän erittäin huonolla hoidolla ulkosalla, säiden armoilla, välillä sentään kastelin tarvittaessa. Greipit olivat ihan pienissä ruukuissa, ja vasta kun ilmat lakoivat kylmentyä ja otin ne sisälle, siirsin ne isompiin ruukkuihin. Siis ne kolme, jotka minulla vielä oli jäljellä, yhden annoin isälleni joskus kesällä.

En oikein tiedä kumpi on parempi, tuo vapaasti kasvanut on kyllä ihan hyvän näköinen vielä, mutta saisi tehdä oksia sivullekin eikä vaan koko ajan kasvaa pelkkää pituutta. Tuo katkastu on kasvattanut kaksi latvaa, mutta hieman hassusti sivuun ja lähelle toisiaan, eli ei oikein hyvä. Mutta olkoot nyt toistaiseksi tuollaisia, leikkaan myöhemmin jos on tarpeen, tai heitän nämä pois ja kasvatan uudet, jos alkavat liian hankaliksi.

Kovin ovat hitaasti kasvaneet nämä greipit, mutta mitä muuta sitä oikeastaan voisi odottakaan, kun kiduttaa niitä pienissä ruukuissa, sateeessa ja paahteessa, kylmässä ja kuumassa, koko kesän. Muistaakseni nuo sitruunanikaan eivät kyllä viime syksynä olleet juuri tätä isompia, keväällä vasta alkoivat enemmän kasvaa, ja kesällä. Odotellaan ja seuraillaan miten näiden käy.

Myrskyn jälkeen

Vieläkin tuulee melkoisesti, mutta aurinko paistaa ja on kaunista ja lämmintä. Keltaisia koivun lehtiä leijailee nurmikolleni, kesäkurpitsan kuolleet lehtivarret törröttävät kasvimaalta ja monet muutkin kasvit ovat alkaneet lakastua, on syksy.

Kullankeltainen auringonkukka loistaa lakastuneiden kasvustojen keskellä. Paljon on tullut kasvimaalle siivottavaa, lakastunutta kasvustoa lyhyessä ajassa. (Puoli)villi puutarhani on villiintynyt ehkä jo hieman liikaakin. Keskityn kuitenkin kauniisiin yksityiskohtiin, kukkiin, punaisiin pieniin tomaatteihin, ihanasti lämmittävään auringonpaisteeseen, valoon ja väreihin.

Auringonkeltaista ja oranssia

Koko syyskuun alkupuoli on ollut upea, on ollut ihanan lämmintä ja kaunista. Aamuisin on ollut todella sankkoja sumuja ja aamupäivisin on usein ollut pilvistä, mutta loppupäivät ovatkin sitten olleet aurinkoisia, kauniita ja lämpimiä. Ilmassa on toisaalta selvää syksyn tuntua ja kuitenkin myös vielä kesän lämpöä ja väriä. Kesäkukkani ovat jatkaneet loistavaa kukintaansa, ja toki toivon, että jatkavat vielä pitkään. Tällä kertaa kuvissani on auringossa hehkuvia keltaisia ja oransseja värejä pihaltani.

 Krassi ja auringonkukka kasvimaan reunassa.

 Amiraaliperhonen auringonkukassa auringonkukkalaatikossani.

 Kehäkukkia minulla ei tänä vuonna ole kovin paljon, mutta upeita ne ovat.

 Samettikukatkin ovat edelleen kauniita ja hyönteisetkin tykkää.

Kesäkurpitsat tekee edelleen verkkaiseen tahtiin uusia kukkia ja alkuja, kunpa vaan lämpötila pysyisi tarpeeksi lämpimänä näille.

Oranssinpunaista ja mustaa iloa

Pihassani usein viime aikoina vieraillut amiraaliperhonen suostui viimein poseeraamaan minulle. Se on tosiaan ilahduttanut minua vierailuillaan elokuun alusta lähtien melko usein, mutta kuvaamaan en sitä ole aiemmin onnistunut. En tietenkään voi olla varma, että se on ollut yksi ja sama yksilö, joka täällä on lennellyt, ja aluksi niitä saattoi olla kaksikin, mutta nyt jo pidemmän aikaa se on käynyt täällä yksin. Vain silloin, kun olen ollut pihalla ilman kameraa se on pysähdellyt pidemmäksi aikaa paikalleen ja jos olen lähtenyt hakemaan kameraa se on häipynyt. Jos olen ollut pihalla kameran kanssa sen tullessa vierailulle, se on pyrähdellyt edestakaisin kukasta toiseen pysähtymättä kunnolla mihinkään. Paitsi toissapäivänä, mutta silloin loppui sitten kamerasta akku.

Tämä auringonkukka on jo parhaat päivänsä nähnyt eikä amiraali siinä kovin kauan viihtynytkään.

Onneksi se siirtyi vain toiseen auringonkukkaan pihallani.

Eikä sillä sitten enää ollut kiire minnekään.

Leppäkerttuja on pihallani näkynyt tänä kesänä melko paljon. Aikaisemmin näkyi lähinnä ruutupirkkoja ja nyt enimmäkseen näitä seitsenpistepirkkoja. Erittäin tervetulleita vieraita nämäkin, kirvoja ei olekaan alkukesän jälkeen juuri näkynyt.

Elokuun viimeisen päivän kukkia

Auringonkukat ovat upeita, kukat kestävät kauan ja houkuttelevat kimalaisia ja muita öttiäisiä, uusia kukkia on avautunut pikkuhiljaa. Kosmoskukissa on edelleen paljon kukkia ja nuppuja. Myös ruiskaunokit, petuniat ja köynnöskrassit kukkivat edelleen kauniisti.

Sadepäivä

Tänään on ollut harmaa ja sateinen päivä. Luulen, että sade on ollut vaan hyväksi kasvimaille ja luonnolle muutenkin, ja minusta sadepäivä silloin tällöin on oikein mukavaa vaihtelua. Sitä paitsi auringonkukat oikein loistavat upeina pikkuaurinkoina tuon harmauden keskellä, ihanat keltaiset kukkani! Nyt vaan toivon, että sateen jälkeen tulisi riittävästi lämmintä ja auringonpaistetta, että maissit ja tomaatit kypsyvät. Kovin syksyiseltä on nyt tuntunut jo jonkun aikaa, olisin ihan mielelläni nauttinut vielä kesästä tämän kuukauden loppuun asti. Kesä menee aina niin nopeasti ohi, mutta toisaalta nautin kyllä syksystäkin.

Tässä vähän pihani väriloistoa harmaana päivänä sateisen välissä.

Ja tässä näkyy maissitkin.

Näissä tomaateissa (lajike on 'Roma') on aika paljon raakileita, kunpa vaan olisi tarpeeksi pitkään tarpeeksi lämmintä, että ehtisivät kypsyäkin.

Pieniä suloisia aurinkoja

Pihassani on alkanut loistaa pieniä keltaisia aurinkoja siellä täällä. Ja kukkia on on varmasti pian aukeamassa lisää. Voi, kun tykkään näistä mun pikkuisista.

Kukkapenkissä kahden jo aikaisemmin esittelemäni isomman välissä kukkii tällainen pikkuinen ihanuus. Vieressä kasvavista matalampi on alkanut näyttää hieman huonokuntoiselta, mutta toivottavasti pian avautuu uusia kukkia muihin penkin auringonkukkiin. 

Tämä todella pikkuinen kukka kurkistelee isompien sisarustensa välistä auringonkukkalaatikossani, jossa kasvaa myös kosmoskukkia.

Aidan vieressä "mansikkamaan" takana kasvaa tämä pieni ja matala suloisuus. Kasvupaikka ei ehkä ollut kovin hyvä, ja aika lailla hoitamattakin nämä jäivät (niitä kasvaa siellä useampiakin aidan ja kavimaalaatikoideni välissä, muut eivät vielä kuki).

Kohta avautuu myös tämä vähän korkeammaksi ja suuremmaksi kasvanut auringonkukka, myöskin aidan vieressä, mutta kasvimaalaatikon vieressä. Sokeriherneiden tukikeppikin on päässyt kuvaan mukaan ja taustalla näkyy naapurin (ränsistynyt) ruusu.

Olen nyt tänä kesänä useita eri puutarhablogeja lueskellessani huomannut, että moni puutarhuri ei halua puutarhaansa keltaisia kukkia. Mutta minä haluan, keltainen ei oikeastaan muuten ole koskaan ollut minun värini, mutta puutarhaani haluan keltaisia kukkia ja jopa oransseja, vaikka oranssi on vielä vähemmän minun värejäni. Mutta eniten tykkään oikein kunnon keltaisista, kuten nämä auringonkukkani. Tai sitten punaoransseista kukista, kuten pihassani alkukesästä kukkivat liljat.

Mutta palatakseni takaisin auringonkukkiini, ne kaikki, suurista kokoeroistaan huolimatta, ovat samoista siemenistä kasvaneita. Niistä, jotka keräsin viime syksynä pihallani kasvaneista auringonkukista. Valitettavasti minulla ei ole tallella niiden siemenpussia, enkä muista millaisiksi niiden kuuluisi kasvaa. Muistaisin, ettei kyseessä ollut erityisen korkea lajike. Viime kesänä niistä yksikään ei kasvanut kovin korkeaksi, ja toisten varjoon jääneet jäivät vähän toisia matalemmiksi. Kylvin ne alunperin liian tiheään, ja siirsin ne avarammille kasvupaikoille vasta aika myöhään, mutta ei niissä ihan tällaisia minejä ollut. Näiden lisäksi pihallani on kaksi oletettavasti puna(ruskea)kukkaisen auringonkukan taimea, mutta niissä ei vielä ole mitään merkkejä kukista.

Auringonkukat on ihania, kun ne on niin aurinkoisia!

Auringonkukka

Kukasta asiaa tai eipä oikeastaan mitään asiaakaan, kunhan taas jaan kukkieni tuottamaa iloa. Ensimmäinen auringonkukka aukesi tänään. Ja lisää kukkia on jo pian tulossa.

Auringonkukkani ovat kasvaneet todella erikokoisiksi. Kesäkuun kylmillä ilmoilla taimet kasvoivat niin hitaasti, että ajattelin niiden kaikkien jäävän hyvin mataliksi ja ehdinpä epäillä ehtisivätkö kukkiakaan, mutta ehtivätpä hyvinkin. Tästä eilen otetusta kuvasta näkee kuinka erikorkuisia nämä auringonkukkani oikein ovatkaan. Tarkoitukseni ei ollut kasvattaa mitään erityisen korkeita vaan kukkivia kasveja. Enkä tiedä mikä tuon yhden (nyt kukkivan) innosti lopulta noin hurjaan kasvuun. Minusta on kuitenkin kivan näköistä, kun kasvit ovat erikorkuisia, jolloin kukat asettuvat hauskasti monelle tasolle (kunhan avautuvat).

Aidan vieressä kasvimaapenkin takana kasvaa pari auringonkukkaa kehäkukat seuranaan.

Myös toisella puolella pihaa aidan vieressä kasvaa auringokukkia. Näiden joukkoon kylvin myös ruiskukkia, mutta vain pari siementä iti (tai sitten kitkin taimet alkukesällä vahingossa pois vuohenputkia irti nyhtäessäni) eivätkä nekään kuki vielä. Varsinkin nämä auringokukat ovat kasvaneet aika huonosti, nyt kyllä ihan viime aikoina osa taimista hieman kirinyt. Paikka oli alkukesästä ehkä liian kylmä ja märkä pensasaidan varjostaessa, ja lisäksi naapurin ruusussa, jonka oksat kurottelivat minun pihaani, oli ilmeisesti jotain ötököitä, jotka olivat sitten vahingoittaneet myös auringonkukkiani.

Näiden kuvissa esiintyvien auringonkukkayksilöiden lisäksi minulla on joitakin taimia laatikossa kasvamassa sekä kaksi pienissä ruukuissa. Suurin osa auringonkukistani on kasvatettu viime vuotisista kukista keräämistäni siemenistä, ja niistä suurimman osan esikasvatin. Kukkapenkkiin heittelin siemeniä myös suoraan, ja kukkapenkin pienemmistä taimista suurin osa onkin esikasvattamattomia. Aitojen vierustoille kylvin (liian) aikaisin keväällä suoraan maahan puna- ja ruskeakukkaisia auringonkukkia, mutta niistä siemenistä kasvoi ilmeisesti vain pari taimea, ja niidenkin itäminen kesti todella kauan, joten istutin aitojen vierustoille lisäksi esikasvattamiani taimia. Ainakin toivon, että ne muutamat taimet ovat niitä punakukkaisia, eivätkä jotain itsestään kylväytyneitä (tai lintujen kylvämiä) keltaisia.