perjantai 26. helmikuuta 2016

Kesäkukkiani, tuoksuherne

 
Aamupäivällä aurinko paistoi ihanan keväisesti, mutta nyt sataa taas lisää lunta. (Tai siis tällä hetkellä sekä aurinko paistaa että sataa lunta) Joten on oikein sopiva aika palata taas kesäkukkien ja -kuvien pariin.
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, kasvatin viime kesänä ensimmäistä kertaa monia kesäkukkia. Voitin viime keväänä eräässä blogiarvonnassa malopin, tuoksuherneen ja harjaneilikan siemeniä. Nämä kaikki olivat minulle uusia tuttavuuksia. Näistä harjaneilikka on kaksivuotinen eli sen pitäisi kukkia tänä vuonna. Hieman kyllä epäilen niiden kukkimista, sillä taimet eivät kasvaneet mitenkään kovin hyvin viime kesänä. Malopit eivät myöskään kasvaneet ja kukkineet niin hyvin kuin olisin toivonut. Jäivät aika mataliksi ja kaatuilivat sateissa ja tuulissa, kukat olivat kauniita, mutta ei niitä kovin runsaasti ollut.
Tuoksuherneet kasvoivat ja kukkivat sentään vähän paremmin, itävyys ei ollut ihan parasta mahdollista, mutta esikasvatus sujui muuten ihan hyvin. Kylmä alkukesä hidastutti niidenkin kasvua ja viivästytti kukintaa, joka olikin parhaimmillaan vasta loppukesästä elokuussa ja jatkui pitkälle syksyyn.
Tuoksuherneitä aion ehdottomasti kasvattaa jatkossakin. (Miten ihmeessä en ole kasvattanut näitä vielä aikaisemmin.) Ja näitä haluan enemmän ja toivottavasti saan ensi kesänä kukkia myös aikaisemmin. Loppukesästä annoin osan kukista kehittää siemeniä, jotka keräsin talteen. Joten tänä vuonna aion ostettujen siementen lisäksi kokeilla itse talteen kerätyistä siemenistä kasvattamista.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Kevät on täällä


Myönnetään, puutarhassa ja pihalla ei näytä keväältä, lunta on varmaan enemmän kuin vielä kertaakaan tänä talvena, mutta minusta talvi on jatkunut jo ihan riittävän pitkään, ja nyt on kevään vuoro, joten kevät on nyt täällä.


Eilen kävin hakemassa kaupasta multaa, ajattelin nimittäin muutamien huonekasvieni olevan mullanvaihdon tarpeessa. Samalla mukaan tarttui muutamia siemenpusseja, ja muutama esikko. Ihanat esikot toivat tullessaan kevään kotiini.


Esikoiden lisäksi kevään tuloon tarvittiin vain hieman viherrystä, uusia pieniä taimia ja ituja. Kuvissa näkyvien pikkutaimien lisäksi myös monessa muussa ruukussa näkyi itämisen merkkejä.

Basilikanalkuja, kyllähän tämä nyt ihan selvästi näyttää keväältä.
Vihanneskrassia, maistuu ihan keväältä. Taustalla näkyvä luminen puutarha ei yhtään vähennä kevään tuntua.
Salaattia, valo lisääntyy päivä päivältä, kyllä, kevät on täällä.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kesäkukkiani, mustasilmäsusanna

 
Ulkona sataa lunta ja räntää. Minä odotan malttamattomana kevättä ja kesää. Mieli karkaa haaveilemaan kesän kukkaloistosta, uppoudun katselemaan viime kesän kukkakuviani. Ja muistelessani viime kesän kasvatuksiani teen suunnitelmia tälle kesälle. Viime kesänä kasvatin monia kesäkukkia ensimmäistä kertaa. Ensimmäisenä uutena kokeiluna oli lobelian kasvatus siemenestä. Se jäi yhden kerran kokeiluksi, siemenet itivät huonosti ja itäneet taimet kasvoivat huonosti, ja kuolivat lopulta kaikki. Eipä niistä sitten sen enempää, en viitsi yrittää uudestaan.

Ensimmäiset kukat olen kuvannut vasta 31.7.2015.

Toisena uutena kesäkukkana kokeilin mustasilmäsusannan kasvattamista. Eipä sekään ihan suunnitelmien mukaan sujunut, mutta niiden kanssa uusi yritys tänä vuonna. Viime vuonna kylvin mustasilmäsusannat 11.3. Ne itivät ihan hyvin, ja osa niistä kasvoi vähän liiankin hyvin, joten niiden käsittely oli hieman hankalaa esikasvatuksen aikana. Koska taimet alkoivat kiertyä toistensa ja muiden lähellä olevien kasvien ympärille, istutin ne ulos vähän liian aikaisin. Alkukesä oli niin kylmä, että ulos istuttamisen jälkeen niiden kasvu pysähtyi pitkäksi aikaa kokonaan, ja monen taimen ylemmät osat kuolivat kokonaan eli pitkä esikasvatus meni hukkaan. Joten en ole varma pitäisikö ne kylvää tänä vuonna myöhemmin, vai latvoa niitä ahkerammin. Ja toisaalta, ei kai koko kesäkuu voi tänä vuonna olla yhtä kylmä kuin viime vuonna, eihän ;) Kasvu oli siis tosi hidasta koko kesän, ja kukinta alkoi vasta loppukesästä.

Tarkoitus oli, että susannat olisivat kietoutuneet keppirakennelmaan peittäen kepit muodostaen kauniin kukkatornin, mutta vasta syyskuun lopussa kasvit olivat päässeet alkuun. Kuvittelin siis, että kesäkuussa olisi näyttänyt suunnilleen tältä, ja myöhemmin kasvua ja kukkia olisi ollut paljon enemmän, mutta ehkä ensi kesänä :)

Elokuussa kukkia oli kyllä jonkin verran, mutta suurin osa niistä piileskeli kasvien alaosissa lehtien ja ylempien oksien alla, joten mistään kukkaloistosta ei voida puhua.