Paluu puutarhaan, kyllä kukkii

Vaikka kosmoskukkakasvustoni luonnossa näyttävät upeilta, ja niissä on runsaasti kukkia en osaa ottaa niistä edustavia yleiskuvia, joten kuvasin yksittäisiä kukkia.

Kuten jo tuolla käsityöblogin puolella totesin muutaman päivän nettipaussista kasvoi monen kuukauden blogitauko. Tämän blogin puolella on kyllä ollut pientä hiipumista jo pidemmän aikaa, ja paluu tuntui hieman hankalammalta. Jo keväällä alkoi tuntua siltä, että mitä minä mitään puutarhablogia pidän, kun ei minulla mitään kunnollista puutarhaakaan ole. Mutta katsotaan nyt, miten tämä tästä jatkuu, en nyt osaa vielä oikein tätä lopettaakaan. Haaveilen oikeasta puutarhasta (vaikka se tällä hetkellä tuntuukin aika kaukaiselta haaveelta) ja iloitsen tuosta pienestä pihastani täysillä.

Petunioistakin osa on vielä upeita, vaikka osa oli kärsinytkin niin pahasti kuivuudesta, että joutui pois.

Kesän mittaan otin kyllä jonkin verran enemmän tai vähemmän onnistuneita kuvia, sillä ajatuksella, että tästä voisin kirjoittaa blogissani. No, kirjoittamatta jäi. Enkä enää tietenkään yhtään muista, mitä olin ajatellut kirjoittaa, mutta mahdollisesti palaan kuitenkin myöhemmin jossain vaiheessa kesätunnelmiin kesäisten kuvien kera.

Kehäkukat ovat upeita, ja ihania väripilkkuja tällaisena harmaanakin päivänä. Kasvavat minulla vaan hieman hankalasti kuvattavassa paikassa, joten vain pieni osa pääsi kuvaan.

Myös tuoksuherneet kukkivat edelleen runsaslukuisina.

Nämä miniauringonkukat olivat aloittaneet kukintansa reissuni aikana, mutta onneksi kukkivat vielä. Näiden lisäksi myös isoissa auringokukissa on vieläkin kukkia, vaikka niistä osa kukki jo ennen reissuani, ja nyt linnut käyvät syömässä niistä siemeniä.

Osa köynnöskrasseistanikin kukkii vielä hienosti, osa ei ;)

Tällä kertaa kuitenkin kukkakuvia eiliseltä. Palasin viikko sitten kuukauden reissulta kotiin, ja vaikka nyt olenkin sitten viikon ajan saanut raivata kuollutta kasvustoa pois, olin yllättynyt siitä kuinka hienolta puutarhassani vielä näyttää. Rehevät ja runsaasti kukkivat kosmoskukkakasvustot ovat pääasiassa vastuussa tästä kesäisestä kauneudesta puutarhassani. Ihanat kosmoskukat!

 

Kesäkukkiani, punakosmos

 

Jatkan edelleen viime kesän kukkieni parissa. Kosmoskukkia kasvatin viime kesänä toista kertaa. Osan taimista kasvatin ostetuista siemenistä ja osan siemenistä olin ottanut edelliskesän kukista talteen. Esikasvatin taimia lyhyen aikaa lähinnä siksi, että näkisin, kuinka hyvin siemenet itävät. Toki toivoin kukinnan myös aikaistuvan esikasvatuksen myötä. Taimet itivät hyvin, enkä huomannut mitään eroa ostettujen ja omien siemenien itävyydessä.

Kukintaa sitä vastoin sain odottaa aika kauan, luultavasti se johtui kylmästä kesästä. En tiedä oliko esikasvatuksella mitään vaikutusta kukintaan, ja mikäli oli niin kumpaan suuntaan, mutta ei se ainakaan paljon kukintaa aikaistanut. Ja tosiaan voi olla, että vaikka viivästytti, jos viime kesän viileä sää oli liian iso shokki lämpimään sisäilmaan tottuneille kasveille ;)

Viime kesänä kukinta ei ollut lopultakaan niin runsasta ja rehevää kuin edellisenä kesänä, mutta hienoista kukkayksilöistä sain kuitenki nauttia ihan mukavasti. Kosmoskukkien kasvattamista jatkan tulevana kesänä, ja jatkossakin. Voi tosin olla, että jätän esikasvatuksen väliin. Tai kylvän pääosan siemenistä suoraan ulos, ja esikasvatan vain muutamia taimia nähdäkseni, onko sillä vaikutusta kukinnan alkamiseen.

Pidän kesästä kiinni

 Enpä voi oikein sanoa kesäkukkien enää kukoistavan puutarhassani, tai oikeastaan, eivät ne oikein kukoistaneet koko kesänä. Mutta lämpimien öiden ansiosta kukat ovat edelleen suurimmaksi osaksi hengissä, ja koko ajan siellä jotain kukkiikin. Olenkin keräillyt niitä nyt sisälle maljakoihin, ovat paljon enemmän edukseen maljakoissa kuin ulkona siellä täällä yksittäisinä, tuulen ja sateen riepottelemina.

Aurinkoinen aamupäivä

Säätiedotuksen mukaan tänään piti olla aamupäivällä aurinkoista, myöhemmin on sitten taas luvassa sadettakin, kuten (lähes) joka päivä tänä kesänä. Ei täällä tänään kyllä sitä aurinkoa ole vielä näkynyt, pilvisen harmaata on ollut, vielä ei ole kuitenkaan satanut. Lauantaina aurinko paistoi aamupäivällä, joten tämänkertaiset kuvat ovat lauantailta.

Suippopaprikoissa ja chileissä on pieniä alkuja, satoa odotettavissa ehkä joskus syksyllä, elleivät jäädy tai mätäne kylmässä ja märässä säässä ;)

Maisseista on turha odottaa satoa, eivät kasvaneet tänä vuonna edes koristeiksi, herneet sitä vastoin kasvattivat vartta ja lehtiä vähän liikaakin. Nyt jo kukkivatkin, ehkä sieltä vielä jonkun palonkin satoa saan loppukesästä :)

Petuniaistutukset alkaa pikkuhiljaa näyttää joltakin, kuvakulma ei tässä kyllä ole paras mahdollinen ;)

Ensimmäinen köynnöskrassin kukka avautui samaan aikaan kuin viime vuonnakin, lisää lämpöä ja valoa tarvittaisiin, jotta kukkia tulisi lisää.

Kosmoskukkia ei edelleenkään ole kovin paljon, ja kukat on aika pieniä, onneksi nämä ovat kauniita kasveja kokonaan, lämmintä loppukesää ja runsastuvaa kukintaa odotellessa ;)

Sadonkorjuu

Eilen nostin maasta loput porkkanat ja palsternakat, samalla korjasin talteen muunkin vielä kasvamassa olleen sadon, paitsi ruusu- ja lehtikaalit jäivät vielä kasvamaan(?).

Palsternakkaa kasvatin tänä kesänä ensimmäistä kertaa, ja olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen siitä saamaani satoon. Olen niitä jo useamman kerran käyttänyt, nyt maassa oli vielä jäjellä kolme isoa ja kolme pikkuruista. Pikkupalsternakat päätyivät heti eilen pataan, isot odottelevat käyttöä jääkaapin vihanneslokerossa paperipussissa.

Porkkanoita oli maassa vielä enemmän kuin olin odottanut, olenhan niitä sieltä syönyt pitkin kesää. Valitettavasti eivät vaan olleet  kovin isokokoisia, ja todella pikkiriikkisiäkin oli paljon. Porkkanoistakin isoimmat ovat paperipussissa jääkaapissa odottelemassa käyttöä. Pienet käytin myös eiliseen ruokaan, huh, mikä homma niiden pikkuisten pesemisessä oli ;)

Ei ole minusta purjosipulin kasvattajaksi, ei. En todellakaan tiedä, miksi ne eivät kasvaneet, mutta eivät todellakaan kasvaneet. Paksuin oli ehkä pikkurillini paksuinen, eikä sormeni todellakaan ole paksut, ohuimmat olivat sitten ihan sellaisia ruohoja kuin keväällä istuttaessani ne. Ja kuvassa on koko purjosipulisatoni :) eli ei niistä kovin moni edes selvinnyt syksyyn, vaikka itse en ole sieltä yhtään purjon vartta hakenut. Muiden purjot ovat varmaankin tämän kokoisia jo ulos istutettaessa eli olisiko pitänyt esikasvattaa kauemmin? (tuntui vaan, että ne eivät kasvaneet silloinkaan, vaan lähinnä kituivat) No, mutta ensi kesänä sitten taas uusi yritys. Näistäkin pienimmät menivät eiliseen ruokaan, muutama isompi jäi jääkaappiin odottelemaan.

Yllättäen löysin kasvimaaltani yhden avomaankurkunkin, ihmeellisesti oli säästynyt pakkaselta, ja maistui oikein hyvältä. Avomaalle itsestään kasvanut tomaatti oli ilmeisesti pudottanut raakileensa maahan pakkaselta suojaan, kasvi oli paleltunut, mutta tämä raakile vaikutti vahingoittumattomalta, katsotaan kypsyykö sisällä, vai pilaantuuko. Tänään keräsin vielä viimeisistä pihalle unohtuneista (ämpäreissä ja vastaavissa isoissa "ruukuissa" talon seinustalla kasvaneneista) tomaateista loput raakileet sisälle kypsymään. Aika paljon oli jo pakkasen pehmentämiä, jotka valitettavasti jouduin heittämään pois, mutta osa ainakin vaikutti ihan kunnollisilta.

Ja jos ei minulta onnistunut purjon kasvatus niin ei onnistunut myöskään punajuurien. Kuvassa koko sato, 4 pienen pientä punajuurta, loput eivät olleet kasvaneet ollenkaan. No, jaa kukaan muu ei varmaan olisi viitsinyt edes kerätä näitä talteen, mutta minä käytin myös nämä siihen eiliseen ruokaani. Ja kyllä ne maistuivat hyvälle :)

En tiedä olisiko minun pitänyt korjata myös pienen pienet ruusukaalini, vai voisivatkohan ne vielä vähän kasvaa. No jäivät nyt vielä kuitenkin sinne kasvimaalle, toivottavasti eivät jäädy pilalle, söisin kuitenkin mieluummin pienen pienetkin ruusukaalini kuin en ollenkaan.

Tänään leikkasin kuolleet kosmokset pois, ja siivosin paljon muutakin kuollutta kasvustoa pois. Mutta miten ihmeessä näin pienessä pihassa onkin niin paljon sitä siivottavaa. Vieläkin jäi vaikka kuinka paljon tekemistä, jatkan kun ehdin ja jaksan. Oli kyllä todella mukava siivota pihaa, ilmakin oli mitä parhain, aurinko paistoi pilvien lomasta ja lämmitti juuri sopivasti, eikä liikaa.

Pakkasen puremia

Lokakuu alkoi pakkasella. Viime yönä oli ilmeisesti ollut useamman asteen verran pakkasta, kun vielä aamullakin nurmikko ja kasvit olivat pihallani ihan huurteessa, ensimmäisen kerran tääällä tänä syksynä. Päivällä lämpötila nousi ihan mukavasti, oli todella kaunista ja aurinkoista. Suurin osa kesäkukistani taisi nyt saada tarpeekseen, liian kylmä on liian kylmää, mutta en tänään vielä ehtinyt siivota niitä pois. Oli liian kiire sadonkorjuun kanssa. Ajattelin, että loput porkkanat ja palsternakat on syytä korjata talteen viimeistään nyt. Ja muutakin satoa korjasin, mutta sadonkorjuustani kirjoitan enemmän toisella kertaa.

Ikkunalla parvekelaatikoissa kukkivat petuniat näyttivät säästyneen pakkaselta. Tämän ja seuraavat kolme kuvaa otin aamulla, mutta vasta noin puoli kymmenen aikaan.

Ruukussa maassa kasvavat petuniat olivat huurteessa, kuten myös kosmokset, joista suurin osa myös nuokkui tällä tavalla.

Mutta pari tuntia myöhemmin suurin osa ruukussa olevista petunian kukista näytti ihan toiselta, ihan kuin mitään pakkasta ei olisikaan ollut. Tosin jonkun verran sain nyppiä paleltuneita kukkia ja nuppuja pois, mutta jäljelle jäi vielä niin paljon kukkia ja nuppuja, että petuniat saavat edelleen jatkaa eloaan siinä ruukussakin. Kaikki kosmokset aion heittää pois huomenna, kun tänään en ehtinyt. Alla olevat kuvat otin siis tänään vähän ennen kahtatoista.

Kesäkukkia myrskyssä

Harmaata ja myrskyistä on täällä tänään, onneksi kuitenkin taas vähän lämpimämpää. Kesäkukkani selviytyivät kylmistä öistä (ja päivistä), nyt kun vielä kestäisivät tämän myrskyn, niin sitten on kai luvassa vähän suotuisampia olosuhteita, joten kesäkukkakausi toivottavasti jatkuu vielä pitkään. Vadissa kasvavat kosmokset tuuli puhalsi nurin (siis koko vadin), näyttivät selviytyneen muksahduksesta ehjin nahoin. Tyhmänä nostin vadin takaisin pystyyn, ja juuri äsken näin tuulenpuuskan heittävän sen taas nurin. Olkoon nyt maassa kallellaan myrskyn ajan, säilyvät ehkä paremmassa kunnossa niin.

Tomaatit ovat kypsyneet hyvin maljakossa, ulos unohtuneetkin tomaatit ovat hyvissä voimissa. Kasvimaalle itsestään kasvanut tomaatti on edelleen siellä ja seinän vieressä suurissa ruukuissa kasvavat kirsikkatomaatit 'Red Cherry't (ja yksi 'St.Pierre') näyttivät kaikki ihan hyvinvoivilta, pari kypsää kirsikkatomaattia sieltä tänäänkin söin.

Tämän postauksen kuvat olen ottanut pari päivää sitten. Tänään en edes yrittänyt mennä pihalle kuvaamaan mitään, kun on niin harmaata, ja miten siinä mitään kukkia kuvaisi, kun tuuli heiluttelee ja pyörittelee kaikkea koko ajan sinne sun tänne.

Kylmää

Viime yönä sitten oli kylmää, ilmeisesti kylmin yö tänä syksynä tähän mennessä, koska kesäkurpitsat, kurkut ja pavut olivat paleltuneet pihallani. Myös osa kesäkukkien lehdistä, kukista ja nupuista oli kärsinyt kylmästä, vaikka suurin osaa kukoistaa edelleen. Täällä ei tänään ole satanut mitään, lumisateista en välittäisi vielä kovin pian, mutta vesisadetta en pitäisi kovin pahana. Vaikka nautinkin erityisesti lämpimistä ja aurinkoisista päivistä. Kylmähän tänäänkin oli koko päivän, vaikka aurinko lämmittikin kivasti, tuuli vastaavasti viilensi tehokkaasti, eikä lämpömittarikaan montaa astetta plussaa näyttänyt. Oikein ihana syyspäivä, ja hyvä syy pukeutua lämpimiin villavaatteisiin.

Muutaman kuvan nappasin tänäänkin pihani kukista. Täytyyhän niitä kuvata niin kauan kuin jaksavat ja tarkenevat kukkia. Saa nähdä vieläkö selviävät ensi yöstä, sitten olisikin kai taas luvassa muutaman asteen lämpimämpää seuraavaksi.

Valkoista ja vaaleanpunaista

Ja lisää kesäkukkiani. Jaoin nämä syyskuun alkupuolen kesäkukkakuvani kolmeen postaukseen, kun tykkään, että on kivempi, kun yhdessä postauksessa ei ole ihan älyttömän montaa kuvaa. Ja näin en joutunut karsimaan ihan niin montaa kuvaa kokonaan pois. No jaa, ehkä näitä kuvia on silti vähän liikaa, mutta...katsokaa nyt kuinka kauniita ne ovat, kaikkien näiden ihanuuksien oli ihan pakko päästä mukaan. Tähän valkoisten ja vaaleanpunaisten joukkoon kuuluvat punakosmokseni.

Tänä aamuna seitsemältä lämpömittari näytti yhtä astetta lämmintä (yhdeksältäkin oli vain 4 astetta lämmintä), joten ehdin jo pelästyä kesäkukkieni ja tomaattieni ja kesäkurpitsoiden puolesta, mutta kaikki näytti edelleen olevan kunnossa puutarhassani. Puutarhan puolella oli pakosti ollut lämpimämpää, en ainakaan uskoisi, että kesäkurpitsat ja tomaatit olisivat voineet säästyä täysin vahingoittumina yhden asteen lämpötilassa. No ainakin nyt on taas lämmintä ja aurinkoista, joten vihdoin niihin kuviin.