Isän kasvimaalla

Viime vuonna epäonnistuin täysin lanttujen, nauriiden(klik) ja punajuurien(klik) kasvatuksessa, eikä kukka- ja parsakaalien kanssa(klik) käynyt sen paremmin. Koska kyseisten kasvien kasvattaminen vaatii suhteellisen paljon tilaa, jota minun pihallani on hyvin rajallisesti, päätin jättää ne tänä kesänä pois pihallani kasvattamieni hyötykasvien joukosta. Minulle oli kuitenkin jäänyt kyseisten kasvien siemeniä ja isäni kasvimaalla oli tilaa, joten kylvin loput lantun, nauriin ja punajuuren siemenet isäni kasvimaalle keväällä, parsa- ja kukkakaalit esikasvatin, ja istutimme ne yhdessä isäni kanssa alkukesällä.

Olemattomasta kasvimaasadosta ei ole kuvia, joten sateisen ja harmaan päivän piristykseksi valitsin pari aurinkoista kuvaa isäni puutarhan tyrneistä.

Jonkun kerran kävin kesän aikana kitkemässä rikkaruohoja ja harventamassa taimia, jotka eivät kyllä kasvaneet kovin hyvin. Kaalit kasvoivat parhaiten, kunnes joutuivat rusakoiden ruokalistalle, emme siis saaneet parsa- tai kukkakaaleista satoa tänäkään vuonna. Nauriista kasvoi vain pari pientä surkeaa kippuraa, lantuista ei tainnut tulla yhtään mitään, ne itivätkin erittäin huonosti. Punajuuret itivät kohtuullisesti, mutta eivät vaan kasvaneet ollenkaan. Reilu pari viikkoa sitten kävin isäni luona korjaamassa punajuurisadon talteen; suurimman punajuuren halkaisija oli noin 5 cm, suurin osa talteen ottamistani oli halkaisijaltaan noin 2-3 cm, yhteensä niitä oli sen verran, että niistä juuri ja juuri sai yhden pienen piirakan. Suurimman osan punajuurista jätin maahan, kun niiden juuri oli halkaisijaltaan jotain sentin luokkaa.

Isäni pari tyrniä tuottaa satoa yllin kyllin, korkeuksissa piikkien keskellä riittää poimittavaa myös linnuille.

Punajuuripiirakkaa

Lupasin kirjoittaa postauksen kahdesta muustakin leipomastani piirakasta, joten tässä tulee niistä ensimmäinen, jonka tein samaan pyöreään vuokaan kuin sadonkorjuupiirakankin. Pohjaan otin siis ohjeen täältä. Ja tähän tein sen yksinkertaisena. Ihanan helppo, hyvän makuinen ja myös vähärasvaisempi pohjavaihtoehto.

Kuva puoliksi syödystä piirakasta on kuitenkin parempi kuin ei kuvaa ollenkaan ;) Vuoka kannattaa muuten voidella ennen kuin levittää pohjataikinan siihen, muuten käy niin kuin minulle eli se tarttuu kiinni :)

Tämän piirakan täytteeseen (tai päälliseen) laitoin punajuurta, purjoa, sinihomejuustomuruja, juustoraastetta, yrttisuolaa ja mustapippuria. Minipunajuureni* leikkasin ohuiksi viipaleiksi ja kuullotin ne paistinpannulla pienessä öljytilkassa purjosilpun kanssa, maustoin ne yrttisuolalla ja mustapippurilla. Punajuuripurjoseoksen levitin pohjan päälle, ripottelin päälle sinihomejuustomuruja ja lopuksi kuorrutin koko komeuden juustoraasteella.

Paistoin piirasta 200 asteessa noin puoli tuntia.

Minulla oli purkillinen Creme Fraichea, johon aioin alunperin sekoittaa kananmunan ja maustaa seoksen suolalla ja pippurilla ja levittää piirakan päälle ennen sen paistamista, mutta muutinkin mieleni ja jätin sen pois. Sen sijaan käytin Creme Fraichen maustettuna ripauksella suolaa ja pippuria kylmänä kastikkeena tämän piirakan päällä. Voi olla, että olisi ollut parempi pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa, mutta piirakka maistui kyllä oikein hyvältä näinkin.

* Käytin tähän piirakkaan siis tämänvuotisen punajuurisatoni; reilu kymmenkunta (mahdollisesti 15:kin tai yli) minipunajuurta, jotka olivat siis oikeasti ihan tavallisia punajuuria, mutta eivät vaan kasvaneet ja olivat korjattaessa halkaisjaltaan pari senttisiä; suurin alle 5 cm:ä ja pienimmät alle 2 cm:ä.

Syysistutuksia

Olen tosi huono tekemään syysistutuksia. Ensinnäkin pidän kiinni kesäkukista niin pitkään kuin mitenkään vain on mahdollista, ja sitten päivät ovatkin usein jo niin lyhyitä ja sateisia, että hyvä, jos ehdin siivota kesäkukkien rippeet pois ennen talven tuloa. Kylmässä, märässä ja pimeässä ei ole kiva tehdä istutuksia, ja niiden tekeminen tuntuu jotenkin niin turhaltakin, kun niistä ehtii nauttia niin vähän aikaa. Ja sitten päädyn katselemaan tympeän näköistä, kuollutta, rumaa puutarhaani koko talven, ja toivomaan, että sataisi edes lunta, että kaikki se rumuus peittyisi kauniiseen valkoiseen lumivaippaan.

Tässä on tuo sama istutus kuin ensimmäisessä kuvassa, mutta toiselta puolelta kuvattuna eli tämä puoli näkyy minulle sisälle ikkunasta. Ja keskellä olevan havun vaihdoin tämän kuvan ottamisen jälkeen ensimmäisessä kuvassa olevaan.

Tänä syksynä päätin edes yrittää tehdä joitakin syysistutuksia, ja vähän kaunistaa pihaani. Viime torstaina sitten vihdoin ostin 4 kanervaa (tarkalleen ottaen ilmeisesti syyskellokanervia, Erica gracilis luki parin ruukun kyljessä), lykkäsin ruukut yhteen parvekelaatikkoon ikkunalle odottamaan, ja vasta tänään ehdin ja jaksoin tehdä istutukset.

Minulla oli hieno visio, toteutus ei ole ihan yhtä hieno, mutta aika hyvä kuitenkin, ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Hienon visioni toteutukseen tarvitsin sammalta, jäkälää, havuja ja muita tykötarpeita metsästä. Eilen lähdin isäni ja yhden veljeni kanssa sieniretkelle metsään, sienisaalis jäi surkeaksi, mutta sainpa tarvitsemani jäkälät ja sammalet sun muut. Sivuhuomautuksena muistutan, että vaikka sienten kerääminen kuuluukin jokamiehenoikeuksien piiriin, sammalen ja jäkälän yms. sekä oksien keräämiseen tarvitsee maanomistajan luvan. Me olimme omassa metsässämme, joten minulla ei ollut sen suhteen ongelmia ;)
 

Enemmänkin voisi istutuksia laittaa, ideoitakin olisi, mutta minusta näyttää kivalta jo nytkin. Olohuoneen ikkunan edessä minulla on edelleen petuniat. Tänään kyllä katselin, että kaikki nuput ovat tainneet paleltua, että kaipa ne voisi jo heittää pois, mutta jäivät sitten kuitenkin vielä tuohon, kun olivat niin kauniin vihreitä, että mieluummin katselen niitä kuin tyhjää ikkunalautaa.

Kasvimaalaatikkoni kaunistin peittelemällä ne kuusen oksilla. Niihinkin voisi vielä lisätä jotakin muuta, mutta menevät kyllä tuollaisinakin. Jotakin tunnelmallista valaistusta mietin pimeneviin iltoihin. Onko kenelläkään kokemusta aurinkokennolla toimivista valosarjoista? Ovatko toimivia?