Vuoden viimeiset

Oman kasvimaan ruusukaalit nimittäin. Joskus kannattaa olla laiska puutarhuri, olen nimittäin varmaan kohta kuukauden katsellut kasvimaallani toisiinsa nojailleita ja aika ruman näköisiä ruusukaalejani, ja ajatellut ihan kohta pian repiväni ne sieltä pois, mutta tekemättä on jäänyt. Tänään on myrskynnyt aamusta asti, vesisadetta ja kovia tuulenpuuskia on riittänyt aamusta alkaen (tai saattoi yölläkin jo myrskytä, en tiedä, kun nukuin). Joten oli tietysti oikein oiva sää mennä vihdoin katsomaan, mitä sille kasvimaalle oikein pitäisi tehdä. No joo, en sitten tehnyt mitään muuta, kun keräsin ne ruusukaalit pois, eikä niitä ollut paljon, siinäkin jo näpit jäätyivät ihan tarpeeksi. Mutta kannatti odottaa tähän asti, ja uhmata myrskyä, sain aivan herkullisen viimeisen ruusukaalisatoni. Pikkuruisia kaalinpäitä oli sellaiset parisenkymmentä, ihan kiva lisä tämän päivän aterialle. Aivan mahtavan makuisia! Lehtikaalit jäivät vieläkin kaalimaalleni pystyyn, ovat ihan kauniin vihreitä, vaikka lähempää tarkasteltuna eivät välttämättä syöntikelpoisia enää. Valitettavasti hoksasin ajatella valokuvaamista vasta siinä vaiheessa, kun olin jo syönyt puolet ateriastani, joten kuvia ei nyt ole. Ärsyttää muutenkin, kun on koko ajan niin pimeetä (ja sateistakin vielä) ettei mistään valokuvista edes tule mitään, jos niitä muistaa ottaa. Mutta, jee, tänään saan olla iloinen, että olen laiska puutarhuri, ruusukaalit on ihan parhaita!

Kaunista ja hyvää harmaan keskeltä

Jos marraskuu alkoikin kauniina ja aurinkoisena, niin siihen yhteen päivään se sitten jäikin. Eilen ja tänään on ollut niin synkän harmaata, pimeää koko päivän ja sataa vettä. Säätiedotusten mukaan samaa on luvassa, jossain päin on satanut sentään lunta. Täällä sataa silkkaa vettä, ja jos huonosti käy saattaa jossain vaiheessa olla luvassa räntääkin. Kaipaan jo aurinkoa, ja pitkä pimeä talvi on vielä edessä. Kunpa edes sataisi lunta, joka pysyisi kevääseen asti. En todellakaan toivo mitään paksuja hankia tai kovia pakkasia, minulle riittäisi ihan sellainen 5 cm:n lumikerros ja muutaman asteen pakkanen. Ja sitten ihan ennätysaikainen kevät.

Pihani on ihan masentavan huonosti hoidettu ja ruman näköinen, ruskean harmaa. Piristävänä yksityiskohtana kasvimaallani loistavat kaalit. Lehtikaalit ovat todella kauniin vihreitä, ja tänään löysin yllätyksekseni ruusukaaleistani vielä pieniä keriä. Luulin keränneeni jo kaiken sadon talteen niistä, mutta sain sieltä vielä pikkuisen syötävää tänäänkin. Nyt kun muistelen, niin jäihän niihin silloin viimeksi jotain ihan pikkuriikkisiä kerän alkuja jäljelle, kun poimin kaikki vähänkin syötävän kokoiset keräset (todella pieniä olivat kaikki ruusukaalini) pois, mutta en uskonut niiden enää näin myöhään syksyllä mihinkään kasvavan. Edelleen sinne jäi joitakin ihan pikkuriikkisiä kerän alkuja, mutta ne nyt ei ainakaan enää varmaan kasva mihinkään.

Lehtikaalikuvat ovat lauantailta, koska ulkona satoi tänään, enkä muistanut kuvata keräämiäni ruusukaaleja. Tosi kiva löytää satoa omalta kasvimaalta vielä näin marraskuussa, piristää tällaisena harmaana päivänä. Lehti- ja ruusukaaleja pitää muistaa kylvää ensi keväänäkin.

Syksyn viimeisiä?

Vähän väliä mainitsemieni petunioiden lisäksi pihaltani löytyy vielä muutama muukin kukka. Selvisivät vielä jotenkin viime yön pakkasestakin. Lämpötila nousi hädin tuskin plussan puolelle päivän aikanakaan, ja ensi yöstä taitaa tulla viime yötäkin kylmempi, joten taitaa tämän kesän kukkimiset olla sitten tässä. Mutta kyllähän näistä pitkään iloa olikin. 

Tänään oli kylmä, mutta kaunis aurinkoinen syyspäivä, maa oli kauniin kuuran peitossa pitkälle iltapäivään. Tänään söin ensimmäiset oman kasvimaani ruusukaalit, aivan mahtavan makuisia, sentään tämä itselleni kaikkein mieluisin kaali tuotti satoa, vaikka muut kaalit epäonnistuivat. Eivät ruusukaalinikaan kovin isoja keriä kasvattaneet, ja kaiken lisäksi suurin osa keristä oli jäänyt melko löyhiksi (liikaa typpeä vai miten se nyt olikaan?), mutta maku oli tosi hyvä. Ja koska jostain luin, ettei ruusukaali mene miksikään, vaikka tulisi kymmenen astetta pakkasta, noukin niitä tänään vain päivän ateriaksi. Ehkä herkuttelen niillä taas huomenna, ei niitä moneksi kerraksi riitä, mutta ehkä pari kertaa pääsen niillä vielä herkuttelemaan.

Kasvua ja kasvamattomuutta

Ehtiiköhän tänä vuonna kaikki lehdet pudota maahan ennen kuin ehdin ottaa ruskakuvia. Kun ei sitä kunnon ruskaa ole oikeastaan vielä ollut. Osa puista on jo pudottanut lehtensä, ja nyt, kun vihdoin alkaisi olla enemmän syksyn värejä näkyvissä, tuntuu lopuistakin suorastaan satavan niitä lehtiä maahan. Minusta tämä syksy on ollut todella hieno, toivottavasti se jatkuu yhtä upeana myös nyt lokakuussa.

Kehäkukkia pihallani ruskan sijaan.

Nyt, kun kasvimaallani on enää kasvamassa lehti- ja ruusukaalia, voisi olla sopiva hetki koota pieni yhteenveto tämän kevään/kesän/syksyn kasvusta pihallani. Ai niin persilja kasvaa ja voi myös hyvin kasvimaallani vieläkin, ja monivuotiset ruohosipuli ja mansikka tietysti. Mansikkamaatani laajensinkin tänään istuttamalla rönsyjä toiseenkin kasvimaapenkkiin, kun olen vihdoin sain siivottua kuolleet herneet, kurkut ja kesäkurpitsat sieltä pois.

Ruiskaunokitkin kukkivat pihallani vieläkin.

Yritän olla toistamatta itseäni, no kovin paljon ;) Yleisesti minun pihallani tänä kesänä hyötykasvit menestyivät huonommin ja kesäkukat paremmin. Erityisen huonosti kävi lantuille, nauriille ja vesimeloneille, joita en saanut ollenkaan, nauriit kyllä kasvattivat komeat naatit, jotka jättivät lantut ja punajuuret varjoonsa, mutta nauriita tai lanttuja niihin ei kasvanut ollenkaan. Osassa oli juurissa jonkun otuksen tekemiä vaurioita toisissa ei näkynyt mitään syytä kasvamattomuudelle. Vesimelonin taimet kuolivat jo keväällä yksi toisensa jälkeen, en tiedä miksi, mutta koska olin jo alunperinkin ollut mielestäni niiden kanssa myöhässä en kylvänyt uusia siemeniä.

Lähes kaikki hyötykasvini kärsivät alkukesän kylmyydestä, ja aika kauan sain odotella sadon kypsymistä, mutta suurimmaksi osaksi olen ihan tyytyväinen saamaani satoon. Sainhan omalta pihaltani kuitenkin ihan kivasti syötävää. Salaatti oli ainoa, jota ei tarvinnut odotella, ja jota oli enemmän kuin tarpeeksi. Chilejä, paprikoita ja tomaatteja sain sitten odotella senkin edestä. Chilejä alkoi myöhäisen alun jälkeen kypsyä melkein liiankin nopeasti ja liikaakin. Tomaatit ovat kypsyneet sisällä oikein hyvin, ja loppujen lopuksi olenkin saanut tänä kesänä, no syksynä! runsaasti tomaatteja, tomaatteja ei kuitenkaan voi olla liikaa! Paprikat ovat kypsyneet sisälläkin erittäin hitaasti ja pikkuhiljaa, vieläkin osa on ihan vihreitä.

Osa auringokukista kukkii vielä.

Postauksen kuviksi valitsin tämän kesän menestyjät pihallani, kesäkukat! Kuviin pääsivät harvat ja valitut tapaukset edustamaan lajiaan; vielä kukkivat ruiskaunokit, kehäkukat, petuniat ja auringonkukat.

Enkä voi jättää petuniaa pois tästäkään postauksesta, vielä kukkii.

Sadonkorjuu

Eilen nostin maasta loput porkkanat ja palsternakat, samalla korjasin talteen muunkin vielä kasvamassa olleen sadon, paitsi ruusu- ja lehtikaalit jäivät vielä kasvamaan(?).

Palsternakkaa kasvatin tänä kesänä ensimmäistä kertaa, ja olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen siitä saamaani satoon. Olen niitä jo useamman kerran käyttänyt, nyt maassa oli vielä jäjellä kolme isoa ja kolme pikkuruista. Pikkupalsternakat päätyivät heti eilen pataan, isot odottelevat käyttöä jääkaapin vihanneslokerossa paperipussissa.

Porkkanoita oli maassa vielä enemmän kuin olin odottanut, olenhan niitä sieltä syönyt pitkin kesää. Valitettavasti eivät vaan olleet  kovin isokokoisia, ja todella pikkiriikkisiäkin oli paljon. Porkkanoistakin isoimmat ovat paperipussissa jääkaapissa odottelemassa käyttöä. Pienet käytin myös eiliseen ruokaan, huh, mikä homma niiden pikkuisten pesemisessä oli ;)

Ei ole minusta purjosipulin kasvattajaksi, ei. En todellakaan tiedä, miksi ne eivät kasvaneet, mutta eivät todellakaan kasvaneet. Paksuin oli ehkä pikkurillini paksuinen, eikä sormeni todellakaan ole paksut, ohuimmat olivat sitten ihan sellaisia ruohoja kuin keväällä istuttaessani ne. Ja kuvassa on koko purjosipulisatoni :) eli ei niistä kovin moni edes selvinnyt syksyyn, vaikka itse en ole sieltä yhtään purjon vartta hakenut. Muiden purjot ovat varmaankin tämän kokoisia jo ulos istutettaessa eli olisiko pitänyt esikasvattaa kauemmin? (tuntui vaan, että ne eivät kasvaneet silloinkaan, vaan lähinnä kituivat) No, mutta ensi kesänä sitten taas uusi yritys. Näistäkin pienimmät menivät eiliseen ruokaan, muutama isompi jäi jääkaappiin odottelemaan.

Yllättäen löysin kasvimaaltani yhden avomaankurkunkin, ihmeellisesti oli säästynyt pakkaselta, ja maistui oikein hyvältä. Avomaalle itsestään kasvanut tomaatti oli ilmeisesti pudottanut raakileensa maahan pakkaselta suojaan, kasvi oli paleltunut, mutta tämä raakile vaikutti vahingoittumattomalta, katsotaan kypsyykö sisällä, vai pilaantuuko. Tänään keräsin vielä viimeisistä pihalle unohtuneista (ämpäreissä ja vastaavissa isoissa "ruukuissa" talon seinustalla kasvaneneista) tomaateista loput raakileet sisälle kypsymään. Aika paljon oli jo pakkasen pehmentämiä, jotka valitettavasti jouduin heittämään pois, mutta osa ainakin vaikutti ihan kunnollisilta.

Ja jos ei minulta onnistunut purjon kasvatus niin ei onnistunut myöskään punajuurien. Kuvassa koko sato, 4 pienen pientä punajuurta, loput eivät olleet kasvaneet ollenkaan. No, jaa kukaan muu ei varmaan olisi viitsinyt edes kerätä näitä talteen, mutta minä käytin myös nämä siihen eiliseen ruokaani. Ja kyllä ne maistuivat hyvälle :)

En tiedä olisiko minun pitänyt korjata myös pienen pienet ruusukaalini, vai voisivatkohan ne vielä vähän kasvaa. No jäivät nyt vielä kuitenkin sinne kasvimaalle, toivottavasti eivät jäädy pilalle, söisin kuitenkin mieluummin pienen pienetkin ruusukaalini kuin en ollenkaan.

Tänään leikkasin kuolleet kosmokset pois, ja siivosin paljon muutakin kuollutta kasvustoa pois. Mutta miten ihmeessä näin pienessä pihassa onkin niin paljon sitä siivottavaa. Vieläkin jäi vaikka kuinka paljon tekemistä, jatkan kun ehdin ja jaksan. Oli kyllä todella mukava siivota pihaa, ilmakin oli mitä parhain, aurinko paistoi pilvien lomasta ja lämmitti juuri sopivasti, eikä liikaa.

Kasvua kasvimaallani

Ihanat syyskuun säät ovat vaan jatkuneet. Edelleen on ollut päivisin lämmintä, aurinkoista ja kaunista. Puutarhassani ei kuitenkaan viime aikoina ole tapahtunut juuri mitään mainittavaa. Tai ehkä siellä tapahtuu vaan niin hitaasti, etten huomaa, kun sitä joka päivä katselen. Satoa olen saanut edelleen ja kesäkukkanikin kukkivat vieläkin. Porkkanat ja palsternakat ovat edelleen maassa, tosin olen niistä jo suurimman osan käyttänyt, viimeiset maissintähkät söin tänään ja löysin kasvimaalta vielä pikkuisen papujakin. Kesäkurpitsat ovat tehneet edelleen jatkuvasti uusia alkuja, niiden kasvu on tosin ollut melko hidasta, mutta ihan riittävää.

Yöt ovat olleet hieman turhan kylmiä, etenkin kun edelleenkin odotan tomaattieni kypsyvän ulkona. Nyt on kyllä luvattu kylmempää, joten joudun luultavasti pian ottamaan loput raakileet sisälle kypsymään. Tähän mennessä olen tuonut sisälle harvojen kypsien tomaattien lisäksi vain pari alinta oksaa raakileineen ja jonkun verran yksittäisiä maahan pudonneita raakileita.

Ruusukaalien kerät ovat edelleen pikkuisia, mutta elän toivossa, että näistäkin vielä saan satoa.

Olen jättänyt herneet kasvimaalleni kasvamaan, leikannut vaan huonot osat pois, ja nyt nämä ovat alkaneet taas kukkia, ja tuossa näkyy pieni palon alkukin.

Muidenkin kasvieni annan kasvaa niin pitkään, kun vaan kasvavat, leikkaan niistä vaan huonot osat pois. Liian pitkiksi kasvaneet tai kaatuneet kukat leikkaan maljakkoon, ja loput saavat jäädä kasvamaan.

Punaista ja violettia

Pihallani on niin paljon kauniita, upeita, ihania kukkia, että otin taas ihan liian paljon kuvia. Tällä kertaa vuorossa punaisen ja violetin sävyjä, siis petunioitani, toivottavasti näistä on iloa minun lisäkseni muillekin, kun laitan niitä tänne.

En ole vieläkään yhtään kyllästynyt näihin petunioihini, minusta ovat edelleen upeita. Niin upeita, että niistä on ihan pakko laittaa tänne myös muutamia lähikuvia.

Punainen (ja pikkuinen) oli myös paprika, jonka söin tänään. Se olikin ensimmäinen kypsä paprika 'Californian Wonder'eissani tänä kesänä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Enemmänkin olisin syönyt, oli se niin hyvä, mutta ei auta kuin odottaa, eiköhän ne muutkin pikkuiset pikkuhiljaa kypsy.

Vihdoinkin punertaa

Vihdoin paprikat alkavat muuttua punaisiksi ja kypsyä, ruukut ovat olleet sisälläkin jo kaksi ja puoli viikkoa, ja vasta nyt ensimmäiset 'Californian Wonder' paprikat ovat alkaneet kypsyä.

 

Paprikat ovat kaiken lisäksi pieniä, ja yllä olevassa kuvassa on tällä hetkellä eniten punastunut yksilö.

Chilejä on sitä vastoin kypsynyt jo pidemmän aikaa siihen tahtiin, etten meinaa pysyä mukana vauhdissa. Nämä ovat tosin kauniita koristekasveinakin :) vaikken kaikkia ehtisi käyttää tai säilöä. Säilönyt olen tähän mennessä vain pakastamalla, koska en oikein ole löytänyt muuta sopivaa säilöntätapaa, varsinkin, kun näitä ei kuitenkaan kerralla kypsy kovin suurta määrää.

Myös 'Tiny Tim tomaatteja on kypsynyt ihan kiitettävään tahtiin. Toistaiseksi olen kyllä saanut kaikki kypsyneet syötyä, voisi ehkä sanoa, että hieman vähempikin olisi riittänyt, mutta toisaalta ei niitä nyt kuitenkaan varsinaisesti liikaa ole tullut. Etenkin, kun osa ruukuista on ollut vielä ulkona, ja siellä kypsyminen on ollut hieman hitaampaa.

Tomaattitoiveita

Toiveissa pitkä lämmin syksy, jotta tomaattini kypsyisivät ulkona. Aidan vieressä kasvavissa kolmessa 'Roma' luumutomaatissa on paljon raakileita, mutta vain muutamia kypsiä tomaatteja olen tähän mennessä saanut niistä. Tiedän, etteivät ne kaikki mitenkään voi ehtiä kypsyä ulkona ja joudun ottamaan loput jossain vaiheessa sisälle kypsymään, mutta kun nyt edes (suurin) osa kypsyisi ulkona.

Näissä kahdessa kuvassa on vain pieni osa kaikista raakileista, pikkusen, mutta vain hyvin vähän väriä on suurin osa raakileista saanut.

Tämä tomaatti kasvoi kasvimaalleni itsestään siemenestä. Taimen huomasin ensimmäisen kerran kesäkuussa, ja siinä se on saanut kasvaa kurkkujen keskellä ilman minkäänlaista hoitoa. Jossain vaiheessa muistan huomanneeni siinä pari kukkaa, mutten kiinnittänyt siihen silloin sen enempää huomiota. Tänään huomasin siinä kaksi isompaa ja yhden pikkuisen raakileen. Koko taimi ei ole varmaan puoltakaan metriä korkea ja se seisoo tukevasti pystyssä ilman mitään tukia. Leikkasin sen latvan, ainoan siinä kasvaneen varkaan ja alimmat lehdet pois, ja nyt toivon, että raakileet kypsyvät. Todella ihana yllätys kasvimaalla!

Kirsikkatomaatteja olen saanut ihan kivasti, sellaisenaan olen nitä syönyt. Muutaman 'Tiny Tim' -ruukun otin sisälle jo puolitoista viikkoa sitten, muut tomaatit ovat saaneet vielä olla ulkona. Sekä 'Red Cherry't että useimmat 'Tiny Tim'it ovat kypsytelleet tomaattejaan ihan hyvin ulkonakin. Kesäkuun kylmillä ulkona olleet 'Tiny Tim'it jäivät kyllä hyvin kitukasvuisiksi ja alkoivat raakileiden teon vasta hyvin myöhään, eikä niissä ole kaikissa vieläkään tainnut olla ensimmäistäkään kypsää tomaattia, ja lopuissakin vasta muutamia.

Sokeriherneitä, sipulia, sadetta

Sadetta on riittänyt nyt jo pidemmän aikaa, välillä on kyllä paistellut aurinkokin, tänäänkin oli aamulla ihan aurinkoista. Sateet ovat varmaan ihan tarpeellisiakin, mutta puutarhani on kyllä saanut jo vähän turhankin reilusti vettä, etenkin kun on ollut niin kylmääkin. Pelkään, että kaikki alkaa vain mädäntyä, eikä mikään kypsy ja kasva enää. Ruukkuja olenkin pikkuhiljaa alkanut ottaa sisälle, niitäkin on vaan niin paljon, etten tiedä mihin ne kaikki laittaisin.

Tänään päätin kerätä loput sokeriherneet pois. Niin no jäi sinne kyllä vielä joitakin pieniä palkoja ja onhan siellä muutamia kukkiakin, mutta varret ja lehdet ovat jo kellastuneet aika paljon, joten eipä sieltä enää paljon mitään satoa saa, varsinkaan jos sateet vaan jatkuvat. Ihan sopivasti sain niistä tänään syötävää. Herneiden kanssa wokkiin päätyivät tänään vihersipulia, pieni kesäkurpitsa ja pieni suippopaprika.

Sokeriherneitä sain tänä kesänä jonkun verran, silpoydinherneitä tulikin sitten vain muutama palko. Suurin osa kesäkurpitsan aluista mätäni alkuunsa, vain muutama kasvoi sen verran, että niistä riitti jotain syötävää. Vihersipulitkin ovat kasvaneet todella huonosti, ne ovat edelleen todella pieniä, ja olenkin käyttänyt niitä vasta muutaman kerran. Kumpikin suippopaprika on kypsyttänyt kolme paprikaa. Ainakin toisessa niistä on muutamia pieniä alkuja, mutta saa nähdä miten niiden sitten käy.

Paprikaa ja palsternakkaa

Päätin tänään kurkistaa hieman mullan alle ja katsoa ovatko palsternakkani kasvaneet niin hyvin kuin niiden maanpäälliset osat ovat antaneet ymmärtää. Siinä sitä olikin kiskomista, että sain yhden palsternakan ylös maasta. Se oli kasvattanut pitkän juuren syvälle maahan, mutta oli se muutenkin ihan hyvän kokoinen, vaikka palsternakkani kasvavatkin ehkä vähän liian tiheässä. Nyt voin kuitenkin alkaa käyttää niitä.

Tämä tulikin jo käytettyä tänään.

'Californian Wonder' paprikani eivät ole vieläkään tuottaneet yhtään ainoata kypsää paprikaa. Eivätkä niiden raakileetkaan ole kasvaneet kovin isoiksi. Tähän asti ne ovat olleet pihalla ruukuissaan, mutta tänään huomasin, että yhden taimen ainoa raakile oli alkanut mädäntyä kypsymisen sijaan, joten toin kaikki paprikan taimet, joissa on raakileita sisälle, jospa ne sisällä kypsyisivät. Sen mädäntymään alkaneen raakileen tietysti poistin, ja se paprika jäi ulos, koska siinä ei ollut muita raakileita.

Maissia

Tänään söin ensimmäiset maissini. Yritin eilen vai milloin se nyt oli, kuitenkin joskus viime päivinä, kurkistaa yhden paksuimman näköisen maissintähkän suojuslehtien alle, mutta eihän siitä mitään tullut, sehän olisi tullut melkein kuorituksi ennen kuin sen kypsyydestä olisi mitään selvää saanut. Joten annoin sen silloin olla. Tänään kuitenkin päätin irrottaa kyseisen maissintähkän ja katsoa olisiko se jo valmis, kun ainakin nuo tähkän päässä olevat haivenet olivat ruskettuneet. Samalla huomasin, että yhdestä pienestä tähkästä oli alkanut kasvaa jotain kummallista ulos, joten poimin myös sen.

Tässä isompi tähkä vielä suojuslehtien alla ja pienempi kuorittuna. Suojuslehtiä oli niin paljon, että ehdin jo ajatella, että ehkei siellä sisällä mitään tähkää olekaan, ja pikkuinen se tähkä olikin. Tähkän päässä siis kasvoi tuo suojuslehtikasan päällä oleva osa.

Eihän tuo suurempikaan maissi kovin suuri ollut, mutta ihan kivasti näissä kuitenkin oli syötävää. Suuremman maissin kyljessä kasvoi vielä tuollainen pikkuinen minimaissi. Minimaissin söin kokonaisena, maistui hyvältä, mutta ei erityisen makealta. Iso tähkä oli erittäin hyvän makuinen, mutta ainakin osittain vielä hieman raaka. Pieni maissi ei ollut ihan niin hyvän makuinen, mutta onneksi söin sen ensin, niin ei sekään huonolta maistunut.

 

Näyttää siltä, että mitään kiirettä maissien poimimisella ei vielä ole, mutta pikkuhiljaa alan niitä sieltä poimia syötäväksi. 

Chilimunakasta ja chiliwokkia

Ensimmäiset kypsät chilit on käytetty. Niin siis mitään ruokaohjeita ei ole luvassa, mutta wokkiin ja munakkaaseen niitä käyttelin. Maistelin ensimmäisiä vihreinä jo aikoja sitten, kun en jaksanut odottaa niiden kypsymistä, ja kun onnistuin jotenkin ohikulkiessani pudottamaan yhden sellaisen irti, mutta ei näitä chilejä vihreinä kyllä kannattaisi käyttää. Nyt ovat kuitenkin kypsyneet, ja näyttää siltä, että niitä voisi olla kypsymässä samanaikaisesti jopa niin paljon, että riittäisi säilöttäväksikin. Jos vaan tietäisin, miten niitä voisin säilöä, olisiko jollain hyviä vinkkejä?

Tämä oli siis ensimmäinen kesä, kun kasvatan chilejä. Chilini ovat ihan niitä tavallisia punaisia, osa kaupasta ostetun chilin sisältä otetuista siemenistä kasvatettuja ja osa ostetuista siemenistä kasvatettuja, pussissa luki CHILI Cayenne, muttei mitään tarkempaa. Tähän mennessä kypsyneet ovat tainneet olla ensin mainittuja, ja ihan hyvän makuisia ja sopivan tulisia minulle. Tähän mennessä olen käyttänyt niitä "omanpihankasviswokkiini" pari kertaa ja tänään munakkaaseen. Käyttökohteita keksin luultavasti ihan hyvin, mutta jos niitä kypsyy paljon yhtä aikaa, täytyisi ehkä säilöäkin, kun vaan tietäisi miten.

Oli vaan pakko laittaa nämä viikko sitten otetut kuvatkin, kun nuo osittain kypsyneet chilit olivat niin hauskan näköisiä.

Säilöminen olisi ihan kivaakin, kun tänä vuonna en taida mitään muuta saadakaan niin paljon, että riittäisi säilöttäväksi. Viime vuonna tein yhden pienen satsin etikkakurkkuja, ja niitä olisi ollut kiva saada tänäkin vuonna, mutta kurkkuni vaan kituivat koko kesän. Kukkivat kyllä, mutta eivät vaan saaneet niitä kurkkuja aikaiseksi. Muutamat taimet ovat tuottaneet yhden kurkun, ja toiset eivät sitäkään, vai voisivatkohan ne vielä yllättää :)

Osa näistä saattaa näkyä ylimmässä kuvassakin ja osan olen jo syönyt.

Chilien kasvatuksesta innostuin kyllä niin, että ensi vuonna ei ehkä enää riitäkään pelkästään nämä tavalliset punaiset.

Kesäkurpitsaa, paprikaa ja papuja

Kesäkupritsan ja paprikan satokausi alkoi vihdoin tänään minunkin pihassani. Tämä on yksi vuoden parhaista ajoista, jonka toivoisin jatkuvan ja jatkuvan aina vaan. Tarkoitan sitä, että saan kiertää kasvimaallani iltaisin ja aamuisin ja suunnitella syömisiäni sen mukaan mitkä vihanneksistani ovat kypsiä tai kypsymässä. Mikään ei maistu paremmalle kuin juuri kasvimaalta korjattu kasvis joko sellaisenaan tai ruuaksi valmistettuna. Tänään tosiaan nautin nopeasti wokatuista kesäkurpitsakuutioista, vihreistä pavuista, jotka keitin ensin ja paprikasuikaleista.

Tämän kesäkurpitsan olisi voinut käyttää jo eilen, mutta kun en ollut eilen kotona syömässä sitä. Oli muuten kasvanut aika lailla paksuutta yön aikana. Todella hyvä se oli tänään, ei yhtään ylikypsä, mutta eilen se olisi saattanut olla sopivan kokoinen syötäväksi kokonaan, nyt siitä jäi osa odottamaan myöhempää käyttöä.

Kaupan suippopaprikasta otetusta siemenestä kasvoi komea kasvi, joka on kasvattanut ja kypsyttänyt näitä kahta hedelmäänsä hitaasti, mutta varmasti. Tämän edessä olevan paprikan siis söin tänään, makea ja hyvän makuinen, taaempana oleva kypsynee myös lähiaikoina. Kolmas pienempi hedelmä on myös tulossa, kaikki muut alut ovat kellastuneet ihan pieninä ja pudonneet pois, toisessa suippopaprikassa on myös kolme hedelmää kypsymässä, mutta ne ovat kaikki selvästi pienempiä kuin nämä. Otin tästä siemenet talteen, toivottavasti ovat jo tarpeeksi kypsiä itääkseen.

Petuniani kukoistavat jälleen, ei enää jälkeäkään heinäkuun viimeisen päivän rankkojen sateiden aiheuttamista vaurioista. Joo, tiedän, nurmikko kaipaisi leikkaamista, mutta vain kapealta alueelta tuolta pensasaidan varjosta, muualla se on kuivuudesta ja kuumuudesta johtuen kasvanut heikommin. Luulenpa, että nurmikonleikkuu saa odottaa hieman viileämpiä ilmoja, en halua kuivaa ja ruskeaa pihaa. Sade olisi jälleen hyvin tervetullutta, mielellään sellaista rauhallista ja hyvin maan kastelevaa sadetta, vaikkapa yhden kokonaisen päivän ajan.

Kasviksia wokkiin ja lautaselle

Elokuu alkoi, mutta tässä tulee vielä viimeiset heinäkuun kasvimaakuulumiset. Aloitin sadonkorjuun papujen ja lehtikaalin osalta eilen. Papuja olen jo odottanutkin, pelkäsin kyllä etten saa niitä tänä kesänä niitä ollenkaan, niin huonolta niiden kasvu näytti, eivätkä pensaspapuni koolla pilattuja olekaan, mutta näyttävät silti jonkin verran satoa tuottavan. Lehtikaalitkin olivat niin täynnä ötököiden syömiä reikiä, että vasta nyt ensimmäinen on kasvanut niin isoksi ja saanut jo reiätttömiä lehtiäkin aikaiseksi, että pääsin sitä käyttämään.

Ja koska en muistanut kuvata korjaamaani satoa, kuvasin aterian, jonka niistä valmistin.

Wokkasin silputtua lehtikaalia ja mangoldia, viher- ja ruohosipulia, sokeriherneitä sekä vihreitä papuja, jotka keitin ensin. Joukkoon laitoin aikaisemmin paistamani kanan paloja pakastimesta. Kanan olin maustanut paistaessani, vihanneksiin laitoin vain hieman suolaa ja mustapippuria. Lisäksi keitin riisiä. Salaatti kokonaisina lehtinä, viipaloidun tomaatin ja muutaman basilikan lehden kerä, salaatinkastikeeena tällä kertaa vain loraus oliiviöljyä. Kaikki aterian kasvikset omalta kasvimaalta.

En ole koskaan aikaisemmin tehnyt mitään lehtikaalista, enkä edes syönyt sitä, mutta ajattelin, että se sopii näiden muiden vihannesten kanssa wokattavaksi ja sopihan se. Hyvää tuli, saisinkohan jo seuraavaan wokkiini kesäkurpitsaa, vielä en raaskinut niitä käyttää, kun ovat vielä niin pieniä, eikä niitä edes näytä olevan kovin paljon tulossa.

Tuo tomaatti, josta osan olin syönyt jo aamulla leivän päällä, oli se ensimmäinen 'Roma' luumutomaattini. Seuraavia saankin sitten odottaa, muut raakileet ovat vielä pieniä. Joitakin kirsikkatomaatteja sen sijaan on jo pian kypsymässä. 'Roma' oli mielestäni oikein hyvän makuinen, ei makea, voimakas tai hapokas(en tiedä mikä olisi oikea sana tomaatin kirpeydelle), mutta aurinkoinen. Rakenteeltaan tomaatti oli hieman sosemainen, siemennestettä (hups, olikohan taas vähän outo sanavalinta) ei ollut paljon. Joku muistaakseni jossain kuvasi tätä pastatomaatiksi, ja voisin kuvitella, että se sopisi pastakastikkeeseen hyvin juuri tuon koostumuksensa vuoksi, kun siinä ei ole paljon siemeniä eikä nestettä.

Ensimmäinen paprikani on kypsymässä ihan kohta, sekin tai ainakin osa siitä saattaa päättyä wokattavaksi, ellen innostu syömään sitä sellaisenaan kokonaan. Ensimmäiset chilitkin ovat vihdoin alkaneet pikkuhiljaa punertua, niitä ainakin tulen käyttämään myös wokeissa.

Vihreää ja punaista

Ensimmäisen ja mahdollisesti ainoan avomaankurkkuni söin viime keskiviikkona (23.7.). Kyllä siellä kukkia on nytkin, mutta taimet ovat pieniä, ja kitukasvuisia, joten mahtavatko jaksaa hedelmiä kasvattaa.

Niin melko pienihän se oli tämä ensimmäinen kurkkukin, mutta hyvän makuinen, söin ihan sellaisenaan.

Ensimmäisten tomaattien ja paprikoiden punertumista olen seurannut viikon ajan, tomaatit ainakin ovat kohta syöntikypsiä. Ensimmäisissä kuvissa, jotka otin 22.7. väri on alkanut hieman punertua.

Ja eilen 28.7. otetuissa kuvissa väri on jo kypsän punainen. Ja tunnustan, olen jo syönyt nuo 'Tiny Tim' tomaatit, että tomaatti voikin maistua hyvälle. Nyt vaan odottelen seuraavien raakileiden kypsymistä.

 

Paprikat ovat vähän jäljessä, ensimmäinen näistä kuvistä on otettu 25.7. ja jälkimmäinen 28.7.

Pitäisiköhän lähteä esittämään sadetanssia tuonne ulos, vai mitenkähän sitä sadetta saisi osumaan näille kulmillekin, toivoisin useamman tunnin jatkuvaa tasaista sadetta, niin että maa kastuisi kunnolla, mutta pienemmätkin kuurot otan ilolla vastaan (toivon vaan, ettei tule mitään hirveää kaatosadekuuroa).