Oranssinpunaista ja mustaa iloa

Pihassani usein viime aikoina vieraillut amiraaliperhonen suostui viimein poseeraamaan minulle. Se on tosiaan ilahduttanut minua vierailuillaan elokuun alusta lähtien melko usein, mutta kuvaamaan en sitä ole aiemmin onnistunut. En tietenkään voi olla varma, että se on ollut yksi ja sama yksilö, joka täällä on lennellyt, ja aluksi niitä saattoi olla kaksikin, mutta nyt jo pidemmän aikaa se on käynyt täällä yksin. Vain silloin, kun olen ollut pihalla ilman kameraa se on pysähdellyt pidemmäksi aikaa paikalleen ja jos olen lähtenyt hakemaan kameraa se on häipynyt. Jos olen ollut pihalla kameran kanssa sen tullessa vierailulle, se on pyrähdellyt edestakaisin kukasta toiseen pysähtymättä kunnolla mihinkään. Paitsi toissapäivänä, mutta silloin loppui sitten kamerasta akku.

Tämä auringonkukka on jo parhaat päivänsä nähnyt eikä amiraali siinä kovin kauan viihtynytkään.

Onneksi se siirtyi vain toiseen auringonkukkaan pihallani.

Eikä sillä sitten enää ollut kiire minnekään.

Leppäkerttuja on pihallani näkynyt tänä kesänä melko paljon. Aikaisemmin näkyi lähinnä ruutupirkkoja ja nyt enimmäkseen näitä seitsenpistepirkkoja. Erittäin tervetulleita vieraita nämäkin, kirvoja ei olekaan alkukesän jälkeen juuri näkynyt.