Kasvua kasvimaallani

Ihanat syyskuun säät ovat vaan jatkuneet. Edelleen on ollut päivisin lämmintä, aurinkoista ja kaunista. Puutarhassani ei kuitenkaan viime aikoina ole tapahtunut juuri mitään mainittavaa. Tai ehkä siellä tapahtuu vaan niin hitaasti, etten huomaa, kun sitä joka päivä katselen. Satoa olen saanut edelleen ja kesäkukkanikin kukkivat vieläkin. Porkkanat ja palsternakat ovat edelleen maassa, tosin olen niistä jo suurimman osan käyttänyt, viimeiset maissintähkät söin tänään ja löysin kasvimaalta vielä pikkuisen papujakin. Kesäkurpitsat ovat tehneet edelleen jatkuvasti uusia alkuja, niiden kasvu on tosin ollut melko hidasta, mutta ihan riittävää.

Yöt ovat olleet hieman turhan kylmiä, etenkin kun edelleenkin odotan tomaattieni kypsyvän ulkona. Nyt on kyllä luvattu kylmempää, joten joudun luultavasti pian ottamaan loput raakileet sisälle kypsymään. Tähän mennessä olen tuonut sisälle harvojen kypsien tomaattien lisäksi vain pari alinta oksaa raakileineen ja jonkun verran yksittäisiä maahan pudonneita raakileita.

Ruusukaalien kerät ovat edelleen pikkuisia, mutta elän toivossa, että näistäkin vielä saan satoa.

Olen jättänyt herneet kasvimaalleni kasvamaan, leikannut vaan huonot osat pois, ja nyt nämä ovat alkaneet taas kukkia, ja tuossa näkyy pieni palon alkukin.

Muidenkin kasvieni annan kasvaa niin pitkään, kun vaan kasvavat, leikkaan niistä vaan huonot osat pois. Liian pitkiksi kasvaneet tai kaatuneet kukat leikkaan maljakkoon, ja loput saavat jäädä kasvamaan.

Sokeriherneitä, sipulia, sadetta

Sadetta on riittänyt nyt jo pidemmän aikaa, välillä on kyllä paistellut aurinkokin, tänäänkin oli aamulla ihan aurinkoista. Sateet ovat varmaan ihan tarpeellisiakin, mutta puutarhani on kyllä saanut jo vähän turhankin reilusti vettä, etenkin kun on ollut niin kylmääkin. Pelkään, että kaikki alkaa vain mädäntyä, eikä mikään kypsy ja kasva enää. Ruukkuja olenkin pikkuhiljaa alkanut ottaa sisälle, niitäkin on vaan niin paljon, etten tiedä mihin ne kaikki laittaisin.

Tänään päätin kerätä loput sokeriherneet pois. Niin no jäi sinne kyllä vielä joitakin pieniä palkoja ja onhan siellä muutamia kukkiakin, mutta varret ja lehdet ovat jo kellastuneet aika paljon, joten eipä sieltä enää paljon mitään satoa saa, varsinkaan jos sateet vaan jatkuvat. Ihan sopivasti sain niistä tänään syötävää. Herneiden kanssa wokkiin päätyivät tänään vihersipulia, pieni kesäkurpitsa ja pieni suippopaprika.

Sokeriherneitä sain tänä kesänä jonkun verran, silpoydinherneitä tulikin sitten vain muutama palko. Suurin osa kesäkurpitsan aluista mätäni alkuunsa, vain muutama kasvoi sen verran, että niistä riitti jotain syötävää. Vihersipulitkin ovat kasvaneet todella huonosti, ne ovat edelleen todella pieniä, ja olenkin käyttänyt niitä vasta muutaman kerran. Kumpikin suippopaprika on kypsyttänyt kolme paprikaa. Ainakin toisessa niistä on muutamia pieniä alkuja, mutta saa nähdä miten niiden sitten käy.

Kasviksia wokkiin ja lautaselle

Elokuu alkoi, mutta tässä tulee vielä viimeiset heinäkuun kasvimaakuulumiset. Aloitin sadonkorjuun papujen ja lehtikaalin osalta eilen. Papuja olen jo odottanutkin, pelkäsin kyllä etten saa niitä tänä kesänä niitä ollenkaan, niin huonolta niiden kasvu näytti, eivätkä pensaspapuni koolla pilattuja olekaan, mutta näyttävät silti jonkin verran satoa tuottavan. Lehtikaalitkin olivat niin täynnä ötököiden syömiä reikiä, että vasta nyt ensimmäinen on kasvanut niin isoksi ja saanut jo reiätttömiä lehtiäkin aikaiseksi, että pääsin sitä käyttämään.

Ja koska en muistanut kuvata korjaamaani satoa, kuvasin aterian, jonka niistä valmistin.

Wokkasin silputtua lehtikaalia ja mangoldia, viher- ja ruohosipulia, sokeriherneitä sekä vihreitä papuja, jotka keitin ensin. Joukkoon laitoin aikaisemmin paistamani kanan paloja pakastimesta. Kanan olin maustanut paistaessani, vihanneksiin laitoin vain hieman suolaa ja mustapippuria. Lisäksi keitin riisiä. Salaatti kokonaisina lehtinä, viipaloidun tomaatin ja muutaman basilikan lehden kerä, salaatinkastikeeena tällä kertaa vain loraus oliiviöljyä. Kaikki aterian kasvikset omalta kasvimaalta.

En ole koskaan aikaisemmin tehnyt mitään lehtikaalista, enkä edes syönyt sitä, mutta ajattelin, että se sopii näiden muiden vihannesten kanssa wokattavaksi ja sopihan se. Hyvää tuli, saisinkohan jo seuraavaan wokkiini kesäkurpitsaa, vielä en raaskinut niitä käyttää, kun ovat vielä niin pieniä, eikä niitä edes näytä olevan kovin paljon tulossa.

Tuo tomaatti, josta osan olin syönyt jo aamulla leivän päällä, oli se ensimmäinen 'Roma' luumutomaattini. Seuraavia saankin sitten odottaa, muut raakileet ovat vielä pieniä. Joitakin kirsikkatomaatteja sen sijaan on jo pian kypsymässä. 'Roma' oli mielestäni oikein hyvän makuinen, ei makea, voimakas tai hapokas(en tiedä mikä olisi oikea sana tomaatin kirpeydelle), mutta aurinkoinen. Rakenteeltaan tomaatti oli hieman sosemainen, siemennestettä (hups, olikohan taas vähän outo sanavalinta) ei ollut paljon. Joku muistaakseni jossain kuvasi tätä pastatomaatiksi, ja voisin kuvitella, että se sopisi pastakastikkeeseen hyvin juuri tuon koostumuksensa vuoksi, kun siinä ei ole paljon siemeniä eikä nestettä.

Ensimmäinen paprikani on kypsymässä ihan kohta, sekin tai ainakin osa siitä saattaa päättyä wokattavaksi, ellen innostu syömään sitä sellaisenaan kokonaan. Ensimmäiset chilitkin ovat vihdoin alkaneet pikkuhiljaa punertua, niitä ainakin tulen käyttämään myös wokeissa.

Ihanaa, kun on kesä!

Odotin ja toivoin tänään vihdoin sadetta, ja säätiedoituksetkin rohkaisivat toiveitani, mutta vähäisiksi taisivat jäädä tämänkin päivän sateet. Aikaisemmin satoi hieman, mutta näytti olevan vain pienen pieni ohimenevä ukkoskuuro. Eilenkin illalla tuli muutama pisara, mutta eivät kyllä riitä nämä sateet kastelemaan maata yhtään, en muista milloin täällä on viimeksi satanut, jos ei tämän päivän ja eilisen pieniä ripsauksia lasketa. Odotan ja toivon sadetta siis edelleen. Olen todella nauttinut helteistä, ja saisivat puolestani jatkua vielä pitkään, mutta väliin sopisi aina joku sadepäivä (tai edes yö), kasvit tarvitsevat vettä, ja yksittäiset sadepäivät ovat ihan nautittavia nekin, kunhan vaan hellekausi ei vaihdu sadekauteen. Hieman olisivat saaneet säät jakautua tasaisemmin tänä kesänä vrt. kesäkuun kylmä ja sateinen jakso ja heinäkuun kuuma ja kuiva, mutta ei auta kuin yrittää löytää aina parhaat puolet vallitsevista olosuhteista ja nauttia niistä.

Tykkään ruuanlaitosta, mutta silti periaatteeni on lähinnä nopeasti ja helposti, yksinkertainen on parasta. Helteellä ei mielestäni kannata viettää turhan paljon aikaa hellan äärellä, joten harrastan kylmiä tai hyvin nopeasti wokkipannulla valmistuvia aterioita, tässä muutama kuva.

Näiden lisäksi lopuksi pari juustoviipaletta, ja juomaksi vettä.

Tässä sentään jotain omaltakin maalta, nimittäin nuo sokeriherneet, niitä onkin tullut aika paljon. Myös nuo persiljat ovat oman maan kasvatteja myös noiden lanttukuutioiden seurana itse kasvatettuja mangoldia ja ruohosipulia. Salaattilautanen on näköjään jäänyt pois kuvasta, oman maan salaatteja kolmea eri lajia, lisäksi kurkkua ja tomaattia.

Juustokakun leivoin eilen nimipäiväni kunniaksi. Sopiva hellepäivän leivonnainen, kun en viitsinyt lämmittää kämppää uunilla. Päälle olisin mielelläni laittanut jotain kauden marjoja, mutten nyt saanut niitä käsiini, kun omalta pihaltakaan ei enää tule mansikan mansikkaa. Säilykepersikoita sen sijaan löytyy lähes aina kaapistani.

Ihan vaan muistiin, vierailtakin (veljeni) kehuja saaneen ja omastakin mielestä tosi hyvin onnistuneen, juustokakun ohje. Ohje tosin siis hyvin yksinkertainen ja ihan perus.

Juustokakku:
200g Digestive keksejä
75g voita

reilu 2dl kuohukermaa
400g (2rs) Philadelhia mautamatonta tuorejuustoa (Original)
1 dl sokeria
reilu 1 tl vaniljasokeria
2 tl liivatejauhetta
n. 2rkl vettä

marjoja tai hedelmiä

Pohja:
 Murskatut Digestive  keksit ja sulatettu voi sekoitetaan tasaiseksi ja levitetään irtopohjakakkuvuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. (en tiedä onko merkitystä, mutta tein pohjan jo edellisenä iltana ja pidin yön jääkaapissa)

Juustotäyte:
Kuohukermaa vatkataan vaahdoksi, Tuorejuustoon sekoitetaan sokerit. Liivatejauhe ja vesi sekotetaan purkin ohjeen mukaisesti. Liivatevesi sekoitetaan sokerituorejuustoseokseen. Kermavaahto sekoitetaan tuorejuustoseoksen sekaan. Seos levitetään pohjan päälle ja annetaan hyytyä jääkaapissa vähintään neljä tuntia.

Koristellaan hedelmillä tai marjoilla juuri ennen tarjoilua.

Pikkuporkkanoita

Pikkuhiljaa kasvimaani alkaa tuottaa satoa, mitään ei tietenkään voi tulla paljon näin pienestä kasvimaasta, mutta siksi iloitsenkin kaikesta, mitä kasvimaani tuottaa. Toistaiseksi olen saanut paljon salaattia ja jonkin verran mangoldia. Suurin osa mangoldeistakin on kyllä nyt tainnut alkaa kasvattaa kukkavarsia, joten en taida saada enää kovin paljon satoa niistä. Onneksi olen käyttänyt niistä suurimpia lehtiä sitä mukaa, kun ovat kasvaneet, enkä odottanut, että koko mangoldit olisivat sadonkorjuukokoisia. Sokeriherneitä olen saanut jo vähän ja toivottavasti saan vielä paljon lisää. Tomaattien, chilien ja paprikoiden kasvamista ja kypsymistä odotan kovasti, ja mitähän kaikkea muuta voisinkaan kasvimaaltani saada.

Olen nyt muutamana päivänä harventanut porkkanoita vähän kerrallaan, sillain sopivasti syötäväksi. Osa on jo ihan mukavan kokoisia, kuten nuo tuossa kuvassa, mutta toiset on ihan pikkuisia. Kiva saada kesäporkkanoita omasta maasta, on ne niin maukkaita.

Kasvimaani tarkoitus onkin tuottaa iloa kevään esikasvatuksen ja kesän kasvun ja kesän ja syksyn sadon ajan. Tietysti säilöisin satoa, mikäli sitä tulisi niin paljon, etten millään pystyisi käyttämään niitä tuoreina, mutta kaikki vihannekset ovat vaan ihan parhaita heti kasvimaalta poimimisen (ja pesun) jälkeen. Tietenkään minulla ei edes ole mitään kellaria tai muuta säilytystilaa porkkanoille, mutten kyllä tähän pihaan niin isoa porkkanamaata saisi mahtumaankaan, että niitä jäisi talveksi. Tänä kesänä tuskin tulee minkäänlaista ylitarjontaa mistään muustakaan kasviksesta.

Ai niin niistä maisseistani vielä, luovuinkohan satotoiveista kuitenkin liian aikaisin, jospa kuitenkin :)

Ainakin yhdessä maississa on "poikanuppu", että jospa sittenkin kohta tulisi tähkän alkujakin ja jos vaan lämmintä riittäisi tarpeeksi pitkään niin saisin tähkiäkin, toivossa on hyvä elää...

Ja vielä kukkakuva, kosmoksien kukkien määrä ei ainakaan vielä päätä huimaa, mutta ihania ovat ja nuo kasvit ovat kokonaisuudessaan niin kauniita, upeat lehdet.

Herneenkukkia

Ensimmäiset sokeriherneen kukat avautuivat tiistaina ja nyt kukkia on jo paljon, sitten vaan odottelen palkoja. Silpoydinherneitäkin kylvin keväällä, kahteen kertaan, linnut taisivat syödä suurimman osan ensimmäisistä siemenistä, mutta ne eivät ole kasvaneet kunnolla, joten niistä ei satoa ole näkyvissä. Äsken tosin havaitsin niissäkin yhden kukan, että ehkä sittenkin saan niistäkin jonkun palon.

Sokerihernepenkki

Söin eilen sen ainoan ja kummallisen muotoisen sisällä kasvaneen avomaankurkun, tänään leikkasin kaikki isot lehdet niistä kurkuista pois ja suihkuttelin muutamat pienet jäljelle jääneet lehdet mäntysuopavedellä ja vein ruukut ulos varjoon (toivottavasti) toipumaan. Pois leikkaamieni lehtien alapinnat olivat täynnä jotain pieniä ötököitä, kai jotain vihannespunkkeja, sisäilma on ilmeisesti ollut liian kuivaa niille. Saa nähdä tuleeko niistä enää mitään vai lentävätkö seuraavaksi roskikseen.

Ihanaa, kun on lämmintä ja kaunista. Nautin kauniista pihastan, kaikesta siitä mikä siellä ilahduttaa.

Luonnonkauneutta pihassani, iltahämärässä valkoiset kukat erottuvat edukseen.