Reilun vuoden vanhan avokadoni syyskuulumisia

Tänään siirrytäänkin puutarhastani sisätiloihin, kuten suurin osa elossa olevista kasveistanikin. Suurin osa puutarhan kasveista on kyllä jo tähän aikaan vuodesta kuollut, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Sisälle siirtynyt ruukkuviidakko harvenee pikkuhiljaa, kun paprikat, tomaatit ja chilit saavat satonsa kypsyteltyä, ja kaikkensa antaneina joutuvat sitten pois heitetyiksi. Talven tullen "puutarhaharrastukseni" siirtyy sisälle, ja luulenpa, että uusia hedelmien siemeniä päätyy multaan tämänkin talven aikana.

Eilen kylvin yhden tammen siemenen ruukkuun (toisen tökkäsin kasvimaan nurkkaan). Isäni pihassa olevan tammen alta nämä siemenet otin talteen. Olin hieman myöhässä, ja terhojen löytäminen oli aika haasteellista, linnut olivat nimittäin ehtineet syödä melkein kaikki terhot, vaikka niitä olikin paljon (vielä edellisellä kerralla, kun puuta katselin). Lopulta otin vain nuo kaksi siementä itselleni, ja isäni sai kylvää loput pihalleen (ja jonkun myös ruukkuun). Mielenkiinnolla odotan kasvaako niistä mitään.

Kirjoitin keväällä avokadostani, jonka kasvatin kesällä 2013 siemenestä. Täältä voit lukea mitä kirjoitin avokadostani keväällä, ja täällä on kuva siitä huhtikuussa. Kesällä avokadoni sai ulkoilla jonkun verran, mutta vaihtelevista säistä ja kasvin haastavasta ulkomuodosta johtuen sen ulkoilut jäivät melko vähäisiksi. Alkukesän ulkoilujen seurauksena sen varret taipuivat sivuille ja se alkoi kasvattaa kahta oksaa ylöspäin.

Tällaiselta avokadoni näyttää nykyään. Mielestäni se on kasvanut todella hauskan näköiseksi, mutta se vie todella paljon tilaa, ja sitä on hankala siirrellä. En kuitenkaan haluaisi leikata sitä ellei ole ihan pakko. Ihan liian pienessä ruukussa pienen pieni avokado, jonka laitoin kasvamaan keväällä, muistaisinkohan nyt siirtää sen isompaan ruukkuun.

Kaunista isäni pihalla

Otin viikonloppuna muutamia kuvia isäni pihalla. Isäni pihalla on paljon kaikkea kaunista. Haluan nyt jakaa ihan vain muutamin kuvin joitakin niistä täällä blogissa.

Näillä syysleimuilla oli vaikeuksia pysyä pystyssä, kukathan painavat aika paljon varsinkin sateen kasteltua ne, mutta isäni mukaan pääasiallinen syy siihen, että suurin osa näistä oli kaatunut maata vasten, oli se, että kissanpennut olivat keksineet kivan leikkipaikan.

Kultapallot olivat pysyneet ihmeen hyvin pystyssä kissanpennuista ja sateista huolimatta. Toki isäni olikin laittanut näille naruista tukia.

Tammeen näyttää tulevan runsaasti terhoja, en muistakaan tämän tammen aikaisemmin terhoja tehneen, tai ainakaan enempää kuin jonkin yksittäisen jonain vuonna. Mutta tänä keväänä se kukki todella runsaasti ja siihen ilmaantui mahdottoman paljon pieniä terhon alkuja ja nyt yllättävän moni alku on kasvanut jo aika suureksi.

Lopuksi vielä kuva niistä kukkapenkkien tuholaisista. Kaikki neljä kissanpentua onnistuvat tässä näyttämään hyvin viattomilta ja rauhallisilta.