Näytetään tekstit, joissa on tunniste siemenestä kasvatetut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste siemenestä kasvatetut. Näytä kaikki tekstit

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Alkukevään tunnelmia ja esikoita

Palataanpa hetkeksi kesätunnelmista takaisin tähän hetkeen. Kevättalvi on minusta samanaikaisesti  ihanaa ja turhauttavaa aikaa. Ihanaa on päivien pidentyminen ja valon ja lämmön lisääntyminen, ja kevään alkaminen ja kesän lähentyminen. Turhauttavaa on se, että en osaa nauttia lumesta enää tähän vuodenaikaan, ja pahinta ovat lumisateet aurinkoisten ihanien kevätpäivien jälkeen. Ihanaa on myös tehdä kylvöjä ja seurata pienten taimien kasvua. Turhauttavaa on odottaa sopivaa kylvöaikaa ja sitä, että pääsisi ulos puutarhaan puuhailemaan. Ihanaa on seurata kevään edistymistä, mutta on turhauttavaa, kun keväisten säiden jälkeen tulee taas vähemmän keväisiä ilmoja. Tällä hetkellä yritän kovasti hillitä kylvöhalujani. Seuraavana minulla on kylvövuorossa tomaatit, samettikukat, mustasilmäsusannat, ruusu- ja lehtikaalit sekä vesimelonit, mutta millään niistä ei ole vielä kiire.

Eipä nämä petunian taimeni näytä tänäkään vuonna kovin kummoisilta, mutta aika hyvin vanhat siemenet itivät. Ja joka vuosi ne ovat aluksi ( ja aika pitkään) näyttäneet toivottoman pieniltä ja surkeilta, ja kuitenkin lopulta niistä on tullut ihan hyviä. Pitäisi vaan alkaa kouliminen.

Sitten vielä pieni esikkokatsaus. Haluaisin saada viime viikolla ostamani esikot pysymään hengissä, niin että voisin istuttaa ne myöhemmin puutarhaani. Nyt kaipaisinkin vinkkejä, joiden avulla onnistuisin siinä :) Kaikissa kolmessa lehdet näyttävät hyviltä ja niihin on kasvanut uusiakin, kaikissa on myös nuppuja, kukkatilanne näkyy kuvissa. Kaikki neuvot ja vinkit ja kokemukset ovat tervetulleita. Itselläni ei ole näistä mitään aikaisempaa kokemusta, eikä mitään muuta tietoa kuin mitä pikaisella googlailulla löysin, joten kaikki tieto kelpaa. Mitä kannattaa tehdä, tai mitä ei kannata tehdä ;)

Ensimmäiset kukat ovat kuihtuneet, mutta uusia on avautunut, ovat vaan paljon pienempiä ja vaaleampia kuin alkuperäiset kukat, mikä ei kyllä haittaa yhtään, minusta nämä ovat söpöjä.

Tässä on eniten kukkia, saattaa olla vielä osa alkuperäisistäkin, ja uusistakin osa on ollut alkuperäisen kokoisia ja värisiä (tässä kuvassa värit eivät ole ihan oikeat), osa uusista kukista on hieman vaaleampia ja pienempiä ja osa vielä vaaleampia ja pienempiä.

Pahoitteluni surkeasta kuvasta, tarkennus ihan pielessä. Keltaisen esikon uudet pienet kukat ovat kuihtuneet melkein samantien aina avauduttuaan.

perjantai 26. helmikuuta 2016

Kesäkukkiani, tuoksuherne

 
Aamupäivällä aurinko paistoi ihanan keväisesti, mutta nyt sataa taas lisää lunta. (Tai siis tällä hetkellä sekä aurinko paistaa että sataa lunta) Joten on oikein sopiva aika palata taas kesäkukkien ja -kuvien pariin.
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, kasvatin viime kesänä ensimmäistä kertaa monia kesäkukkia. Voitin viime keväänä eräässä blogiarvonnassa malopin, tuoksuherneen ja harjaneilikan siemeniä. Nämä kaikki olivat minulle uusia tuttavuuksia. Näistä harjaneilikka on kaksivuotinen eli sen pitäisi kukkia tänä vuonna. Hieman kyllä epäilen niiden kukkimista, sillä taimet eivät kasvaneet mitenkään kovin hyvin viime kesänä. Malopit eivät myöskään kasvaneet ja kukkineet niin hyvin kuin olisin toivonut. Jäivät aika mataliksi ja kaatuilivat sateissa ja tuulissa, kukat olivat kauniita, mutta ei niitä kovin runsaasti ollut.
Tuoksuherneet kasvoivat ja kukkivat sentään vähän paremmin, itävyys ei ollut ihan parasta mahdollista, mutta esikasvatus sujui muuten ihan hyvin. Kylmä alkukesä hidastutti niidenkin kasvua ja viivästytti kukintaa, joka olikin parhaimmillaan vasta loppukesästä elokuussa ja jatkui pitkälle syksyyn.
Tuoksuherneitä aion ehdottomasti kasvattaa jatkossakin. (Miten ihmeessä en ole kasvattanut näitä vielä aikaisemmin.) Ja näitä haluan enemmän ja toivottavasti saan ensi kesänä kukkia myös aikaisemmin. Loppukesästä annoin osan kukista kehittää siemeniä, jotka keräsin talteen. Joten tänä vuonna aion ostettujen siementen lisäksi kokeilla itse talteen kerätyistä siemenistä kasvattamista.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kesäkukkiani, mustasilmäsusanna

 
Ulkona sataa lunta ja räntää. Minä odotan malttamattomana kevättä ja kesää. Mieli karkaa haaveilemaan kesän kukkaloistosta, uppoudun katselemaan viime kesän kukkakuviani. Ja muistelessani viime kesän kasvatuksiani teen suunnitelmia tälle kesälle. Viime kesänä kasvatin monia kesäkukkia ensimmäistä kertaa. Ensimmäisenä uutena kokeiluna oli lobelian kasvatus siemenestä. Se jäi yhden kerran kokeiluksi, siemenet itivät huonosti ja itäneet taimet kasvoivat huonosti, ja kuolivat lopulta kaikki. Eipä niistä sitten sen enempää, en viitsi yrittää uudestaan.

Ensimmäiset kukat olen kuvannut vasta 31.7.2015.

Toisena uutena kesäkukkana kokeilin mustasilmäsusannan kasvattamista. Eipä sekään ihan suunnitelmien mukaan sujunut, mutta niiden kanssa uusi yritys tänä vuonna. Viime vuonna kylvin mustasilmäsusannat 11.3. Ne itivät ihan hyvin, ja osa niistä kasvoi vähän liiankin hyvin, joten niiden käsittely oli hieman hankalaa esikasvatuksen aikana. Koska taimet alkoivat kiertyä toistensa ja muiden lähellä olevien kasvien ympärille, istutin ne ulos vähän liian aikaisin. Alkukesä oli niin kylmä, että ulos istuttamisen jälkeen niiden kasvu pysähtyi pitkäksi aikaa kokonaan, ja monen taimen ylemmät osat kuolivat kokonaan eli pitkä esikasvatus meni hukkaan. Joten en ole varma pitäisikö ne kylvää tänä vuonna myöhemmin, vai latvoa niitä ahkerammin. Ja toisaalta, ei kai koko kesäkuu voi tänä vuonna olla yhtä kylmä kuin viime vuonna, eihän ;) Kasvu oli siis tosi hidasta koko kesän, ja kukinta alkoi vasta loppukesästä.

Tarkoitus oli, että susannat olisivat kietoutuneet keppirakennelmaan peittäen kepit muodostaen kauniin kukkatornin, mutta vasta syyskuun lopussa kasvit olivat päässeet alkuun. Kuvittelin siis, että kesäkuussa olisi näyttänyt suunnilleen tältä, ja myöhemmin kasvua ja kukkia olisi ollut paljon enemmän, mutta ehkä ensi kesänä :)

Elokuussa kukkia oli kyllä jonkin verran, mutta suurin osa niistä piileskeli kasvien alaosissa lehtien ja ylempien oksien alla, joten mistään kukkaloistosta ei voida puhua.

perjantai 19. helmikuuta 2016

Petuniota siemenistä

Suunnitelmia, haaveita, intoa...ja lisää kylvöjä. Eilen kylvin ruukkuihin basilikaa, oreganoa, persiljaa, tilliä ja salaattia. Seuraavat kylvöt teen sitten maaliskuussa, paitsi... petunioita pitäisi kylvää vielä vähän lisää, loputkin siemenet multaan :) Siemenet olen kerännyt omista kukistani, mutta viime syksynä en muistanut ottaa uusia siemeniä talteen, joten nyt vähän jännittää itävätkö vanhat siemenet.

 

Viime kesänä petuniani kärsivät alkukesän kylmistä ja sateisista säistä. Eivätkä kasvaneet ja kukkineet ollenkaan niin hienosti kuin edellisenä kesänä, ja olivat parhaimmillaan vasta syksyllä, mutta tarjosivat silti upeita yllätyksiä pitkin kesää. Keräsin näihin kollaaseihin joitakin kuvia viime kesältä. On ihan uskomatonta, että niistä pikkuruisista siemenistä kasvaa niin upeita kukkia. Itse kerätyistä siemenistä voi tulla vaikka minkä värisiä ja näköisiä kukkia, upeita yllätyksiä!

 

Jotain kukkajuttuja tulee nyt varmaan lisääkin, seuraavia kylvöjä odotellessa.

torstai 30. huhtikuuta 2015

Vappukukkani

Tänä aamuna löysin ikkunaltani ihanan yllätyksen; ensimmäinen petuniani oli avannut ensimmäisen kukkansa. Ihana!


 Ja toisessakin petuniassa oli aukeamassa oleva nuppu.

Illalla kotiin tullessani huomasin sitten senkin avautuneen, suloinen pikkuinen kukka :)

Iloista vappua kaikille!


tiistai 21. lokakuuta 2014

Melkein unohtuneet annoonat

Mainitsinkin joskus loppukeväällä tai alkukesällä kylväneeni talvella annoonan siemeniä, jotka eivät itäneet ennen kuin kierrätin mullat siemenineen tomaattikylvöksiini, joihin sitten pikkuhiljaa alkukesän aikana alkoi ilmaantua annoonan taimia. Olin kylvänyt myös papaijan siemeniä, ja niiden taimia ilmaantuikin ensin, myöhemmin esiin puskivat annoonat. Kaikki papaijan taimet  kuolivat ennen kuin sain niitä siirrettyä mihinkään, mutta annoonat olivat sitkeämpää sorttia. Yhden taimen istutin ruukkuun joskus kesällä, muut taimet kasvoivat unohdettuina tomaattien kanssa samoissa ruukuissa koko kesän. Vasta nyt, kun heitin tomaatit pois, istutin annoonat omiin ruukkuihinsa.


Kaksi viikkoa sitten otetussa kuvassa tuolloin omiin ruukkuihinsa istutetut annoonan taimet. Takana avokado, jonka siirsin samalla pikkiriikkisestä purkista tuohon hieman isompaan.

Kunhan tämä tomaatti- ja paprikaviidakkoni tästä vielä harvenee, voisin kokeilla papaijan kasvatusta uudelleen, ja mitäköhän muita kasvateltavia sitä keksisi? Ehkä löydän kaupasta jonkun uuden hedelmän maisteltavaksi, ja sen siemenet kylvettäväksi.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Sirkutusta ja sirkeitä sitruksia

Monet pikkulinnut ovat vakituisia vierailijoita pihallani, erityisesti nyt syksyllä niitä on ollut paljon. Ne käyvät auringonkukissani syömässä siemeniä, myös esimerkiksi kasvimaalaatikoista ja nurmikolta näyttävät nokkivan syömistä. Niiden touhuja on hauska seurata, ja olen jättänyt kasvimaalleni tukikeppejä ja maissien varret pystyyn, koska linnut tykkäävät kiipeillä ja istuskella niiden päällä. Taitavatpa joistain niistä löytää joitain pikkuotuksia ruuakseenkin. Auringonkukat ovat saaneet myös olla paikallaan niin kauan kun ovat pysyneet pystyssä tai linnut  ovat syöneet kaikki siemenet, vielä niitä on jäljellä. Ensimmäisinä lakastuneista kukista otin siemenet talteen, linnut saavat niitä sitten talvella (osan säästän ensi vuoden kasvatuksia varten), mutta muuten olen siivonnut pois vain maahan laonneita auringonkukkia, niistäkin olen ottanut siemenet talteen mikäli niitä on niissä ollut (jäljellä). Punaiset/ruskeat auringonkukkani eivät ehtineet kukkia, harmikseni nuput paleltuivat ennen kuin ehtivät avautua.

Enimmäkseen pihallani lentelee talitiaisia, sinitiaisia ja varpusia, mutta myös ainakin punarintoja on näkynyt. Harmikseni sirkeät sirkuttajat eivät kuitenkaan ole suostuneet kuvattaviksi, joten kuvissa sirkeitä sitruksiani ;)

Kesällä 2013 kasvatin siemenistä myös sitruunoita, jotka huhtikuussa näyttivät tältä. Kuvasta ehkä näkee tai sitten, mutta katkaisin toisesta sitruunasta latvan, koska toivoin sen siten haarautuvan. Ja huhtikuussa (tuolloin 17.päivänä) kylvin 4 greipin siementä, jotka kaikki itivät melko nopeastikin. Kaikki sitrukseni olivat koko kesän erittäin huonolla hoidolla ulkosalla, säiden armoilla, välillä sentään kastelin tarvittaessa. Greipit olivat ihan pienissä ruukuissa, ja vasta kun ilmat lakoivat kylmentyä ja otin ne sisälle, siirsin ne isompiin ruukkuihin. Siis ne kolme, jotka minulla vielä oli jäljellä, yhden annoin isälleni joskus kesällä.
En oikein tiedä kumpi on parempi, tuo vapaasti kasvanut on kyllä ihan hyvän näköinen vielä, mutta saisi tehdä oksia sivullekin eikä vaan koko ajan kasvaa pelkkää pituutta. Tuo katkastu on kasvattanut kaksi latvaa, mutta hieman hassusti sivuun ja lähelle toisiaan, eli ei oikein hyvä. Mutta olkoot nyt toistaiseksi tuollaisia, leikkaan myöhemmin jos on tarpeen, tai heitän nämä pois ja kasvatan uudet, jos alkavat liian hankaliksi.

Kovin ovat hitaasti kasvaneet nämä greipit, mutta mitä muuta sitä oikeastaan voisi odottakaan, kun kiduttaa niitä pienissä ruukuissa, sateeessa ja paahteessa, kylmässä ja kuumassa, koko kesän. Muistaakseni nuo sitruunanikaan eivät kyllä viime syksynä olleet juuri tätä isompia, keväällä vasta alkoivat enemmän kasvaa, ja kesällä. Odotellaan ja seuraillaan miten näiden käy.

torstai 14. elokuuta 2014

Suuri ilo pienen pienistä siemenistä

Parvekelaatikkopetuniani pääsivät helteiden päätyttyä takaisin ikkunalaudoilleen. Olivat vaan kasvaneet niin rehevästi laatikosta ulospäin molemmin puolin, kun olivat saaneet vapaasti kasvaa maassa ollessaan, että leikkasin niistä ensin joitakin oksia pois. Vein leikatut oksat maljakkoon, miksei minulle ole aiemmin tullut mieleen, että petunian oksiakin voisi tuoda sisälle maljakkoon. Jostain syystä kuvittelin, etteivät ne kestäisi yhtään, mutta yllätyin. Ainoa ongelma oli saada kukkia ja nuppuja täynnä olevat kärkkyräväkkyräoksat aseteltua maljakkoon. Siis niin, että varsi olisi vedessä, mutta kukat tai nuput ei, muuten sellaiset käkkyrät ovat mielestäni tosi kauniita maljakossa, mutta valitettavasti alimmat nuput oli poistettava, jotta varret sai pysymään vedessä.

Upeat petuniani läheltä ja alemmassa kuvassa päivää myöhemmin hieman kauempaa.
Mutta mikä vaivaa tuota etualan auringonkukkaa, kun se näyttää kuivuvan pystyyn?
Ja toisella ikkunalla, petuniat näyttää oikeasti paremmilta, kuva vaan on huono.

Myös tämän laatikon petuniat voivat hyvin, taustalla kypsiä ja kypsyviä 'Tiny Tim' tomaatteja.

Ämpärissä petuniat ovat vallanneet tilaa krassien kustannuksella, tai ainakin tästä kuvakulmasta se näyttää siltä. Krassit kasvavat nyt enemmän alaspäin, niin kuin oli tarkoituksenakin. Alla toinen kuva tästä samasta ämpäristä.


Huono kuva, mutta ihanat petuniat tässäkin ruukussa.
On ihan ihmeellistä, miten niistä pienen pienistä siemenistä, jotka kylvin maaliskuussa, ja joista iti pikkuriikkisiä taimia, jotka kasvoivat toivottoman hitaasti, on kasvanut tällaiset suuret, kauniit rehevät kukkapuskat.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Chilimunakasta ja chiliwokkia

Ensimmäiset kypsät chilit on käytetty. Niin siis mitään ruokaohjeita ei ole luvassa, mutta wokkiin ja munakkaaseen niitä käyttelin. Maistelin ensimmäisiä vihreinä jo aikoja sitten, kun en jaksanut odottaa niiden kypsymistä, ja kun onnistuin jotenkin ohikulkiessani pudottamaan yhden sellaisen irti, mutta ei näitä chilejä vihreinä kyllä kannattaisi käyttää. Nyt ovat kuitenkin kypsyneet, ja näyttää siltä, että niitä voisi olla kypsymässä samanaikaisesti jopa niin paljon, että riittäisi säilöttäväksikin. Jos vaan tietäisin, miten niitä voisin säilöä, olisiko jollain hyviä vinkkejä?

Tämä oli siis ensimmäinen kesä, kun kasvatan chilejä. Chilini ovat ihan niitä tavallisia punaisia, osa kaupasta ostetun chilin sisältä otetuista siemenistä kasvatettuja ja osa ostetuista siemenistä kasvatettuja, pussissa luki CHILI Cayenne, muttei mitään tarkempaa. Tähän mennessä kypsyneet ovat tainneet olla ensin mainittuja, ja ihan hyvän makuisia ja sopivan tulisia minulle. Tähän mennessä olen käyttänyt niitä "omanpihankasviswokkiini" pari kertaa ja tänään munakkaaseen. Käyttökohteita keksin luultavasti ihan hyvin, mutta jos niitä kypsyy paljon yhtä aikaa, täytyisi ehkä säilöäkin, kun vaan tietäisi miten.

Oli vaan pakko laittaa nämä viikko sitten otetut kuvatkin, kun nuo osittain kypsyneet chilit olivat niin hauskan näköisiä.
Säilöminen olisi ihan kivaakin, kun tänä vuonna en taida mitään muuta saadakaan niin paljon, että riittäisi säilöttäväksi. Viime vuonna tein yhden pienen satsin etikkakurkkuja, ja niitä olisi ollut kiva saada tänäkin vuonna, mutta kurkkuni vaan kituivat koko kesän. Kukkivat kyllä, mutta eivät vaan saaneet niitä kurkkuja aikaiseksi. Muutamat taimet ovat tuottaneet yhden kurkun, ja toiset eivät sitäkään, vai voisivatkohan ne vielä yllättää :)

Osa näistä saattaa näkyä ylimmässä kuvassakin ja osan olen jo syönyt.
Chilien kasvatuksesta innostuin kyllä niin, että ensi vuonna ei ehkä enää riitäkään pelkästään nämä tavalliset punaiset.


tiistai 5. elokuuta 2014

Kosmoskukkia ja ruiskaunokkeja

Tänä kesänä ensimmäistä kertaa elämässäni kasvattamani kosmoskukat pääsivät kyllä ehdottomasti suosikkilistalleni. Näitä haluan tästä lähtien joka kesä. Esikasvatin näitäkin lyhyen aikaa, koska halusin mahdollisimman aikaisin alkavan kukinnan. Taimia tuli paljon ja koska kaikki eivät mahtuneet ruiskaunokkien kanssa pieneen penkkiin ämpärien eteen ja vanhaan emalivatiin, istutin loput sellaiseen muoviseen astiaan, jossa on ollut iso satsi jotain grillipihvejä tai jotain. En tehnyt astian pohjaan mitään reikiä, koska ajattelin niin pienen astian kastelemisen olevan siten helpompaa. Ja taimethan tuli istutettua tiheään, koska eihän sitä nyt mitenkään voi heittää yhtään hyvää taimea pois. Astian asetin seinän viereen räystään alle, koska siinä nurkassa nyt sattui olemaan juuri sopiva paikka näille ja siihen ei juurikaan sataisi, joten se oli hyvä paikka pohjareiättömälle astialle. Joskus alkukesästä huomasin, että osa taimista oli jäänyt kovin pieniksi, joten nypin ne pois mahdollisimman varovasti niin, ettei niiden tai muiden juuret vahingoittuisi kovin paljon. Kovin paljon en niille saanut juuria mukaan, mutta istutin ne siitä huolimatta viereiseen laatikkoon auringonkukkien väliin. Luulen, että kaikki lähtivät kasvamaan ja ainakin osa niistäkin on kasvanut melko isoiksi ja kukkiikin.

Tässä pari päivää sitten otettu kuva kukinnasta edellä mainitussa astiassa. Vieressä näkyy auringonkukka, joka kasvaa mainitussa auringonkukkalaatikossa johon siirsin taimia tästä. Tämä hätäratkaisu osoittautui erittäin toimivaksi, mielestäni nämä kosmokset ovat erittäin kauniita tällaisena tiheänä kasvustona. Hellepäivinä niitä on kyllä joutunut kastelemaan runsaasti aamuin illoin. Tässä kuvassa ei kukkien värit kyllä erotu kakkein parhaimmalla tavalla.
 Tässä tulee yksittäiskuvia kukista, jotta niiden hienot väritykset erottuvat paremmin.








Vadissa kasvaneet kosmokset alkoivat kukkia ensimmäisenä, mutta kukkia ei ole ollut samaan aikaan kovin montaa. Ruiskaunokin ja kosmoksen kukat sopivat väreiltään hyvin yhteen, mutta vadissa olisi saanut kasvaa jotain matalampaa kukkaa reunoilla ja kosmosta tai ruiskaunokkia tai vaikka molempia sekaisin keskellä.

Ämpärien eteen istutetut kosmokset täyttivät tehtävänsä eli peittivät ämpärit melko nopeasti, mutta myös niihin on tullut kukkia harvakseltaan, ja nyt ne ovat oikeastaan liiankin korkeita. Niiden takana olevien tomaattien hoitaminen on tullut hieman hankalaksi, kun en haluaisi vahingossa kaataa ja katkoa kosmoksia. Pelkäänpä myös, että ne varjostavat tomaatteja ja hidastavat raakileiden kypsymistä. Kyseisissä ämpäreissä kasvavissa tomaateissa ei tosin kovin montaa raakiletta olekaan, joten haitta ei ole kovin suuri. Ja ruiskukat haittaavat tomaattien kastelua ja muuta hoitamista vielä enemmän kuin kosmokset. Ruiskaunokit, kun eivät ole pysyneet pystyssä, vaan kasvavat sikin sokin kaatuneina.

Suurin osa ruiskaunokeista on kaatunut ensin eteenpäin, lähtenyt kasvamaan taas ylöspäin ja sitten kaatunut sivulle nojaamaan samettikukkiin. Joten niiden varsien alaosat ovat nurmikolla maata myöten tullen helposti tallatuiksi.

Ihanat, upeat kesäkukkani!

maanantai 4. elokuuta 2014

Kesäkurpitsaa, paprikaa ja papuja

Kesäkupritsan ja paprikan satokausi alkoi vihdoin tänään minunkin pihassani. Tämä on yksi vuoden parhaista ajoista, jonka toivoisin jatkuvan ja jatkuvan aina vaan. Tarkoitan sitä, että saan kiertää kasvimaallani iltaisin ja aamuisin ja suunnitella syömisiäni sen mukaan mitkä vihanneksistani ovat kypsiä tai kypsymässä. Mikään ei maistu paremmalle kuin juuri kasvimaalta korjattu kasvis joko sellaisenaan tai ruuaksi valmistettuna. Tänään tosiaan nautin nopeasti wokatuista kesäkurpitsakuutioista, vihreistä pavuista, jotka keitin ensin ja paprikasuikaleista.

Tämän kesäkurpitsan olisi voinut käyttää jo eilen, mutta kun en ollut eilen kotona syömässä sitä. Oli muuten kasvanut aika lailla paksuutta yön aikana. Todella hyvä se oli tänään, ei yhtään ylikypsä, mutta eilen se olisi saattanut olla sopivan kokoinen syötäväksi kokonaan, nyt siitä jäi osa odottamaan myöhempää käyttöä.


Kaupan suippopaprikasta otetusta siemenestä kasvoi komea kasvi, joka on kasvattanut ja kypsyttänyt näitä kahta hedelmäänsä hitaasti, mutta varmasti. Tämän edessä olevan paprikan siis söin tänään, makea ja hyvän makuinen, taaempana oleva kypsynee myös lähiaikoina. Kolmas pienempi hedelmä on myös tulossa, kaikki muut alut ovat kellastuneet ihan pieninä ja pudonneet pois, toisessa suippopaprikassa on myös kolme hedelmää kypsymässä, mutta ne ovat kaikki selvästi pienempiä kuin nämä. Otin tästä siemenet talteen, toivottavasti ovat jo tarpeeksi kypsiä itääkseen.
Petuniani kukoistavat jälleen, ei enää jälkeäkään heinäkuun viimeisen päivän rankkojen sateiden aiheuttamista vaurioista. Joo, tiedän, nurmikko kaipaisi leikkaamista, mutta vain kapealta alueelta tuolta pensasaidan varjosta, muualla se on kuivuudesta ja kuumuudesta johtuen kasvanut heikommin. Luulenpa, että nurmikonleikkuu saa odottaa hieman viileämpiä ilmoja, en halua kuivaa ja ruskeaa pihaa. Sade olisi jälleen hyvin tervetullutta, mielellään sellaista rauhallista ja hyvin maan kastelevaa sadetta, vaikkapa yhden kokonaisen päivän ajan.

lauantai 2. elokuuta 2014

Auringonkukka

Kukasta asiaa tai eipä oikeastaan mitään asiaakaan, kunhan taas jaan kukkieni tuottamaa iloa. Ensimmäinen auringonkukka aukesi tänään. Ja lisää kukkia on jo pian tulossa.


Auringonkukkani ovat kasvaneet todella erikokoisiksi. Kesäkuun kylmillä ilmoilla taimet kasvoivat niin hitaasti, että ajattelin niiden kaikkien jäävän hyvin mataliksi ja ehdinpä epäillä ehtisivätkö kukkiakaan, mutta ehtivätpä hyvinkin. Tästä eilen otetusta kuvasta näkee kuinka erikorkuisia nämä auringonkukkani oikein ovatkaan. Tarkoitukseni ei ollut kasvattaa mitään erityisen korkeita vaan kukkivia kasveja. Enkä tiedä mikä tuon yhden (nyt kukkivan) innosti lopulta noin hurjaan kasvuun. Minusta on kuitenkin kivan näköistä, kun kasvit ovat erikorkuisia, jolloin kukat asettuvat hauskasti monelle tasolle (kunhan avautuvat).

Aidan vieressä kasvimaapenkin takana kasvaa pari auringonkukkaa kehäkukat seuranaan.

Myös toisella puolella pihaa aidan vieressä kasvaa auringokukkia. Näiden joukkoon kylvin myös ruiskukkia, mutta vain pari siementä iti (tai sitten kitkin taimet alkukesällä vahingossa pois vuohenputkia irti nyhtäessäni) eivätkä nekään kuki vielä. Varsinkin nämä auringokukat ovat kasvaneet aika huonosti, nyt kyllä ihan viime aikoina osa taimista hieman kirinyt. Paikka oli alkukesästä ehkä liian kylmä ja märkä pensasaidan varjostaessa, ja lisäksi naapurin ruusussa, jonka oksat kurottelivat minun pihaani, oli ilmeisesti jotain ötököitä, jotka olivat sitten vahingoittaneet myös auringonkukkiani.
Näiden kuvissa esiintyvien auringonkukkayksilöiden lisäksi minulla on joitakin taimia laatikossa kasvamassa sekä kaksi pienissä ruukuissa. Suurin osa auringonkukistani on kasvatettu viime vuotisista kukista keräämistäni siemenistä, ja niistä suurimman osan esikasvatin. Kukkapenkkiin heittelin siemeniä myös suoraan, ja kukkapenkin pienemmistä taimista suurin osa onkin esikasvattamattomia. Aitojen vierustoille kylvin (liian) aikaisin keväällä suoraan maahan puna- ja ruskeakukkaisia auringonkukkia, mutta niistä siemenistä kasvoi ilmeisesti vain pari taimea, ja niidenkin itäminen kesti todella kauan, joten istutin aitojen vierustoille lisäksi esikasvattamiani taimia. Ainakin toivon, että ne muutamat taimet ovat niitä punakukkaisia, eivätkä jotain itsestään kylväytyneitä (tai lintujen kylvämiä) keltaisia.