Vuoden viimeiset

Oman kasvimaan ruusukaalit nimittäin. Joskus kannattaa olla laiska puutarhuri, olen nimittäin varmaan kohta kuukauden katsellut kasvimaallani toisiinsa nojailleita ja aika ruman näköisiä ruusukaalejani, ja ajatellut ihan kohta pian repiväni ne sieltä pois, mutta tekemättä on jäänyt. Tänään on myrskynnyt aamusta asti, vesisadetta ja kovia tuulenpuuskia on riittänyt aamusta alkaen (tai saattoi yölläkin jo myrskytä, en tiedä, kun nukuin). Joten oli tietysti oikein oiva sää mennä vihdoin katsomaan, mitä sille kasvimaalle oikein pitäisi tehdä. No joo, en sitten tehnyt mitään muuta, kun keräsin ne ruusukaalit pois, eikä niitä ollut paljon, siinäkin jo näpit jäätyivät ihan tarpeeksi. Mutta kannatti odottaa tähän asti, ja uhmata myrskyä, sain aivan herkullisen viimeisen ruusukaalisatoni. Pikkuruisia kaalinpäitä oli sellaiset parisenkymmentä, ihan kiva lisä tämän päivän aterialle. Aivan mahtavan makuisia! Lehtikaalit jäivät vieläkin kaalimaalleni pystyyn, ovat ihan kauniin vihreitä, vaikka lähempää tarkasteltuna eivät välttämättä syöntikelpoisia enää. Valitettavasti hoksasin ajatella valokuvaamista vasta siinä vaiheessa, kun olin jo syönyt puolet ateriastani, joten kuvia ei nyt ole. Ärsyttää muutenkin, kun on koko ajan niin pimeetä (ja sateistakin vielä) ettei mistään valokuvista edes tule mitään, jos niitä muistaa ottaa. Mutta, jee, tänään saan olla iloinen, että olen laiska puutarhuri, ruusukaalit on ihan parhaita!