Kesäkukkiani, vähän vaan huonosti kasvaneet leijonankidat

Kylmä talvipäivä, flunssaisena peittovuoren alla sohvan nurkassa käännän ajatukset taas kesään. Yksi viime kesän uusista kesäkukistani on vielä käsittelemättä täällä blogissa. Tuota... mitäpä sanoisin näistä leijonankidoistani. Aloitetaanpa alusta, mitä nyt satun muistamaan. Esikasvatin leijonankitoja lyhyehkön ajan, kylvin ne 10.4., en muista milloin istutin ne ulos, mutta alkukesästä heti, kun sää salli kuitenkin. Esikasvatetut taimet kasvoivat aivan liian tiheässä ja olivat kovin hentoja, kun istutin ne ulos. Taimet olisi pitänyt koulia tai vähintään harventaa kasvustoa, mutta keväällä oli niin paljon muutakin tekemistä, ja tilapula oli melkoinen, joten se jäi tekemättä.

 

Ulkona taimien kasvu oli hidasta ja heikohkoa, kylmästä alkukesästä ja huonosta hoidosta (saivat olla aika lailla omillaan) johtuen. Leijonankitojen kasvatukseni voisi siis sanoa epäonnistuneen, mutta loppukesästä sain kuitenkin muutamia suloisen kauniita pikkuisia kukintoja ihailtavakseni, saa nauraa ;) minusta ainakin nämä leijonankitani ovat huvittavia

 

Viime kesän kukat kasvatin jostain siemensekoituksesta, ja koska kukkia ei tullut paljon ei värikirjokaan ollut kovin laaja, mutta silti joukossa oli muutamia vähemmän kauniita kukkia. Leijonankitoja haluaisin yrittää uudelleen, valkoiset tai kirkkaanpunaiset kukat olisivat upeita. En ole kuitenkaan varma yritänkö niiden kasvattamista tänä vuonna, vai jätänkö sen jonnekin tulevaisuuteen.

Kesäkukkiani, tuoksuherne

 

Aamupäivällä aurinko paistoi ihanan keväisesti, mutta nyt sataa taas lisää lunta. (Tai siis tällä hetkellä sekä aurinko paistaa että sataa lunta) Joten on oikein sopiva aika palata taas kesäkukkien ja -kuvien pariin.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, kasvatin viime kesänä ensimmäistä kertaa monia kesäkukkia. Voitin viime keväänä eräässä blogiarvonnassa malopin, tuoksuherneen ja harjaneilikan siemeniä. Nämä kaikki olivat minulle uusia tuttavuuksia. Näistä harjaneilikka on kaksivuotinen eli sen pitäisi kukkia tänä vuonna. Hieman kyllä epäilen niiden kukkimista, sillä taimet eivät kasvaneet mitenkään kovin hyvin viime kesänä. Malopit eivät myöskään kasvaneet ja kukkineet niin hyvin kuin olisin toivonut. Jäivät aika mataliksi ja kaatuilivat sateissa ja tuulissa, kukat olivat kauniita, mutta ei niitä kovin runsaasti ollut.

Tuoksuherneet kasvoivat ja kukkivat sentään vähän paremmin, itävyys ei ollut ihan parasta mahdollista, mutta esikasvatus sujui muuten ihan hyvin. Kylmä alkukesä hidastutti niidenkin kasvua ja viivästytti kukintaa, joka olikin parhaimmillaan vasta loppukesästä elokuussa ja jatkui pitkälle syksyyn.

Tuoksuherneitä aion ehdottomasti kasvattaa jatkossakin. (Miten ihmeessä en ole kasvattanut näitä vielä aikaisemmin.) Ja näitä haluan enemmän ja toivottavasti saan ensi kesänä kukkia myös aikaisemmin. Loppukesästä annoin osan kukista kehittää siemeniä, jotka keräsin talteen. Joten tänä vuonna aion ostettujen siementen lisäksi kokeilla itse talteen kerätyistä siemenistä kasvattamista.

Kevät on täällä

Myönnetään, puutarhassa ja pihalla ei näytä keväältä, lunta on varmaan enemmän kuin vielä kertaakaan tänä talvena, mutta minusta talvi on jatkunut jo ihan riittävän pitkään, ja nyt on kevään vuoro, joten kevät on nyt täällä.

Eilen kävin hakemassa kaupasta multaa, ajattelin nimittäin muutamien huonekasvieni olevan mullanvaihdon tarpeessa. Samalla mukaan tarttui muutamia siemenpusseja, ja muutama esikko. Ihanat esikot toivat tullessaan kevään kotiini.

Esikoiden lisäksi kevään tuloon tarvittiin vain hieman viherrystä, uusia pieniä taimia ja ituja. Kuvissa näkyvien pikkutaimien lisäksi myös monessa muussa ruukussa näkyi itämisen merkkejä.

Basilikanalkuja, kyllähän tämä nyt ihan selvästi näyttää keväältä.

Vihanneskrassia, maistuu ihan keväältä. Taustalla näkyvä luminen puutarha ei yhtään vähennä kevään tuntua.

Salaattia, valo lisääntyy päivä päivältä, kyllä, kevät on täällä.